Hei taas!

Myrskysta ollaan jo hyvin selvitty, eika sita oikeastaan muista kuin pienena osana huikeata purjehdustamme. Talla hetkella olemme Santa Martassa, Kolumbian pohjoisrannikolla. Santa Marta on rauhallinen kaupunki, jonka keskusta rajautuu valkeaan hiekkarantaan, joka paikoitellen haisee hieman ulosteelle. Tama ei selkeastikaan ole paikka jonne tullaan juhlimaan taikka shoppailemaan, baarien ja vaatekauppojen valikoima on hyvin heikko.

Saavuimme tanne yhdessa brittivahvistuksemme, Jennyn kanssa. Jennyyn tutustuimme purjehduksellamme, suunta ja intressit olivat samat joten eikun menoksi!!! Hyvin innokas ilmaisu paikalliseen bussimatkaamisen henkeen nahden. Ensinnakin meille myytiin suora bussimatka Santa Martaan. Ensimmainen puolisko meni jouheasti leffaa katsoen ja unta ottaen, mutta puolivalissa meidat kaytannossa ottaen heitettiin bussista pihalle ja komennettiin marssimaan viereiseen bussiin, matkatavaroidemme matkatessa nopeasti kipittavien laukunkantajien selassa. Toinen puolisko ei mennyt niinkaan jouheasti, bussi pysahteli joka ikisessa kaanteessa poimien kyytiin korunmyyjia, ruokamyyjia ja sitten ihmisia, jotka olivat lahteneet muuttamaan koko maallista omaisuuttaan bussin kyydissa,vain talo puuttui.

Saavuimme Santa Martaan muutamia tunteja myohemmin kuin tarkoitus oli ja saavuimme mukavaan hostelliimme. Syy miksi Santa Martaan ylipaataan tulimme ei varsinaisesti ollut Santa marta, vaan lahella sijaitseva Tayronan kansallispuisto ja Tagangan uimaranta. Seuraavana aamuna suuntasimmekin sitten lipokkaat oikosessa kohti Tayronaa. Minun ja Veeran ideaali ajatus oli siirtya siita leppoisasti rannalle, emme kokeneet suurta tarvetta vaikeissa luonnonmaastoissa patikoimiseen. No hauska juttu sinallaan oli se, etta paastaksemme upeille kuvan kauniille luonnonrannoille meidan piti ottaa 1h haikki mutaista, paikoin seinajyrkkaa polkua pitkin puunoksien ja kivien paalla hyppien. Mutta voi pojat, voin kertoa, oli se sen arvoista. Ensimmainen rantamaisema mika edessamme siinti salpasi hengityksen: kallioin ja valtavien,pyoreiden, meren muokkaamien kivien ymparoima valkoinen hiekkaranta turkoosine vesineen. Merelta mantereelle pain nakymana oli palmuja, vihreetakin vihreampaa ruohoa ja takana siintavat vuoret.

Koko luonnon puisto sisaltaa noin 10 eri hiekkarantaa ja tarkoituksenamme oli suunnata neljanneksi lahimmalle, noin 45min paahan ensimmaisesta rannasta. Mita pitemmalle etenimme, rannalta rannalle, kavivat maisemat aina vain uskomattomimmiksi. Voin sanoa, etta ehka kauneimpia maisemia mita olen hetkeen/ikina nahnyt. Viimein saavuimme maaranpaahamme ja loysimme pienehkon leirinta-alueen, jossa sai valita joko riippukeinu- tai telttamajoituksen. Otimme teltan mina , Veera, Jenny seka uusi Italian vahvistuksemme Santino. Kerkesimme viela iltapaiva auringolle biitsille ja illalla pelasimme muutaman britin kanssa uutta parasta pelia, s*** headia muutaman bissen kyydittamina sateen ropistessa "ravintolan" pressukattoon.

Seuraavana aamuna kerkesimme ottaa muutaman tunnin rantalohoilyn ja sitten suuntasimme taas takaisin puiston paaportille odottelemaan kyytia takaisin Santa Martaan. Saattaa kuulostaa hyvin hataiselta kaynnilta paratiisiissa, mutta se sopi aivan mainiosti nuorille herkille tytoille, jotka kaipaavat puhdistavaa seka virkistavaa suihkua edes joka toinen paiva.

Tanaan herasimme aikaisin yollisista tsembaloista huolimatta: hostellissamme oli joku lyomasoitin-kitara pumppu, jotka soittivat ja villitsivat ihmisia hyviin syvaan ja synkkaan yohon laulun ja tanssin merkeissa. Aamupalasta on pakko mainita, OH! Voittaja on loytynyt! Hostellimme oma keittio on ravinnut meita jo kahtena aamuna aamupalasetilla, joka sisaltaa tomaatti-sipuli-munakasta,kolme palaa french toastia, hedelmasalaatin, itse valmistetun mehun ja siihen paalle viela kupin kahvia. Itse taydellisyys. Tana paivana emme tehneet muuta kuin rusketuimme tuli kuumalla hiekkarannalla, jossa kavi ujo tuulen vire. Aina kun ei kaynyt pystyi aistimaan hyvin happaman kakan hajun suoraan omalla naamallaan, ei ainakaan kauempana, joten tuulen vire teki ihan poikaa. Varasimme myos lennot Bogotaan ylihuomiseksi, joten sinne siis!

Viela ehdimme maistamaan palan taivasta syomalla hurmiollisen aamupalan seka piipahtamalla tagangan rannalla huomenissa, sitten nokka kohti paakaupunkia!

-Salla