Hola todos!

Se on kylla janna kuinka paljon tassa maanosassa arvostetaan noita ilotulitteita...En tieda mika on riennon nimi tanaan, mutta niin jytisee, etta sielussa asti tuntuu. Erityisesti se pamahduksen kovuus tuntuu olevan tarkea. Mulla ei siis oikein tuo paivauni ottanut tulta alleen, niin paatin tulla teille vahan kirjottelee kuulumisia. Koppelia puolestaan taitaa vasyttaa niin urakalla, etta ei haittaa ollenkaan. Korpi tuolta juuri hiipii paikalle. Elossa siis kaikki, vahan eri vireysasteilla vaan.

Takana on nyt kaksi paivaa matkailua...Kylla se vahan voimille ottaa itse kullakin. Janna on, miten sita valilla tsemppaa paremmin kun toisiaan. Onneksi yleensa yksi tai kaksi on edes jotenkin skarppina. Lahdettiin eilen aamulla Utilasta klo 6.00 paatilla. Sita lahtoa tehtiinkin sitten noin 3 paivaa. Joka aamu yirtettiin paasta siihen samaan paattiin ja aina nukuttiin pommiin. Sit iltapaivalla tultiin siihen tulokseen, etta ei kai sita ole mitaan jarkea enaa iltaa vasten lahtee matkalle, niin paatettiin yrittaa seuraavaa aamua. Lopulta olikin sellaiset turvatoimet sit kolmantena aamuna, etta jo ois ollut kumma jos ei siihen paattiin oltaisi keretty.

Utilasta jai mulle henkilokohtaisesti tosi sekavat fiilikset, voisi sanoa, etta viha-rakkaus -suhde. Se oli ehdottomasti yksi hauskimmista paikoista tahan asti. Tunnelmaa HIEMAN latisti "hiekkakarpaset"(sandflies), jotka soi meita elavalta. Ma jotenkin jouduin viela kohdeyleisoon ja nyt mun kroppa nayttaa silta, etta mulla ois tosi paha vesirokko. Esim. takareisista ei ihoa taida nakyakaan ollenkaan. :) Ja ei se kaamea ulkonako viela niinkaan haitaa, mutta se kutina ei helpota millaan...Menee kuulema pari viikkoa. Kiva. No siis sit siihen paalle mulle iski viela jokin vatsa/kuume -tauti, niin elo alkoi olla aika tuskaista. Aloitin onneksi antibiootit niin nopeesti, etta mitenkaan kovin huonoksi en mennyt. Kuitenkin kun siina sitten vuorokauden makasin yksin meidan pikku huoneessa kaikessa siina kutinassa ja pahassa olossa, niin melko monta kertaa teki melkein mieli uida sielta pois. Kun menen takaisin, menen silleen, etta ei ole sandflies -kausi!!! Se oli se viha -osio. Muuten meilla oli kylla aivan uskomattoman hauskaa siella. Olitiin niin pitkaa silla pikku saarella, etta kerettiin tutustua tosi moniin ihaniin ihmisiin. Otettiin aurinkoa niin kauan kun se paistoi ja sit kun tuli sade hengailtiin tuttujen kanssa, tehtiin ruokaa ja vaan oltiin. Niin oli ihania ihmisia, etta yksi tuli muun muassa keskella yota katsomaan miten jakselen. Saaren siistein paikka (kaikkien niiden sukellusmestojen jalkeen) oli kylla sellainen baari, joka oli puussa. Siis ihan oikeesti se oli rakennettu puuhun. Huikea paikka! Ja kaikki oli siella joka ilta, niin helppoa oli tietaa mihin suunnata. Takaisinhan sinne on joku paiva mentava, jos nyt ei ihan sen puubaarin, niin sen sukelluksen takia. Aika laimeeta olla 5 paivaa sukellusmekassa ja olla sukeltamatta... NO sitten kun on rahaa...

Eilen siis oltiin taas tien- ja vedenpaalla. Ei tullut paatissa enaa niin huono olla, mut se johtui ehka siita etta otin unta aika lailla. Oli kuulema laivapojat naureskellut kun suu oli ollut yhta auki kun aiti -Tainalla konsanaan. La Ceibasta otettiin vahan kalliimpi bussi, kun tyttoja vahan vasytti. (kumma kylla kun piti niin olla 5 paivaa aikaa LEVATA). Se oli aika huikea valinta silla se oli varmaan miellyttavin bussimatka mun koko elamassa. Niilla alkoi jo vahan piirtaa se touhu kun bussissa oli 1 luokka ja terminaaliessa odotusaulat. Vahan kun ois lentanyt. Ma otin sen n. 10 tuntia niin sikeesti unta, etta jos maisemat kiinnostaa, niin teidan taytyy kysya tytoilta lisaa. Ihana matka kerrankin! Illalla tultiin Hondurasin paakaupunkiin Tegucigalpaan. Ei mikaan ihan hirveen kiva mesta, niin siksi oli ihan mukava, etta kaksi jenkkipoikaa reissas sen kohdan meidan kanssa. Vahan ylisosiaalinen se toinen kaveri, mutta kovin avulias. Sit kun ei jaksa jutella, niin leikkii vaan nukkuvaa. hih. Ne oli varannut hostellin ja kaikki valmiiksi, niin paastii aika helpolla. Kuuma suihku ja kunnon argentiinalainen ruoka tuntui aika hyvalta!

Tanaan ei sit paastykaan ihan niin helpolla. Aluksi ajatelitiin ottaa suora bussi Hodurasista Nicaraguaan, koska ne rajanylitykset on aina vahan raskaita. No pojat kuitenkin oli sita mielta, etta paastaisi tanne Leoniin nopeampaa kun mentais muutamalla paikallisbussilla. Ne oli juuri tullut taalta pari paivaa sitten, niin ei hirveesti alettu vaittaa vastaan siina aamu 6lta. Melkein en edes muista miten se paiva hujahti. Alotettiin paikallisbusilla lahelle rajaa ja siita sitten minibussilla rajalle. Ennen kun paastiin edes bussista ulos, joku 10 miesta oli sen minibussin kimpussa. Ja ne ei sitten lahtenyt millaan. Rahanvaihtajia ja pyoratakseja...Hedelmiakin piti ostaa sellasen saattueen kanssa. Hermo meinasi menna itse kullakin. Lahella oli ettei rahanvaihtaja saanut Koppelin nyrkista. :) Viranomaisasiat meni ihan rauhassa ja passit tarkastettiin viela viimeisen kerran rennosti puunkatveessa. NIcaragua siintikin silmissa HYVIN lampimana kun tarvottiin toiselle puolelle rinkat hyvin marassa selassa. Kavely paatyi yhta paahtavaan paikallisbussiin, joka ei tuntunut ikina paasevan perille. Mulla oli ihan lepposaa kun kerrankin ei niin vasyttanyt. Juttelin paikallisille pikkutytoille ja kuuntelin telkkarin ikivihreita merengue -levyja. Aina ne hittikimarat on vaan yhta viihdyttavia. Tosin tyttoja vasytti, niin voin uskoa, etta ei niin hauskaa enaa siina vaiheessa. Nyt oli Salla vuoro ottaa lepoa ray banit nokalla, suu Taiskina. hih. Vihdoin paastiin viimeiseen menopeliin joka oli taasen minibussi. Se oli jo niin sauna, etta toinen niista jenkkipojista lahjoi sen kuskin lahtemaan mahd. nopeasti. Kylla tuntui taas suihku, ruoka ja kylma bisse hyvalta kun tanne paastiin.

Taa vaikuttaa sopolta suht. pienelta kaupungilta. Katsellaan tama ilta menoa ja huomenna suunnataan taas rannalle tuohon ihan viereen. Jee. Tyynimeri odottaa talla kertaa.

Tallaista tanne nyt, mita sinne??? Nyt pitaa lahtea hakee pyykkia pesusta ja sitten lauantai-illan viettoon. Toivottavasti voitte hyvin. Me voidaan kylla!

besos, Veera