Morot pöytään! Hi to the table! Tästä se lähtee.. Uunon oma blogi! Hähää!
Meikän frendi Tommi ehdotti, että alkaisin pitämään Australian reissusta blogia. Ja hetken asiaa mietittyäni totesin että tämähän on helvetin hyvä idea.. Pääsee purkamaan päätä ja kertoilemaan jokaiselle samaan aikaan miten on mennyt ja mitä kuuluu ja mitä tulevaisuus tuo mahdollisesti tullessaan.
Viisumin sain moninaisten vääntöjen jälkeen sähköpostiini 1.6.2010 klo 6:40:12. Voitte varmaan jokainen kuvitella sen fiiliksen kun on toivonut pääsevänsä pois oravanpyörästä, siitä "päivästätoiseen" elämänrytmistä, siitä samanlaisuudesta joka mua kohtas jokikinen aamu kun heräsin. Meinas itku tulla kun sain Visa Grant notificationin! o/
En toki moiti elämäntilannettani tällä hetkellä, frendit, kummipojat ja perhe merkkaa todella paljon.. Mutta omaan elämääni ja sen sisältöön en ole tyytyväinen just nyt.. Se tunne, kun on perusasiat kunnossa, oman perheen perustaminen eli kaksi lasta, rivitalonpääty, kasvimaa, farmarivolvo ja kultainennoutaja.. eli siis tuttu ja turvallinen, se saattaa joillekin riittää, mutta tässä vaiheessa elämää itsestäni ei ole siihen. Ehkä sit myöhemmin.. ^^ Muutenkaan en ole ikinä osannut asettua aloilleni ja johan sitä kerkes kokea miltä tuntuu omistaa auto, oma kämppä, vakkariduuni ja vielä ovihommat siihen päälle. Ja tyttöystäväkin tais olla käsipuolessa jossain vaiheessa.. Muistaakseni.. o_O Ihan jees, mut mulle "ihan jees" ei riittänyt. Ne on nyt taaksejäänyttä elämää, hyvine muistoineen. Eli ei muutakun eteenpäin ja uusiin haasteisiin. Great!
Nuorena pitää mennä ja toheltaa parhaansa mukaan, voi sit kertoa tositarinoita vanhainkodissa kiikkustuolissa eikä tarvitse valehdella. Tuumailee Janne 26v.
Moni on tullut sanomaan että aika rohkeeta lähtee yksin toiselle puolelle maapalloa pelkän repun kanssa. Lähteä voi kuka vaan, mut se et miten siellä selviää pidemmän aikaa niin se onkin sitten jo toinen haaste. Reissussa tapaa kuitenkin paljon hyviä seikkailijatyyppejä joten heitä kuuntelemalla oppii paljon uutta, varsinkin mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Vanhempien reissuruunien kertomukset ja tarinat kannattaa aina sisäistää huolella, niistä voi joskus olla korvaamaton apu! Tällä hetkellä en osaa vielä sisäistää että lähden pois pidemmäks aikaa.. Tuntuu kun olisi lähdössä kuukauden reissulle ja pääsee muutaman auringonpistoksen, turistiripulin ja ehkä useamman krapulaisen aamun jälkeen takaisin äidin pöperöille ja turvalliseen petiin! (Äidin pöperöitä tulee muuten eniten ikävä, sen voin mainita jo tässä vaiheessa!) Samoten jotkut ovat kysyneet, että onko pelottanu tuolla reissuissa.. No tokassu siihen aina yksinomaan että ei sitten yhtään, mutta kyllähän siinä on Balin saarella muutaman kerran minibussin etupenkillä polvet suussa hiljaa mielessään ajatellut että "jos kuorma-auto tulis suoraan keulaan mutkaisella tiellä, niin ei paljoa Uunosta jäis jäljelle". Sen verta ohutta nimittäin pellit keulassa, suojakaarista puhumattakaan. Ulkomailla kaupungilla kuljeksiessa ei ole koskaan tarvinnut pelätä, enemmänkin tuo liikenne tuntuu länsimaiselle turhan turvattomalta. Eikä mikään kaupunki koko maailmassa ole loppujen lopuksi turvallinen jos vetää älyttömät perseet eikä tajua mistään mitään eikä tunne ketään. Saa olla aina pää kylmänä, sitä tuntuu tänäpäivänä olevan jos jonkinmoista "ukottajaa" suurkaupungeissa. Maalaisjärkeä käyttämällä pärjää parhaiten!
Reissuvalmisteluja oon tehnyt nyt sen verran että lähtöpäiväksi suunniteltu 19.8 pitää toistaseks paikkansa. Ja reitti olisi Helsinki-Berliini-Bangkok ja hinnaltaan 306€. Lennot tarkoitus ostaa 21.6.2010 mennessä, täältä kun ei kukaan tule hakemaan..
Bangkokissa menisi pari päivää kun käyn morjestamassa muutamaa tuttua ja ostan uuden repun ja boksereita, sukkia, shaalin, pikkulukkoja ja korjautan vanhat farkut räätälillä ynnä muuta enemmän ja vähemmän tarpeellista. Bangkokista joko lennän tai menen maitse + veneellä Ko Samuin saarelle ja sieltä Ko Phanganin saarelle, jossa olisi Fullmoonpartyt 25.8.. Kemuista selvittyäni jatkan matkaa Phuketiin ja sieltä Rayan saarelle, jossa ajattelin suorittaa PADI:n eli sukelluskurssin suomalaisten omistamassa Raya Diversissa. Sieltä jatkan matkaa taas joko maitse tai lentäen Kuala Lumpuriin ja sieltä Singaporeen kaverin luokse. Tähän olen varannut aikaa pari kolme viikkoa mutta sitä kun ei koskaan tiedä jos jämähtää saarille pidemmäksikin aikaa, tosin reissubudjetti ei tule hirveän iso olemaan, ja pidän muutenkin tärkeänä että pääsisin mahdollisimman nopeasti Australiaan tekemään töitä. Talvella voi sit tehdä reissuja Thaimaahan tai Indonesiaan ja käydä katsomassa tuttuja suomikavereita. Tälläinen ulospäinsuuntaunut luonne tosin voi hankaloittaa sitä että jatkan matkaani heti kun olen mestoille päässyt.
Toinen lento olisi syyskuun alussa Kuala Lumpurista Australian itärannikolle, Gold Coastille, josta siirryn Brisbanen kautta todennäköisesti Townsvilleen, joka sijaitsee 1300km Brisbanesta pohjoiseen. Siellä olisi tarkoitus "aloittaa" koko touhu, eli siellä sijaitsisi ensimmäinen työpaikka, jonka toivon mukaan ystäväni Tommi järjestää. Kontaktit on muuten maailmalla reissatessa älyttömän tärkeä juttu, sitä harvoin pelkkien keskustelufoorumeiden avulla pystyy kovin kaksinaista omatoimimatkaa edes tekemään. Luotto "RommiTommiin" on tosi kova, koska Gili Airille, Indonesiaan, annetut neuvot viime heinäkuussa on vieläkin kovassa huudossa! Tällä hetkellä on puolikymmentä "hyvää tuttua" jotka ovat viettäneet Working Holiday viisumin turvin vuoden Australiassa, lisäksi löytyy vähintään kymmenen muuta tuttua jotka ovat siellä käyneet ja kavereiden serkkuja, setiä sekä muita kylänmiehiä tuntuu asuvan joka kaupungissa. Eli ei pitäis olla hätäpäivää ainakaan kontaktien osalta, se mihin reissu loppujen lopuksi vie, on ihan itsestä kiinni..
Olen tosiaan viettämässä ainakin tässä vaiheessa yli vuoden ja olen ajatellut kartoittaa reissurahastoa myymällä suurimman osan omaisuudesta..
Kämppä pitäisi irtisanoa kesäkuun aikana, eli heinäkuun lopusta sit "maitojunalla" porukoille asumaan pariksi viikoksi ennen reissua.. Mahtaakohan sitä yhteentörmäyksiltä välttyä?! iPhonen kytkylukituksen poisto kuulemma onnistuu, pitää tietysti todistaa että on muuttamassa yli vuodeksi pois suomesta ja maksaa puhelin pois. Kelakortti pitää viedä KELAan, jos on lähdössä pois vuodeks, tai pidemmäks aikaa. Mut terveydenhuolto pelaa siellä Downunderissa samalla lailla kuin suomessa joten eiköhän arvet ja mustuneet silmänaluset saada sielläkin kuntoon! Matkavakuutus tällaiselle täystuholle on myös hyvä olla olemassa, eikä sekään halvimpiin, ennen reissua kuuluviin rahareikiin kuulu.. Lisäksi tietysti tiedon ammentaminen, sanakirjat, tarpeelliset ja ei tarpeelliset tavarat ja niiden organisointi tai myyminen tai poisheittäminen. Veroilmoitukset, pankissa käynnit, mitä hommaan perillä, iPhoneen musiikkia, mitä otan mukaan täältä, ynnä muut tuikitärkeät, vähemmän tärkeät ja erittäin tärkeät asiat, kuten läksiäisten järjestäminen. Lista on pitkä, mut Madventuresin Kansainvälisen seikkalijan opaskirjan "things to do before you go" listaa lukemalla pystyy asiat laittamaan tärkeys- ja aika järjestykseen. Muutenkin suosittelen kyseistä opusta jokaiselle, joka haaveilee pidemmästä reissusta ulkomaille! Nyt opeteltava asia nimeltään säästäminen, ei tule olemaan helppoa kun kesälomatkin alkaa viikon päästä. Jaffakin möllöttäny ihan kiitettävään tahtiin ja terassit suorastaan huutaa muutamalle töppöselle. Parempi kuitenkin laittaa rahahanat kiinni ja yrittää nauttia päivistä mahdollisimman pienin menoin. Helpommin sanottu kuin tehty! Ei olis kiva tehdä uusintafilmatisointia tarinasta "Tuhlaajapojan paluu".
Jatketaan lisää tarinointia kun suunnitelmat etenee/muuttuu.
Voikaa hyvin! Peace!
-Uuno-