Sa Bai Dee!

Taalla sita ollaan keskella ei mitaan, me korpiemme soturit. Ensimmainen yo meni Don Det nimisella saaren jamalla. Paikka oli aika uskomaton monellakin eri tapaa. Meidat saarelle nouti saksalainen mister Mike joka ohjasi meidat tietysti omaan bungalowiin. Yo maksoi vaivaiset yksi euroa per klyyvari. Don Det on oikeastaan jonkilainen "ekokyla", jossa olllaan ilman sahkoja 20h vuorokaudessa. Sahko rapsahtaa paalle tasan klo 18 loppuen 22:00. Taman jalkeen liikkuminen on hyvin hyvin vaivalloista ja epamiellyttavaa. Vessassa ei muuten kayty 22-06 valilla Mr. Miken sulkiessa ovet sappiin. Otsalamppu oli todellakin paikallaan kynttiloiden ja valon puuttuessa! Saari ja koko ymparoiva viidakko oli pilkko pimeaa. Ainoastaan metsa pauhasi ja kaikui elainten aanista. Saari on lahes taysin omavarainen ja esimerkiksi kanaruokia sai vasta iltapaivan jalkeen, koska varastoja ei ollut. Paikalliset asukkaat elelivat rauhassa omaa elamaansa turisteista ja USA:n pankkikriiseista autuaan tietamattomina. Kyseessahan on siis Mekong joen saari. Joki saattaa olla parhaimmillaan kilometrienkin levyinen. Vahan verrattavissa Amatson jokeen.

Saari oli aika extremekokemus monellakin tapaa. Aluksi olimme innoissamme saaren selvasti rennosta ilmapiirista ja siita luottamuksesta, etta pidimme esimerkiksi itse kirjaa nauttimistamme virvokkeista majoitusalueellamme. Paikka tuntui sopivalta paikalta aukaista rinkat pidemmaksikin aikaa. Monet bungalowien asukkaista olivat paattaneet jaada saarelle jopa kuukausien ajaksi. Matkailijat olivat opetelleet taysin ulkoa reppumatkaajien mantrat. Bungalowien omistaja Mr. Mike tuntui myos omineen Laolaisen kulttuurin ja elamantyylin paikallista kylan kissaa myoten. Sakemanni kertoi, ettei voi vieda vaimoaan Saksaan, koska tama sekoaisi lansimaisesta elamantyylista ja meiningista. Meissa herra Mike heratti lahinna kysymyksia ja lisaa kysymyksia. Lopulta jopa kylmia vareita, kun sakemannista oli aistittavissa tietynlaista vihaa lansimaalaisuutta kohtaan. Saari olisi varmasti jattanyt lampimammat muistot sopivampien bungalownaapurien osuessa kohdalle. Mr. Mike pysyy edelleen kysymysmerkkina.

Vaihdoimmekin saarta vuorokauden jalkeen isompaan Don Khongin saareen. Hyva nain, koska Henna osui kerrankin naulan kantaan astuessaan naulaan. Englanninkielisen laakarin loytaminen "kehitysmaassa" voidaan myos laskea extreme-kokemukseksi. Vietnamia sujuvasti vieraana kielena puhunut laakari ojensi rohtonsa sairaalakaynnilla. "Sairaalan" nayttaessa lahinna Penan autokorjaamolta. Englanninkielen taito on laosilaisilla lahinna nolla ja bodylanguagea ei joko ymmarreta tai kehdata kayttaa. Tama ei tosiaankaan helpota asioiden hoitamista. Iso Kiitos Kotilaakarille nopeasta ja asiantuntevasta toiminnasta Huomenna on tiedossa jokiajelua ja vesiputouksia.

Kuvia on turha odotella...