Profile
Blog
Photos
Videos
New Zealaaaaandh! Aurinkoinen - ihana - ihana päivä Queenstownissa.
Enpä osannut odottaa, millaista huokailua tämä paikka toisikaan tullessaan! Roadtrip etenee ja siskokolmikko asustaa tällä hetkellä Bumbles Backpackers-hostellissa Queenstownissa. Uutta Seelantia takana lähes kaksi viikkoa ja reitti on kulkenut nyt viimeisenä Wanakasta tänne Queenstowniin. Wanaka oli kuin postikortista - henkeäsalpaava maisema. Kaksi yötä pienessä kylässä järven rannalla ja lumihuippuisten vuorien äärellä sai silmän ja mielen lepäämään. Voisiko enää kauniinpaa olla? Luulin, että ei - vaan saari se vaan tarjoaa lisää tätä ihanuutta ja jokainen paikka on toinen toistaan kauniinpi ja silmät pyöreinä ihmetellään voiko tällaista edes olla. Tottahan tämä kuitenkin on! :)
Queenstown - extremeurheilun mekka - saa näyttää huomenna kaksosille mitä hulluus on. Edessä Canyonswing (canyonswing.co.nz), jonka armaat siskoni ostivat minulle valmistujaislahjaksi. Huh! Mainoksessa sanotaan "even my s*** got scared!" - joten luvassa kauhunhetkiä ja ennenkokemattomia kauhun/riemun/hulluuden hetkiä. En malta odottaa. --
24.11.2010
Canyonswing!!!!
En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun seisot kanjonin keskellä (109 metrin korkeudessa maanpinnasta), turvavaljaisiin köytettynä ja ainoa tarkoitus on hypätä köysissä ja valjaissa kohti alla solisevaa turkoosia jokea valitsemallasi tyylillä!Aurinko paistoi tänään täydeltä taivaalta, kun lähdettiin bussilla Queenstownin keskustasta kohti Canyonswingin pääkallopaikkaa. Bussissa alkoivat jo jalat ja kädet allekirjoittaneella tutista. Vajaan parinkymmenen minuutin bussimatka vei meidät mutkaista, kapeaa(!!) hiekkatietä kanjonin reunaa pitkin tapahtumapaikalle. Bussissa oli 10 matkustajaa, joista muutamat olivat kannatusjoukkoina (yksi kannustajista S alias pikku S.) todistamassa muiden hulluutta. Ja hullua se todella olikin.
Ensimmäinen hyppy päätettiin tehdä J:n kanssa tandemina - selkä edellä! Siinä kun kipitettiin hyppylaiturin reunustalle täysissä varustuksissa, taisi syke jo nousta melkoisen korkealle. Ohjeistus oli laskea kolmeen ja pikkuhypyllä loikata reunalla kohti kanjonin pohjaa. Hyppylaiturin työntekijäpojat pitivät jännitystä yllä kun meidät käskettiin nojaamaan reunan yli, kuitenkin vielä niin, että irti ei päästetty. Tunne oli pelon ja jännityksen sekainen. Noustiin kuitenkin vielä laiturin reunalle ja viimein "three .... two.... one... JUMP!" Sinne loikattiin (todellinen hyppy tyhjyyteen) selkä edellä kohti maata. WAUUUH! Kiljumisella ei ollut rajaa. Vapaan pudotuksen tunne oli mieletön - pehmeää! Siinä sitä annettiin vetovoiman vetää meidät mukanaan köyden päässä 60 metriä vapaata pudotusta, jonka jälkeen keinuttiin hetki kanjonissa. Tämän jälkeen meidät nostettiin samaa tietä takaisin reilun sadan metrin korkeuteen hyppylaiturille ja siinäpä se sitten. HUH.
Eihän yksi kerta riittänyt -tietenkään! Toinen hyppy tehtiin sitten soolona. Päädyttiin valitsemaan toinen loikka pää edellä! "Gimp boy goes to Hollywood"-tyyli oli siis näin. Jälleen valjaat niskaan ja laiturilta ennen hyppyä meidät laskettiin köyden varaan selkä kohti maata. Siitä sitten jalat kohti kattoa, kädet kohti maankamaraa ja odottelemaan milloin köysi pojat laskisivat menemään. Tunne oli vielä ensimmäistä hyppyä hurjempi. Siinä pää kohti kanjonin pohjaa keikkuessa tuli mietittyä että "MIKSI!?!?!" Köysipojat kyselivät että joko olen valmis, aloittivat lähtölaskennan, mutta yllätykseksi vapauttivatkin köyden ennenaikojaan. Lisää jännitystä jännitykseen! WHOAAAH! Vaikea sanoa tai kuvailla, mitä siinä alasmennessä tunsi tai näki. Yllätyin vain pudotuksen pehmeydestä. Köysi ei retkauttanutkaan alkuunkaan, vaan lento oli alusta loppuun saakka pehmeää ja mahtavaa.. Kuvia ja videota (jos taidot riittävät sellaisen lisäämään) tulossa a.s.a.p.
Ennenkokematon ja taatusti unohtumaton kokemus. Jospa vielä se benji-hyppy... nälkä kasvaa syödessä - tässäkin tapauksessa. Mahtavaa! Kiitos iso J ja pikku S lahjasta. Meitsi diggas!!!
Kaikenkaikkiaan Queenstown on kokonaisuudessaan ollut omalla kohdalla ainakin parasta aikaa täällä Uudessa Seelannissa tähän saakka. Sattuivat Kaikourassa tutuksi tulleet pojatkin olemaan nurkilla yhden yön verran. Mukava nähdä matkan varrella tutuiksi tulleita ihmisiä uudelleen, toisinaan kun "kyllästyttää" (ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenkaan) aloittaa jutut uusien ihmisten kanssa aina täysin nollasta. Poikain kanssa käytiin ulkoilemassa QT:n yössä ja pojille paikat olivat tuttuja, joten mikäpä sen mukavampaa.
Aurinko on hellinyt meitä koko Queenstownissa olon ajan. Kaupunkin on U.P.E.A. Sanoisin, että kaunein paikka missä olen koskaan ollut. Täällä ihmisen on helppo ja hyvä olla. Elämä on ihanaa ja todella maistuu elämältä.. jos vain saisi palan tästä maistiaisiksi sinne teille kotiin...
Upea päivä - aurinkoa aamusta asti (heräsin jo kahdeksan aikaan aamulla!), canyonswing- kokemus, kokemus ylitse muiden ja päivän päätteeksi suurensuuri ja maukas kaupungin kuuluisa FregBurger-hamppari huuhdottuna alas lasillisella siideriä.. voiko enempää toivoa?
Ylihuomenna kohti Milford Soundia ja uusia maisemia. Ihanata, ihanata, elämä on niin ihanata! <3
Iso S (vanha S kuulostaa jotenkin pahalta. ;)
- comments