Profile
Blog
Photos
Videos
12.-14.11.2010
Koh Samed/Koh Samet suomalaisittain
Matka Koh Sametille alkoi jo hyvissä ajoin perjantai iltapäivällä, koska Sami ja kump. pääsivät perjantain tavoitteeseen nopeasti. Matkaan oli lähdössä kahdeksan suomalaisen kööri. Tarkoituksemme oli mennä Sametille Victory monumentiltä lähtevillä minibusseilla, mutta ruuhkan vuoksi emme onnistuneet saamaan sellaista koko köörillemme. Päädyimme helppoon, mutta hieman hintavampaan vaihtoehtoon eli taksiin. Nappasimme kaksi taksia, jotka suostuivat lähteä viemään meitä Ban Phe nimiseen kylään, jonka satamasta lautat ja speedboatit Koh Sametille lähtisivät. Matkan hinnaksi sovimme 2000 bahtia eli noin 49 euroa. Sopiva hinta olisi ollut 1500 bahtia, mutta pienen väännön jälkeen, totesimme, ettei tämä taksikuski heittäisi meitä siitä hinnasta. Tyydyimme siis tähän.
Pian lähdön jälkeen taksikuskimme alkoi pyytää reittiohjeita keskuksesta. Emme kuitenkaan huolestuneet tästä vielä. Taksissa intouduimme keskustelemaan henkeviä ja matka sujuikin jouhevasti. Taksikuskilla tuntui olevan tuliperseen alla, sillä sellaista haipakkaa ajettiin. Pian kuitenkin huomasimme, ettemme enää aja moottoritiellä vaan jotain pikkutietä. Moottoritie olisi vienyt lähes perille asti. Yritimme sanoa kuskille, että palaa moottoritielle, mutta ei se urpo mitään tajunnut. Matka jatkui siis pikkuteitä. Loppumatka kului niin, että yritimme seurata kylteistä olemmeko edes oikeassa suunnassa, sillä nyt oli tullut selväksi, ettei kuski ole koskaan ajanut täällä. Kuski kysyi neuvoa noin viisi kertaa ja kerran ajoimme reippaasti harhaan. Kuskin lohduttavat sanat olivat "Soli, soli". Thaimaalaiset lausuvat R-kirjaimen L-kirjaimena. Lopuksi ajoimme erittäin muhkuraista tietä, jossa ei ollut valoja, vastaan tuli isoja rekkoja ja kuskimme ajaminen vähintäänkin epäilyttävää. Siinä sitten kädet ristissä toivottiin, että pian oltaisiin perillä ja hengissä! Reilun neljän tunnin kuluttua saavuimme Ban Pheniin, jossa kuskimme oli pihalla kuin lumiukko. Reilu skootterijäbä kuitenkin huomasi kuskimme harhailun ja opasti meidät satamaan.
Toisella taksilla tulleet pojat (miinus sami) olivat odottamassa meitä satamassa turistitoimiston edessä. He olivat odotellessa hommanneet meille pikaveneen valmiiksi. Maksun jälkeen hyppäsimmekin pieneen speed-boatiin ja suuntasimme tyynessä säässä kohti koh sametia. Matka kesti vain noin vartin verran, kunnes olimme jo satamassa. Tässä kyydistä jäi pois toinen porukka ulkomaalaisia, mutta me jatkoimme vielä 5 minuuttia toiselle rannalle, suoraan bungalowimme eteen. Bungalowin nimi oli Jep's bungalows. Saavuimme rantaan ilotulituksien saattelemana. Maksoimme nopeasti huoneet, hankkiuduttiin tavaroista eroon ja suuntasimme biitsille syömään illallista. Tunnelma oli mukavan rento ja huoleton. Ruokailun ohessa olutkin alkoi maistua ja siinä sitten suunnittelimmekin illan jatkoa. Meille jatko oli aluksi hieman kysymysmerkki, sillä Samilla oli melko kuumeinen olo, mutta pesunkestävinä suomi-juoppoina päätettiin kuitenkin lähteä muiden mukaan katsastamaan saaren baaritarjontaa.
Ensimmäisenä suuntasimme Tuomolle jo tutuksi tulleeseen reggae-baariin. Live-bändi soitti tunnelmaan sopivia letkeitä biisejä, samalla kun vanhempi tarjoilija kantoi viski- ja gin tonic ämpäreitä pöytäämme. Viereisessä pöydässä istui muutama vanhempi ruotsalainen herra, seuranaan muutama vähäpukeinen thaikkutyttö. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään räävitön prostituutiobaari, vaan tyttöjen työ oli ainoastaan pitää länkkäreille seuraa, jotta he ostaisivat drinkkinsä juuri tästä baarista.
Reggae- baarin jälkeen suuntasimme biitsille. Ranta oli täynnä pikku-baareja valoineen ja ilmapalloineen. Rannalla oli tulitanssijoita ja baareissa happy houreita. Päätimme jäädä tyhjänä olevaan sunrise- baariin. Bucketit kouraan ja rantatuoleihin tsillaamaan, taidettiin siinä käväistä valloittamassa tanssilattiaakin. Ilta kului rannan baareissa kierrellen, jutellen ja tanssiten. Aamun sarastaessa hiivimme bungaloweihin..
Puolen päivän maissa heräiltiin ja otettiin tuntumaa oloista. Olo oli, yllättävää kyllä, hyvä. Laitettiin bikinit päälle ja suunnistettiin aamupalalle rantaravintolaan. Nyt näimme ensimmäistä kertaa Koh Sametin auringon valossa ja näky miellytti molempia. Rannan hiekka oli niin valkoista ja niin sokaisevaa, ettei tullut kuuloonkaan ottaa aurinkolaseja pois. Vesi taas oli turkoosia ja saaren keskellä näkyi lumoavan vihreä ja vehreä sademetsä. Terveellisen Thai-aamupalan jälkeen heittäydyttiin koko komeudellamme vitivalkoisen hiekan syleilyyn eikä aikaakaan kun Ahti houkutteli luokseen. Ei voi muuta sanoa kuin "Nyt voi naattia!".
Päivä kuluikin aurinkoa ottaessa, rantoja pitkin kävellessä ja syödessä. Saari on ainoastaan 6 kilometriä pitkä, joten siihen voi tutustua kävellen. Tosin skootterin vuokraamalla saareen tutustuminen on vaivattomampaa ja nopeampaa eikä skootterin vuokraaminen maksa kuin 300 bahtia/pv. Tällä kertaa päädyimme apostolin kyytiin, mutta seuraavalla kerralla ehdottomasti skootteri! Illan tullessa Samin olo paheni jälleen ja päädyimme viettämään illan bungalowissa, katsellen Troijaa tv:stä. Harmittava takaisku, mutta eipä kipeydelle mitään mahda. Onneksi edessämme on monta viikonloppua aikaa tutustua tähänkin saareen paremmin.
Aamulla heräiltiin ja pakkailtiin tavarat. Samin olo oli edelleen huono, joten päätimme lähteä hyvissä ajoin takaisin Bangkokiin. Ennen lähtöä ehdimme kuitenkin vielä hetken nauttia Koh Sametista auringossa köllötellessä. Lähdimme satamaan lavataksin kyydissä ja sopivasti satamaan saavuttaessa lähti seuraava lauttakin. Ban Phen satamasta otimme bussin kohti Bangkokia. Matka kesti noin 3, 5 tuntia. Takaisin tulo kokonaisuudessaan maksoi noin 600 bahtia kahdelta hengeltä eli noin 15 euroa.
-Veera
- comments