Hei kaikki!

Lampiman kostea tervehdys taalta Utilasta. Saavuimme tanne eilen hyvin pomppuisella venekyydilla, itse olin aivan fiiliksissa, kun taas Veera ja Emma hieman pahoinvoivina. Matkaa teimme taas monen monta tuntia tanne paastaksemme. Kerronkin hieman Guatemalan fiiliksista ensin.

Antiguasta suuntasimme Lake Atitlanille, San Pedroon pienella shuttle bussilla. Hyva niin etta bussi oli pieni ja kettera, koska ohuet vuoritiet saivan paikkapaikoin sykkeen nousemaan aarimmaisyyksiinsa. Taustalla soi 70-luvun disko-sikerma johon heikkohermoisimmat pystyivat yhtymaan kauhunhetkina. Maisemat vuorenhuipulta kolmen tulivuoren ymparoimalle jarvelle oli arvatenkin huikean hienot. San Pedro paljastui oikein rennoksi paikaksi joka oli tupaten taynna elamantapa hippeja ympari maailman. Auringon nalkaisina vuokrasimme pari kajakkia ja menimme bikinisillaan ottamaan aurinkoa jarven keskelle. Paikallisethan pukeutuvat hyvin paksusti ja perinteita kunnioittaen. Jos paikalliset naiset uivat, he uivat teepaita paalla, piste. Pikainen visiittimme ei antanut kuin vain pintaraapaisun paikasta, mutta luulen etta palaan tanne viela joku paiva.

Aamutuimaan otimme taas alle pikkubussin ja suuntasimme Antiguan kautta kohti Hondurasin rajaa. Matkalla oli liikenne onnettomuuksista johtuvia hetkittaisia tukoksia. Aikataulumme viivastymisen myota kuskimme kaasujalka alkoi kaymaan hieman raskaaksi. Kuskin kaahaillessa koitimme keventaa tunnelmaa hyvin huonoilla jutuilla ja sanoisin etta alkaa olla joka tyton kuponki melko taynna niiden tiimoilta. Rajan ylitys sujui letkeasti ja kohta oltiinkin jo Copanissa. Kavimme haukkaamassa pienen iltapalan ja taas valmistautumaan aikaiseen heratykseen.

Utilaan saavuimme eilen illalla ja nappasimme ensimmaisen hostellin joka meille tarjottiin, melko askeettinen ja pissan hajuinen paikka, mutta hyvin edullinen. Kavimme illastamassa tapaamamme suomalaisen jayhan miehen alun kanssa. Emman tuntiessa olonsa hieman nuhaiseksi, mina ja Veera lahdimme tarkistamaan hieman paikan yoelamaa, arvatenkin sunnuntai ei ole se paras paiva.

Tanaan lahdimme aamusta uimarannalle ja jouduimme rantaitikoiden syotavaksi. Hetken karvistelimme, mutta sitten lahdimme ostamaan stydimpia myrkkyja. Kaupassa meita inffottiin, etta paras keino on oljyta koko kroppa. Me sitten latrasimme aurinkovoiteiden ja oljyn kanssa koko iltapaivan, hyvin liukasta mutta tehokasta. Rannan jalkeen valmistimme huikeat tomaattipastat hostellimme likaisessa pikku keitiossa. Tunnelmallista ja hyvaa.

Huomenna suuntaamme ehka snorklaamaan taikka uimaan toiselle saarelle, viela ei osaa sanoa. Tarkoituksemme on nyt viettaa ainakin muutama paiva taalla, inffoamme heti kun tiedamme seuraavista siirroistamme, suuntamme mita luultavammin silloin Nicaraguaan. Mahtavaa olla hyvin tiedoton kellosta ja paivamaarasta!

-Salla