Profile
Blog
Photos
Videos
Tiistaina oli suuntana Mt. Bromo ja tulivuoret. Otin taksin hotellin edesta bussiasemalle. Asemalle saapuessani taksikuski huusi jo ikkunasta Probolingo, johon olin ensiksi suuntaamassa, Taksista ulos astuessani yksi mieskaski seurata hanta. Ensiksi piti maksaa paasymaksu bussilaitureille, joka oli kasittamattoman suuri 200 rupiaa (3 senttia). Sitten minun kaskettiin vaan menna bussiin kamojeni kanssa. Huomasin, etta olen ainoa lansimaalainen bussissa. Onneksi bussin ikkunassa oli hinta Probolingoon, koska taalla yritetaan turisteilta vieda rahat pois. Ei ole ollenkaan epanormaalia, etta turisteilta pyydetaan jopa nelinkertaisia hintoja paikallisiin verrattuna.
Probolingossa minut vain jatettiin tien varteen ja sanottin, etta tassa on bussiasema. Oli sitten maailman pienin bussiasema. En edes nahnyt yhtaan bussia pysahtyvan siihen. Ensimmaisena mies otti minut vastaan ja kysyi mihin olet menossa. Sanoin etta Bromolle, hinnaksi tulisi 25 000 rupiaa, joka onvahan vajaa 2 euroa. Odottelin noin puoli tuntia ennen kuin minibussi tuli. Sitten ajettiin noin kilometri toisen paikkaan odottelemaan muita matkustajia, joita tulikin noin 5. Sitten seuraavaan paikkaan ottaamaan 2 englantilaista kyytiin. Minibussi alkoi olemaan lahes taynna--minun mielesta. Nyt lahdimme kohti Bromoa. Bussi pysahtyi aina valilla ottamaan matkustajia kyytiin. Pian kyydissa olikon jo reilusti yli kymmenen ihmista. Tassa vaiheessa olin jo varma, ettei tahan voi mahtua enaa yhtaan lisaa. Jotenkin sinne mahtui viela aika liuta lisaa. Engalntilainen Sam laski, etta meita oli kyydissa 21,mutta minun laksujeni mukaan oli enemman. Ikarakenne vaihteli koululaisesta vanhukseen. Yhdessa vaiheessa rahstaja joutui menemaan bussin katolle kun ei muuten mahtunut kyytiin.
Ilman viilentymisen huomasi selvasti jo bussissa, mutta perille paastya oli pakko kaivaa farkut ja huppari naftaliinista. Ilta meni sadetta pidellessa. Aamulla oli heratys vahn vaille 4. Olimme paattaneet kavella ylos kraaterille. Oli pilkko pimeaa ja todellasankka sumu,joten taskulampustakaan ei ollut hirvean suurta apua. Loysimme valkoiset kivet joiden piti olla reitin merkkina. Amerikkalainen Will sanoin, etta olemma oikealla suunnalla, kun taas vastaan tullut opas sanoi, etta olemme menossa vaaraan suuntaa. Tietysti uskoimme Will:a. No valkoiset kivet loppuivat ja lahdimme seuraamaan joenuomaa. Sumu oli hellittany jo hiukan ja pystyimme hahmottamaan vuorten aariviivat.. Sitten loppui joenuoma ja porukat alkoivat kaantya takaisin. Opas oli seurannut meita vaivihkaa, ja tarjosi vieda meidat huipulle. Alun alkaen hinta oli ollut 50 000 rupiaa per nuppi,mutta nyt jouduimme maksamaan 6000 rupiaa. Paasimme vuoren huipulle juri sopivasti auringon nuosuksi. Tulivuoresta nuoseva rikkipitoinen savu meinasi salvata hengityksen, mutta maisemat olivat mita mahtavimmat. Naky oli kuin Taru Sormuste herrasta elokuvan Mordorista. Taksisin tulomatka sujui onglemitta. Todella hyva aamulenkki tuli tehtya ja oli mukava menna nauttimaan hyvin ansaittua aamupalaa. Kello oli vasta vahan vaille seitseman.
Oli ostanut jo edellisena paivan lipun Balille Denpasariin. Lipussa luki, etta kymmenen aikaan minut tullaan hakemaan Bromolta. Minbussi lahtikin jo vahan yli yhdeksan. Olin taas samassa paikassa tein vieressa odottamassa kuin edellisenakin paivana vahan yli kymmenen. Bussi Probolingosta Denpasariin lahtisi kahden tunnin paasta. Nalka alkoi pikku hiljaa tulemaan, mutta onneksi sain maailman [parhaimmat nuudelit noin 20 sentilla. En ole ikimaailmassa syonyt niin hyvia ja halpoja nuudeleita, kasviksia ja kastiketta.
Bussi tuli ja paasin jatkamaan matkaa. Menimme viela hakemaan muut Bromolta tulijat, jotka oli jatetty toiseen paikkaan odottamaan. Matkaa Bromolta Denpasariin on noin karkeasti ottaen vajaa 400 km ja matka kesti noin 14 tuntia. Olin aika loppu, kun viimein paasin Denpasarin kaukobussien asemalle. Sitten hotellia etsimaan.
Nyt olen ollut Ubud:n taiteiliakylassa kolme paivaa. En ole kylla taidetta pahemmin harrastanut. Monkey Forestissa kavin, joka oli mahtava paikka vanhoine temppeleineen. Eilen kavin kavelemassa riisipeltojen keskella. Taalla on satanut joka ikinen paiva, mutta nythan on sadekausi. Huomenna olen lahdossa Gili Trawangille, jossa minun pitaisi tavat pari suomalaistakaveria, jotka tapasin Malesiaa Penengissa ja yksi vietnamilainen, jonka tapasin viime vuonna Thaimaassa Ko Taolla.
Ei muutakun tervessii vaan.
- comments