Hei ihanaiset! Perilla ollaan turvallisesti. Matka meni hyvin, vaikka se 30 tuntia ei ihan hetkessa mennyt... ei oikein viela joulun aikaan ymmartanyt lahtevansa, niin onneksi oli kentilla ja koneissa vahan aikaa sisaistaa asiaa. Pariisista lahdettiin auringonlaskun aikaan. Mahtava fiilis katsella riemukaarta ilmasta kun aurinko laskee siella mihin suunnataan. Tuli suunniteltua pari muutakin reissua kun koneita vaihdeltiin Pariisissa ja New Yorkissa. :) Varmaan sit lahdetaan sita rikasta aviomiesta metsastaa. hih. Mua yllattaen nukutti aika kiitettavasti kaikkialla...Leuka oli kuulema niin rentona, etta ois voinut Tainaksi luulla. Salla oli alku matkan vahan pirtsakampi, mut otti sit valikuoleman Nykin kentalla. Veti matkaseura vahan sekavaksi ja hiljaiseksi. Onneksi se sit siita kun Meksiko alkoi lahentya. Vieressa istunut pikku meksikolainen mies saattoi vahan saikahtaa, mut muuten kaikki hyvin. Tanne saavuttiin aamu viidelta. Aika absurdi fiilis ajella 140 km tunnissa taksilla pimeassa aamussa keskella 24 miljoonan asukkaan kaupunkia. Meilla oli vaan osoite mihin tulla, mutta ei muuten kaupungista mitaan kasitysta. Sit toivottiin parasta, etta joku tulee avaamaan kun taksi kaartoi pois ja jaatiin seisomaan pikku kujalle. Ja tultiinhan sielta. Lucia (nainen jonka tapasin viime kesana Helsingissa) odotti meita ihanan aamupalan kanssa. Vitsi miten loistavaa oli tulla sopoon pikku kotiin ja paasta syomaan ja suihkuun.

lucia on aivan mahtava!! Ensin otettiin kaikki vahan unta ja sit puolen paivan jalkeen lahdettin ajelee ympari kaupunkia. aivan loistavaa, etta meilla on joku paikallinen joka vie meita joka paikkaan kun muuten vois olla aika vaikea saada minkaanlaista kasitysta tasta kaupungista. Kaytiin pyorimassa vahan keskustassa ja sellasesssa vanhemmassa kaupunginosassa. Ihmisia oli ihan hirveesti joka paikassa kun oli sunnuntai ja joululoma. Mexico City on TOSI iso ja TOSI sekava. Muistuttaa mua hirveesti Quitosta, mutta vaan tosi paljon isommassa koossa. Kaikkee loytyy jenkkityylisista lasirakennuksista aivan taysiin hokkeleihin. Kauheesti on kaikkea kaikkialla, niin kun lattareihin kuuluu.

No sithan on nama joulukoristeet...Menee aivan overiksi. muun muassa joissain autoissa on pehmoporonsarvet ja petterin nena. Lucia on aivan sairaan hauska kun se tuolla liikenteessa aina ottaa kuvia kaikesta oudosta mita on...ja niitahan riittaa. se on tosi aito ja rempsee nainen. sanoo mita sylki suuhun tuo. se katseli eilen ihmisia ymparilla ja totesi, etta on nama mexicolaiset rumia. alkoi vahan naurattaa...Mut se sen sanoi, ei me. :) On kauniitakin tavattu. hih.

Illalla lahdettiin taas lentokentalle kun E. Korpi saapui vallottamaan maata. ei mennyt ihan putkeen kun kentta olikin semi iso, niin oltiin sit torottaa vaarassa terminaalissa...niin niin...ollaan blondeja. No emma onneksi lopulta loytyi mut rinkka ei...jai ilmeisesti NY:hyn. Ensivaikutelma oli Emma oli huikea kun taksikuski ottikin sit vahan lepistoo. Alkoi kuulua sellasta kurnutusta ja sit kun peilista alettiin vilkuilee, niin silma olikin kiinni. Kylla se kaasua ja jarrua painoi, mutta hyvin vahvasti vaikutti silta, etta nukkui. Alkoi tyttojen puhentaso nousta kun kuski nayttikin silta, etta oli rem-uni. en tieda oliko treenannu jota tehokasta lepuutusta suorilla, vai alkoiko meidan nauraminen hermostuttaa. Kylla ne silmat siita sit laajeni kun piti kaantya ja perille paastiin muutaman lenkin kautta.

Nyt odotellaan taalla, etta emman rinkka saapuu ja emanta heraa. ois ollut juhlat tarjolla eilen, mut vahan vasytti, niin lucia lahti jonkun kaverinsa kanssa. Meni kai aika myohaan...

Terkut tytoilta! Pitakaa huolta!

-Veera