Terveppa terve.

kirjottelen tata Dalissa vahassa tee-kaupan keskipisteessa. Takana on 29 tuntia junassa ja 10 tuntia Kunmingissa, jossa minun piti olla yksi yo. No eipa tullut oltua, koska vastaan tuli kielimuuri Kunmingin juna-asemalla. Lipun myyja ei ymmartanyt, etta pyysin lippua seuraavalle paivalle vaan antoi lipun samalle paivalle. En jaksanut jonottaa uudestaan ja vaihtaa lippua, joten lahdin sitten samana paivana jatkamaan matkaa.

Mennaanpas vahan taakse pain ja Indonesiaan. Lombokilta surffaamasta suuntasimme Suomiporukalla Balille ja Sanuriin, joka piti olla vahan hiljaisempi rantapaikka. No se olikin pakettituristi paikka. Siita huolimatta vietimme siella kaksi yota, jonka jalkeen suuntasimme Ubudiin mina jo toista kertaa. Ubud on kylla niin hyva paikka, etta sinne voi toisenkin kerran menna. Paljon olisi ollut ostettavaa ja Suomeen tuotavaa, mutta reppuun ei hirveasti mahdu. Minun toiseksi viimeisena paivana vuokrasimme auton ja suuntasimme Balin keskella siejaitseville tulivuorille. Meita varoiteltiin, etta siella ei asu mukavia ihmisia.

Lonely Planetista olimme lukeneet, etta vuorelle kiipeamisen voisi tehta ilman opastakin. Ajelimme pitkin suurta kraateria jonka keskella uudemmat tulivuoret sijaitsivat ja yritimme loytaa oikeaa tieta lahelle vuorta. Paatimme kokeilla yhta, joka osottautui varsinaiseksi karrypoluksi, onneksi meilla oli "maasturi". Lahelle vuorta paastyamme meita rupesi seuraamaan paikallisia mopoillaan. Kun "tie" rupesi nayttamaan silta, etta on parempi jattaa auto ja jatkaa jalan alkoivat paikalliset sanoa, etta tarvitsemme oppaan.

Oppaan hinta oli 300 000 neljalta henkilolta, mutta meita oli viisi. Paikalliset sanoivat, etta he ovat reiluja ja viisi olisi ok samaan hintaan. Emme olisi haluneet maksaa mitaan, koska sinne pystyisi kiipeamaan ilman opastakin. Ainoa ongelma oli mita tehda auton kanssa. Pitkan tinkaamisen ja kinaamisen jalkeen saimme hinnnan laskemaan 250 000 rupiaan mika on noin 15 euroa. Saimme siis tiputettua hintaa noin 3,5 heheh. Ainoa syy miksi suostuimme maksaa oli auto eli kaytannossa maksu oli takuu, etta auto on ehja kun tulemme takaisin.

Itse kiipeaminen oli tuskaa ja paljon pidempi matka milta se aluksi naytti. Pienta polkua pitkin ja valilla joen uomaa ja pusikkoa ja koko ajan ylospain. Vertikaali nousua tuli lahemmas 1500 metria. Maisemat olivat jalleen kerran mahtavat. Kallio vuoren huipulla oli lammin ja hoyrya nousi halkeamista. Viimeisin iso purkaus oli tapahtunut 1918 eli tulivuori on viela hyvinkin aktiivinen. Autolle paastya huomasimme, etta auto oli taysin kunnossa...suojeluraha oli tehnyt tehtavansa.

Seuraavana paivana oli lento Kuala Lumpuriin. Viimeiset shoppailut ennen Kiinaa laakkeita, Lonely Planet ja puhdistuainetta. Sitten takaisin lentokentalle ja nukkumaan Mc Donaldsin nurkkapoytaan. Lento Guiliniin Kiinaan lahti 6.40, jonka vuoksi en ottanut hostellihuonetta vaan "nukuin" lentokentalla. Koneessa yritin jatkaa unia, mutta ei pahemmin onnistunut. Guiliniin paastyani loysin mukavan hostellin. Kysyin yhden hengen huoneen hintaa, joka oli 30 yuania. Virkailija kysyin opiskelija korttia, johon vastasin etta "On mulla taa vanhentunut ISIC:n kortti." Virkailija otti kortin ja katsoi sita ja sanoi, etta huone onkin 20 yuania. Vanhentunut opiskelijakortti toimii Kiinassa :). Huone oli todella pieni, ehka 1,6m x 2,5m, mutta toimitti virkansa mainiosti. Ei 2 eurolla paljon enempaa voi odottaa kuin Indonesiassa.

Seuraavana oli Yangshuo. Postikorttimaisemia viliseva paikka. Kolme yota siella paivat kuluivat lahinna pyoraillen pikkukylissa ja riisipeltojen keskella. Kiipeilemaankin piti menna, mutta sitten alkoi tuntua, etta oli aika suunnata jo muualle. Ostin junalipun jo ennakkoon Yangshuosta. Myyja sanoi, etta sitten kun olet Guilinin rautatieasemalla soita numeroon jonka han antoi minulle. Guilinissa pienen kikkailun jalkeen sain jonkun kiinni, mutta han ei puhunut kuin kiinaa. Paatin soittaa lipunmyyjalle, joka kaski minun menna odottamaan odotushalliin. Noin 10 minuutin paasta eras nainen tuli nykimaan hihasta ja toisti Kunming kunming. Naytin minulla olleen lipun ja han antoi minulle junalipun.

Seuraavana aamuna junamatkan jalkeen Kunmingissa paatin menna heti ostamaan lipun seuraavaksi paivaksi Daliin. Myyja ei kuullut tai ymmartanyt sanaa tomorrow, joten sain lipun samalle paivalle :). Matka siis jatkui ja samana iltana.

Nyt olen toista paivaa Dalissa ja sataa toista paivaa. jos huomenna ei sada niin otan tuolihissin ylos vuorille ja kayn katsomassa pari temppelia "aikuisten nahtavyyksia". Ylihuomenna olisi tarkoitus lahtea Lijiangiin ja siita sitten Tiger leaping gorgelle, yhdelle maailman syvimmista rotkoista.

Korkeus taalla Dalissa on noin 2000 metria meren pinnan ylapuolella eli valmistautuminen rullalatkakauteen sujuu mainiosti korkeanpaikan leirilla. Hemoglobiiniarvot ovat jo aivan tapissa, joten kuntopiikin ajoitus toukokuulle ei liene mahdotonta.

Taalla Tuomas, Dali.