Vetta sataa ja kaikkia v*****aa.

Takana kolme paivaa sukellusta ja menestyksekkaasti suoritettu sukelluskurssi. Viela on kuitenkin matkaa siihen, etta olo on kuin rapylat jalassa syntyneella. Ohessa on muutama kuva pinnan alta ja niista on aistittavissa pienta jaykkyytta kurssilaisissamme. Syvin sukellus oli 16,7m syvyyteen, mika ei ole kaukana Open water kurssin sallimasta maksimisyvyydesta. Maisemat meren pohjassa olivat aivan mahtavat ja niista pystyi jopa hieman myos nauttimaan pahimman jannityksen havitessa ja taitojen kasvaessa. 12 metrissa maskin poisottaminen ja tyhjentaminen ei vaan ole aidinmaidosta perittyja taitoja. Kliseisiin oli luotettava, silla maltti oli valttia tassakin lajissa.

Nyt on satanut sitten viisi paivaa putkeen ja aina vaan rankemmin. Siksi taman paivan sukellus peruttiin ja suunta kaannettiin kohti Malesian, toivottavasti parempia saita kohti. Kohteemme sadekausi tuli hieman yllatyksena, kun 300km ylempana aurinko porottaa kuin Saharan aavikolla. Toivottavasti voimme jatkaa uutta harrastustamme myos Malesian latakoissa. Harmittaa vahan, kun Ko Taosta on jaanyt vahan harmaa ja hiljainen kuva huonojen kelien vuoksi. Paivat ovat kuluneet sukeltaen, syoden, juoden ja nukkuen. Taalla on kuitenkin yllattavan aktiivinen suomalaistaustainen porukka, joka jarjestaa yhdessa kaikenlaista puuhaa. Mekin paasimme osallistumaan grillibileisiin vuoren rinteella. Kiitos mukavasta seurasta Anu, Risto, Arttu ja Made! Hyvia matkanjatkoja!

Palataksemme edellisessa kirjoituksessa mainitsemaamme Ko Taon nykyaikaisuuteen taytyy ottaa hieman sanoja takaisin. Taalta loytyy tosiaan keilahalli, mutta siella ei ole lainkaan koneita. Itse lasketaan siis pisteet ja pallojen palautus seka keilojen paikoille asettaminen hoituu halpatyovoiman, eli tassa tapauksessa burmalaisten miesten toimesta. Varsin mielenkiintoista. Halpatyovoima kukoistaa ja kannattaa taallakin.

Luvattu 45mm vetta vuorokauteen ja maraton matka Malesiaan siintaa edessa.