Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi. Tätä kirjoittaessa elämä rullaa oikein mukavasti täällä Kanadassa. Midtermit ovat ohi, ja menivät melko mukavasti, mutta muuten koulun puolella riittää kyllä töitä. Täysin mahtavaa ja yksi elämäni parhaista viikoista oli kuitenkin reading week, johon aion tässä kirjoituksessa keskittyä. Reading week on siis nimensä mukaisesti viikon kestävä luku"loma", jonka kuitenkin jokainen itseään kunnioittava vaihtaritravelleri käyttää matkusteluun ja elämyksien haalimiseen. Koulu ei tästä juuri kärsi, jos osaa pelata korttinsa edes välttävästi oikein. Teimme matkaa suomalais-saksalais-meksikolais-englantilais-ruotsalais-australialais-kanadalaisella porukalla (kolme kaveriani Suomesta oli myös vierailulla) ja käsittämättömän hauskaa oli! Myy Ooppeli, unohda asuntolaina ja osta lentolippu, se kannattaa!

Kerrotaan nyt jotain koulustakin vielä. Kurssit tuntuvat sitä mielenkiintoisemmilta, mitä pidemmälle niiden kanssa ehtii. Suomalaisella opiskelutyylillä ja -moraalilla pärjää täällä enemmän kuin pitkälle, ja midtermien tuloksista päätellen pisteitä saa kyllä roppakaupalla jo pelkästä hyvästä yrityksestä. Kursseilla kuitenkin tuntuu oikeasti oppivankin asioita, koska niitä on pakko opetella jo ennen varsinaista lopputenttiä, mikä on hyvä.

Pidemmittä puheitta, alla yksityiskohtia lukulomareissusta (katsokaa myös uudet kuvat kuvakansiosta!):

Päivä 1

Herätys Peterborough:ssa. Bussi on myöhässä eikä meinaa lähteä tien päälle ollenkaan valtatien sulkemisen takia, mutta lähtee lopulta kuitenkin. Torontossa pikalounas ja lentokentälle poikia tapaamaan. Että voi olla hienoa nähdä lisää suomalaisia! Bonuksena Kiira Korpi käveli vastaan terminaalissa. Arvon neiti oli kuulemma istunut samoissa koneissa poikien kanssa Suomesta asti ja väläyttänyt säkenöivää hymyäänkin, joskin sen kohteesta oli pientä epäselvyyttä (sovittiin että Jannelle se ei ainakaan hymyillyt).

Tutulle hostellille seikkaleminen onnistuu helposti, ja ilta kuluu ruokaillessa ja virvokkeita nauttiessa, sekä kuulumisia vaihtaessa. Hyvä fiilis kaikilla. Poikia väsyttää reiluhkosti, joten palaamme hostellille aikaisin. Poikien ensireaktiot: katusuola ärsyttää ja Mastercard ei toimikaan niin kuin luvattiin. Silti hauskaa näyttäisi olevan.

Päivä 2

Niin raa'alta kuin se tuntuukin, matka jatkuu jo heti aamusta kohti Ottawaa. Ensimmäinen Amerikan tyylin diner-ruokailu napaan ja bussijonoon, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Matkaan päästään vaihteeksi myöhässä, mutta moottoritiellä se varsinainen shokki vasta tuleekin: bussi jää tienvarteen ja kuskikaan ei osaa asialle oikein mitään tehdä. Matkaa jäljellä n. 400 kilometriä, NHL-matsiinkin pitäisi keretä illalla, tunnelma alkaa olla lievästi kuumottava. Epätietoisuus valtaa bussin ja mietin jo liftaamisen mahdollisuutta, jotta päästäisiin edes perille. Vartin jälkeen kuski päästää meidät löysästä hirrestä ja kertoo että toinen bussi on tulossa hetken kuluttua. Matka jatkuu ja varakuskimme polkee tallaa pohjaan kiitettävällä tahdilla.

Ehdimme matsiin oikein loistavasti ja kun ruokahuolto toimii, mielikin on parempi. Elämän ensimmäinen NHL-matsi on tosiasia, ja paikat ovat loistavat! Harmi ettei Senators ole yhtä loistava, tappio tulee 4-2 ja Jannen kanssa hävitään veto Akille ja Leksalle. En selvästikään osaa valita tiimejäni vieläkään oikein.

Illalla tapaamme muut vaihtarit hostellissa (joka on muuten entinen vankila) ja pojilla riittää ihmeteltävää kun monen monta vaihtarikaveria tulee esittelemään itsensä. Alusta asti kaikki tuntuvat tulevan hyvin juttuun. Ruotsalainen Magnus sanoo että me suomalaiset kuulostamme Duudsoneilta aksentin takia. Fair enough.

Kansainvälinen konferenssimme jatkuu Pier 21:ssä, joka on tupaten täynnä. Loppuillasta ei puhetta meinaa enää kuulla, mutta livebändi on ihan mahtava ja tanssilattiallehan sitä tulee eksyttyä. Hieno ilta!

Päivä 3

Kulttuuripäivä Ottawassa.

Aamupalalla Leksa testaa kanadalaistyttöjen yleistietämystä ja saakin aikaiseksi kuulemma melko loistavan keskustelun. Tankkauksen jälkeen parlamenttitalolle, jonka kellotorni ja sieltä avautuvat näkymät tekevät vaikutuksen. Ottawassa tuuli on todella kylmä ja tunkee luihin ja ytimiin, vaikka säässä ei muuten olekaan valittamista. Uhmaamme silti puhuria ja käväisemme Winterlude-festivaalilla, joka ei kyllä jääveistosten lisäksi juuri herätä itsessäni kovin suuria tuntemuksia.

Saan kavereistani hyvää palautetta, kaikki kehuvat mukaviksi ja ystävällisiksi. Hyvä pojat, ei tarvinne sittenkään etsiä uusia ystäviä loppuajaksi.

Illalla vaihde vaihdetaan taas vapaalle ja porukka innostuu tanssimaan oikein kunnolla, itse vähän vähemmän. Väsyttää armottomasti, mutta livemusiikki on taas oikein maittavaa ja matkan teemabiisikin löytyy:

http://www.youtube.com/watch?v=rfUYuIVbFg0

Päivä 4

Osa porukasta menee joelle luistelemaan ja Aki, Brett, Helena ja brittitytöt tapaavat jäällä vanhempia rouvashenkilöitä, joiden kanssa päätyvät ottamaan ryhmäkuvia. Itse skippaan jostain kumman syystä luistelun (onneksi sain myöhemmin uuden tilaisuuden). Joen kuhmuraisella jäällä luistelu ei ole ihan helppoa, mutta kaikki tulevat kuitenkin ehjänä takaisin.

Illalla suuntaamme Montrealiin, joka sijaitsee Ottawasta vain noin parin tunnin bussimatkan päässä. Heti rajan ylitettyään huomaa eroja: kaikki on ranskaksi ja talot hyvin keski-eurooppalaistyylisiä. Kaupunki on kaunis, kauniimpi kuin Ottawa tai Toronto, se on pakko todeta. Olemme sen verran myöhään perillä, että päätämme vain pelata biljardia hostellissa ja odotella huomispäivää.

Päivä 5

Parc du Mont-Royalissa on näköalatasanne, josta on upeat näkymät kaupunkiin. Nousu käy aamulenkistä ja alaspäin taivaltaminen on astetta mielenkiintoisempaa liukkaan rinteen takia. Brettin pää menee korkeasta ilmanalasta sekaisin ja hän repii takin ja paidan pois ja haluaa ehdottomasti että hänet ikuistetaan kameralle istumassa lumista tannerta vasten.

Vanhasta kaupungista löytyy vaikka mitä. Teen pakollisen kiintiökirkkovisiitin. Yhdeltä aukiolta löytyy jääliukumäki, ja Aki ja Cíara päättävät kisata mestaruudesta. Se jää kuitenkin lyhyeen, sillä mäki on suljettu eikä tällä kertaa olla halukkaita rikkomaan sääntöjä.

Aamulla käymme tsekkaamassa olympiastadionin, joka on niin kuin kaikki muutkin stadionit, tosin torni oli erityisen hieno. Kesäolympialaisethan siis pidettiin Montrealissa 1976. Haluamme mennä katsomaan auringonlaskua majakkaan rannalle, vähemmän menestyksekkäästi tosin: paljastuu että majakka ei ole majakka vaan kellotorni ja se on sitä paitsi suljettu. Oh, well.

Toisaalta onni onnettomuudessa, näemme todella miellyttävän näköisen ulkojääradan ja tunnistamme tilaisuuden tulleen: luistelemaan, nyt kun vielä ehtii! Luistelutaitoni ovat paremmat kuin muistin ja jäälle tulevat Suomi-poikien lisäksi myös Jo, Cíara, Brett ja Helena. Luistelemme, opetamme brittejä ja muita luistelemaan paremmin ja kisaamme nopeusmestaruudesta. En saa Jannea kiinni, vaikka kuinka yritän. Ilta on yksi reissun hauskimpia ja mieleenpainuvimpia. Ilmassa on ystävystymisen tuntua, ja lopulta viihdymme jäällä melkein pari tuntia ja lupaamme tekevämme tämän joskus uusiksi.

Illalla syömme kanadalaista erikoisuutta, poutinea, joka on käytännössä ranskalaisia, juustoa ja ruskeaa kastiketta, joka nautitaan vapaavalintaisen lisukkeen, esimerkiksi makkaran tai lihan kanssa. Annos on järkyttävän iso, joskin itse sytyin kyseiselle ruoalle vähän enemmän kuin muut (no eikö ole herkullisen näköistä!):

Päivä 7

Viimeinen aamu Montrealissa. Magnus ja Brett ovat jo lähteneet meidän herättyämme ja Leksa alkaa heti ikävöimään. Jo, Cíara ja Oona ovat suuntaamassa seuraavaksi New Yorkiin, joten hyvästelemme heidät, mutta kaappaamme Helenan vielä hetkeksi itsellemme. Tsekkaamme itsemme ulos hostellista ja nautimme terveellisen ja ravintopitoisen aamupalan Domino's:ssa. Helena kirjoittaa meille pojille lapun espanjaksi ja toivottaa hauskaa aikaa käännöstehtävän parissa. Fiksuna teekkareina käytämme Google Translatoria ja saamme ilon irti välittömästi. Hyvästelemme myös Helenan ja haikea fiilis alkaa iskeä. Nyt on neljän pohjolan viikingin aika jatkaa matkaa keskenään, vaikka tiesuola kovasti yrittääkin syödä kengistämme pohjat pois. Suuntaamme bussiasemalle ja aloitamme matkan kohti Torontoa.

Päivä 8

Aamulla pohdimme lauttakyytiä Toronton saarille nättien skyline-kuvien toivossa, mutta keli ei innosta ja itsekin totean haluavani mennä sinne vasta myöhemmin keväällä. Sen sijaan menemme paikalliseen olutpanimoon, joka toteuttaa hienosti järjesteltyjä vierailukierroksia. Täytyy myöntää, että maltaan hajusta iski välittömästi taannoiset Koff-tehdaskesien muistot mieleen. Tällä kertaa visiitti on rattoisampi, koska saamme maistaa panimon tuotteita ihan riittävästi. Saamme matkaan myös tuopit ja lupaamme markkinointiosastolle, että pojat vievät pullon panimon tuotetta Suomeen ja ikuistavat sen Senaatintorin hienoissa maisemissa.Illalla katsomme ottelua paikallisessa. Toronto voittaa, ihmeiden aika ei ole ohi!

Päivä 9

Niagara-päivä. Lähtö putouksille on aikaisin ja keli on ihan hirveä: sumua on paljon ja luntakin tulee kuin viimeistä päivää. Moottoritiellä näemme kaksi kolaria, ja bussikuskin mielestä jotkut eivät vaan ikinä opi hiljentämään ajoissa - ehkei aivan validein kommentti kun sen sanoo ajaessa bussinrämää 120 km/h minimaalisella turvavälillä kaameassa lumisateessa...

Perille kuitenkin päästään ja kyllähän ne putoukset paikallaan ovat. Kanadan puolella ne ovat isommat ja vedessä kelluvat pienet jäälautat tekevät virtaavan veden katsomisesta yllättävän maagista. Lunta tulee koko ajan lisää ja taivallamme kohti Niagara Fallsin keskustaa. Aki ei ole täysin tyytyväinen kenkävalintaansa. Kaupungin keskusta on käytännössä aivan kuollut keskellä talvea ("Heinolassakin on enemmän ihmisiä kaduilla").

Kierrokseen sisältyy viinin ja jääviinin maistelua 20 Bees -viinitilalla. Jääviini on kanadalainen (tosin myös saksalainen) erikoisuus ja tehdään normaaleista rypäleistä, joiden täytyy olla kolme päivää pakkasessa, jonka jälkeen ne kerätään. Koska rypäleen vesi on suurimmaksi osaksi haihtunut, kaikki makeus on keskittynyt jäljelle jääneeseen rypäleeseen. Rypäleet puristetaan viiniksi vielä niiden ollessa jäätyneinä. Maku on makea, tosin ei niin makea kuin olisi olettanut. Saa hyväksynnän suomalaisten makuaisteilta. Good stuff!

Leffassa huomaan, että ollaan kuin ollaankin Pohjois-Amerikassa: pieni limu on kooltaan lähempänä varmaan 0,7 litraa. Noh, janohan tässä jo olikin.

Päivä 10

Heräämme siihen, kun hostellin vastaanoton täti tulee ilmoittamaan tuplabuukkauksesta, joten joudumme vaihtamaan huonetta. Leksa pääsee aasialaisten kanssa samaan huoneeseen, minä ja Janne omaan pikku koppiimme ja Aki ei joudu vaihtamaan huonetta lainkaan - asiasta tekee ratkiriemukkaan se, että lopulta Aki nukkuu koko seuraavan yön yksin kuuden hengen huoneessa kun ei sinne sitten kukaan tulekaan. Elämä on.

Pakollinen CN Tower -vierailu. Ostamme kaikki liput korkeimmalle tasanteelle Skypodiin 447 metrin korkeuteen, jossa en itsekään ole vielä käynyt. Siellä oikeasti huimaa, vaan ei Akia, Leksaa eikä Janneakaan pahemmin. Lasilattia kiehtoo myös.

Go Leafs go! Kun tänne asti on tultu, niin katsotaan nyt sitä jääkiekkoa oikein kunnolla. Liput tähänkin otteluun on ostettu jo ennen reissua, ja hyvä niin. Matsi on mahtava! Maaleja riittää ja jatkoajallehan siinä mennään. Ratkaisua ei synny, joten pääsemme näkemään myös rankkarit livenä. Toronto häviää, mutta se ei juuri haittaa, tunnelma oli silti huikea.

Päivä 11

Poikien lähtöpäivä. Heräämme enemmän tai vähemmän ajoissa, mutta päivälle ei oikein ole suunnitelmia ja takkikin alkaa olla aika tyhjänä. Viimeisen päivän dilemma iskee - toisin sanoen hyvä päivä ostaa tuliaisia ja purkaa reissua sanallisesti.

Kaupungilla sanon pojille moikat ja astelen bussijonoon. Mielessä pyörii edellisten päivien tapahtumat. Ihmisiä eri maailmankolkista, ystävyyttä, musiikkia, hyvää ruokaa - voiko enempää vaatia? Kliseistä, mutta totta. Muistan nämä päivät loppuelämäni. Reissu oli unohtumaton ja varmasti elämäni parhaita viikkoja ikinä. Tämän takiahan tänne tultiinkin.