28.12.2008 Yobussi Hanoista kohti etelaa

Seurueemme paatti jo yon pikkutunteina, etta jos vaihtoehtoina on lahtea sateessa kayakoimaan tai suunnata etelan aurinkoon, me valitsemme jalkimmaisen. Rannalle mars, Vamos a la playa! Sita ennen kuitenkin exploorasimme eloisaa Hanoita. Mainio hostellimme (tuttu edellisesta blog entrysta) sijaitsi sopivasti kaupungin sydammessa, old quarteirissa, josta paasimme on foot haluamiimme paikkoihin, eli Vietnam military history museumiin, hoan kiem keskusjarvelle ja bak ma-temppeliin. Viimeisin jai valitettavasti valiin ja instead vietimme tsillin aamun pitkan, maukkaan ja terveellisen aamupalan aaressa.

Armeijamuseo oli ihan nakemisen arvoinen kaikkine sotakalustoineen. Aiomme kuitenkin Ho Chi Minh Cityyn (ent. Saigon) saapuessamme tutustua enemman Vietnamin sodan kulkuun ja motiiveihin, suurin osa taisteluistahan tapaihtui siella etelassa. Mielenkiinoisinta Hanoissa oli paikallisen elamanmenon seuraaminen kadunkulmissa, tata harrastimme paljon, koska ottelu "pieni suomalainen jalankulkija vs. 100 000 skootteria" ei tuntunut kovin houkuttelevalta, varsinkin tiinalla oli vaikeuksia paasta slabareissa kadun yli. "Go to 'nam and die" sai aivan uuden merkityksen. Ihmiselama ei tuntunut minkaan arvoiselta, niinkuin ei punaiset valot tai liikennemerkitkaan. Pakko kylla ihailla paikallista ajotaitoa, emme nimittain nahneet yhtaan onnettomuutta tahi joutuneet sellaiseen (koputtaa puu-paata)

Paivallispaikassa meilta niin kusetettiin rahat, mutta ei siita sen enempaa. Sanotaan vaan, etta pakastepizzat maistuvat ihan samalta Vietnamissa kuin Suomessakin, eli ei miltaan. (eipa)
Valloittajat kehoittavat valttamaan Yellow Drum-ravintolaa. (tunnistaa John Fogertyn musiikista ja ylihinnoittelusta)
Lievasta takaiskusta huolimatta Hanoi vaikutti varsin mestalta paikalta, hieman smoggynen ja aanekas kaikkine trafikkeineen, mutta reppumatkailijasta ettei hurtat olleet kokoajan kimpussa myymassa jotain. Toisaalta sijjoin kun jotain halusi ostaa, kannatti ehdottomasti tinkia. Tavaran kuin tavaran hinnan sai helposti puoleen, tai jopa viidesosaan, esim riisinviljelijan hattu 50 000 VND -> 10 000 rampylaa. Eli nain.

Tata kirjoittaessa paiva on vaihtunut yoksi ja tasainen vuoristoradaksi. Jouduimme kayttamaan brutal forcea saadaksemme Vietnamin mafian ohi paikat yobussiin 16 tunnin matkalle keski-vietnamin rannalla sijaitsevaan Hoi Aniin. Nyt koitetaan pysya hattuhyllylla bussin bakkarilla menopelin hyppiessa ylos alas ja sillois talloin osuessa erilaisiin sattumiin. Tiina, Joonas ja mia ovat nukkuneet jo muutaman tunnin. Yon pollo Emmi valvoo, kuuntelee musaa, mietiskelee elamaa, kirjoittaa black bookkia, ja on valmiina herattamaan muut jos pysahdytaan pasi kuikalle. Tasta eteenpain meilla on avoin lippu etelaan Ho Chi Minh Cityyn asti, siten etta voimme pysahdella matkan varrella sillon ku halutaan. Taidan itsekin sammuttaaotsalampun ja iPodin menna nukkumaan tahan pomppulinnaan. Heratessani on toivottavasti lamminta. Hyvaa yota. /Emmi

29.12.2008 Hue, Vietnam klo 11 jotain

Camera 1:
Bussi pysahtyy. Joonas ja Mia hyppaa ulos varmistamaan, ettei meidan rinkkoja heiteta kadulle, olemme nimittain jatkamassa Huesta Hoi Aniin samalla bussilla. Rinkat loytyvat kadulta muiden laukkujen seasta. Hyva etta tulimme varmistamaa... Tiina ja Emmi nukkuvat vielsa bussissa. Olemme siis Mian kanssa hirveessa haslingissa 4 rinkan kanssa ihmisvilinassa. "Wroom...!" Bussi starttaa. Ma juoksen hakkaamaan kuskin ovea ja mia toisen puolen ikkunaa. Kuski heiluttaa katta, etta pois tielta ja lahtee ajamaan kadun suuntaan kyydissaan Tiina, Emmi, rahat, kannykat, kamerat, passit, liput, ja mita nait turhii juttui nyt on.. Nahdaan kun bussi kaantyy tien paassa nakymattomiin.

Camera 2:
Tiina ja Emmi heraavat siihen, etta bussi-isanta molottaa jotain Vietnamiksi ja huitoo villisti kasiaan. Yritamme selvittaa, pitaako meidan hypata ulos vai jatkaako sama bussi Hoi Aniin, niinkuin meille oli kerrottu. Bussi-isanta hermostuu ja onnikka nytkahtaa liikkeelle. Alamme pakata levallaan olevia tavaroita reppuihin tuli perseen alla. Huomaamme olevamme ytksin bussissa. "STOP!!"... Miksi helvetissa kukaan ei ymmarra englantia??

Takaa-ajo sequence:
Camera 1:
Joonas ja Mia jaivat seisomaan suu auki katsoen tyhmina toisiaan. Molemmat olivat yhta pihalla. Kylla se bussi nyt vaan lahti. Herhilaiset ymparoivat meidat sekunnin sadasosassa. Seuraavaksi huomasimme olevamme skoottereiden pakkarilla kahden rinkan kanssa/larvi. "Follow that bus!!"
Vesi roiskui naamalle kun kuski kaahasi muiden sekopaiden seassas Huen liikenteessa. Tassa vaiheessa tajusin, ettei meilla tosiaan ole yhtaan rahaa, eika naa mitaan ilmaisia palveluksia tee. Toivottavasti bussi loytyisi. Takaa-ajoa oli jo kestanyt yli 5 min.
Kaahasimme sillan yli ulos kaupungista, ja muutaman minuutin paasta kaannyimme paskaisen dosavarikon pihaan, jonka katoksessa seisoi tuttu bussi.

Camera 2:
Bussi lipuu kadulta kadulle, jokainen sekunti vie meita kauemmaksi muista Valloittajista. Tilanne on kaoottinen. Seisomme bussin cockpitissa ja huudamme kuskille, "STOP! STOP!!" -> Kuski heittaa lippiksensa lattialle ja rakaisee paalle -> Pata on jumissa. Vaikenemme. Harkitsemme Kung-fu potkua oven lapi, mutta emmehan me tieda missa olemme. Bussi on jo sillalla pois kaupungista. Ei kai tassa auta kun odottaa kaapatun bussin* (*tuttu Speed 1-elokuvasta) pysahtymista. Itkettaa. Bussi kaartaa johonkin paskaseen pihaan.

Loppukohtaus:
Camera 3:
Voi sita jalleennakemisen riemua!
Joonas nakee Emmin bussin oven lapi: "Ei hitto, se on Emmi!"
Emmi: "Joonas!"
Kaikki yhteen aaneen: "Mita hittoa just tapahtu?!!".. Tassa vaiheessa oli jo hyva nauraa tapahtuneelle. Skootterikuskeillekin maistu.
Edessa oli viela skootterikyyti takaisin kaupunkiin, Camel Travelsin agencyyn. 2 skootteria = 2 kyytiin ja kaks odottaa. Tiina oli jo ihan kauhuissaa ajatuksestakin skootterikyydista, saatika kun naki kyseisen skootterikuskin kaatuvan varikon pihaan tullessaan hyakemaan tiinaa. Voi patu. Ei auta.
Taas kerra loppu hyvin, kaikki hyvin. Myohastyttiin jatkobussista, ja seuraava menisi 2 tunnin paasta.. Ihan jees, tsillia. /Main-Actors


30.12.2008 Hoi An, Vietnam klo 13:40

1 ilta takana kauniissa Hoi Anissa. Katuvalaistus <3 Vihdoinkin helppo hengittaa!
Joenrannan kuppiloissa hyvat safkat ja juomat todella edullisesti. (Alkupalat, paaruoka, 3 bissee ja siivut viinipullosta yht. 3e)
Uni maistui tiinakselle ja Joonakselle, Mia ja Emmi jubailivat baarin sulkemiseen asti mukavan 40+ jenkkiheebon kanssa maailmanpolitiikasta ja kerasivat tipseja Vietnamin explooraamiseen. Kotimatkalla hotelliin Mia kavi vahingossa pahaa aavistamattoman Saku-Sammakon kimppuun. Vaikea sanoa kumpi voitti/saikahti enemman. Emmin oli naurussa pitelemista /Emmi