minun jalkoja sarkee niin paljon!!!!!!!!! Muurilla kavely on parempaa kuntoilua kun salilla kayminen!

Me yritettiin viime viikko selvittaa kaikkia mahollisia tapoja joilla Kiinan muurille paasee, paljonko se maksaa ja kauanko se kestaa. Ja kun niita paikkojakin on aika monta, niin piti sekin paattaa etta mihinpatkalle mennaan!

Surffailujen ja kyselyn jalkeen paatettiin etta mennaan Jixianin(kaupunki tianjinista pohjoseen) lahella olevalle osalle, Huangyan-solassa kulkevalle muurille. Pekingin lahella olevat patkat kuulosti liikaa turistihassakalta, matkamuistomyyjia, busseja, koysratoja, ravintoloita ymsyms. Taa "meidan muuri" sen sijaan on "hyva vaihtoehto jos olet seikkailunhaluinen". Sinne Me lahetaan!

Jixianiin on Tianjinista matkaa noin 120 km, ja siitahanse huvi lahti kun koitettiin selviittaa miten sinne paastaan.. Ellu kyseli alakerran tyokavereiltta, mie netista. Tietenkin ensin luulivat toissa etta me selvitetaan lankkariasiakkille, ja neuvoivat ottamaan Taxin.. Meilla ei hirveesti innosta matkustaa 120 km taxilla yllattaen, joten kyseltiin junista ja busseista.

Busseja menee yksi, aikataulua ei ole, bussi lahtee kun on taynna, ja kukaan ei tienny koska se tulee takas.. Juniakin piti menna vaan 1 ja matka kestaa 3 tuntia. Ahaa, seurasi seuraava keskustelu:

Siis sinne on 120 kilometria, ja kestaa 3 tuntia??? mutta Pekingiin on melkein 200 kilometria, ja sinne paasee puolessa tunnissa??? Etta miten oli, ja menee vaan yksi juna?? niin, se juna on aika hidas lahtee aamulla 7 aikaan ja on perilla 10 aikaan.. ja ainoa juna takas tulee 14.00. muuten pitaa olla siella yota. Ahaa, kiitos..

Me ei taas ihan tahan tarinaan uskottu, kysyttiiin uudestaan pari paivaa myohemmin, aj yllattaen niita junia tuli ja meni vahan useampia. Mutta ei ne kylla ollu uhtaan nopeanpia.. Me siis pyydettiin laput "saisinko kaksi lippua Jixianiin" "saisinko 2 lippua Tianjiniin" herattiin lauantai aamuna kuudelta ja laehttiin juna-asemalle. aatelkaa miten reipasta!

Lipunmyynnissa tati ei kauheesti jutellu, napytteli koneeseen liput Jixianiin, ja sitten ilmotti etta takas ei. "miten niin takas ei", pieni suomalainen taas miettii, juna on taynna? sita junaa ei ole? sie et osaa myyda niita? ja tietystihan lippuluukulla ei puhuta englantia eika yriteta meille mitenkaan asiaa selittaa.. kiitos, me ei haluta niita niita lippuja..

Oli taas pienen mietintatuokion paikka.. Todettiin kuitenkin etta sinne muurille nyt mennaan, ja kylla sielta jotenkin takas paasee, taa on niin kumma maa valilla ett; voihan se olla etta tianjinin asemalta ei voi myyda lippuja kun pois pain.. eiku uudestaan lippuluukulle, saadaan liput, ja seta puhu jopa niin paljon enkkua, etta osas sanoa etta liput takas pitaa ostaa Jixianista, ahaa, kiitos, mihin aikaan juna lahtee(lipussaha ei taas tainnu lukea).. Pienen pohdinnan jalkeen saatiin jopa aika selville, ja paastiin matkaan!

Se matka siis oikeasti kesti melkein kolme tuntia(eli nopeus oli 40km tunnissa!) Mutta se oli kylla 8(0,80 euroa) rahan arvonen, ihan pekkien nakymien ja kokemuksen takia.. Eu tarvinnu hirveen kauas kaupungista menna kun oltiin oikeesti kiinassa.. Ei nakyny riisipeltoja, mutta maissipeltoja, lammaspaimenia, lehmia, ja pieniapienia kylia oli sitakin enemman. Ja kylla se junakin toi oman hauskuutensa matkaan, ei ollu ihan uusimmasta paasta!

Kolmen tunnin jalkeen paastiin siis perille, junasta ulos ja yritettiin menna lipputoimistoon ostamaan liput takas.. Vastassa oli tosi lauma kiinalisia joilla kaikilla oli auto ja kaikki ois halunnu vieda meidat muurille! miten kauheen ystavallista! Mutta saadaanko ensin ostaa liput..? ei oo hirveen helppoa yrittaa selittaa asiaansa lippuluukulla, kun ei puhuta samaa kielta, ja ymparilla on noin 7 kiinalaista jotka kaikki selittaa jotain kiinaksi, huitoo lappuja, ja huutaa.. Onneksi oli yksi mukava poika, joka puhus en verran englantia, etta sai selitettya etta halutaan kotiin tanaan, ja iltapaivalla.. Liput taskussa ulos, lauma kiinalaisia perassa, ja paastiin yhteisymmarykseen minne mennaan mita maksaa ja tullaan myos takas!

Me oltiin aika ihmeissaan jo tassa vaiheessa, ja eessa olli viela 30 kilmetria vuoristotieta pienessa vanhassa autossa, kiinalaisessa liikenteessa.. Mutta me paastiin perille, siella puhutiin vahan englantia, saatiin liput ja ajettiin golfautollla huipulle(ei siis me ite, vaan kiinalainen tati ajo meidat ja pari muuta). Arvatkaa oliko kylma, satoko vetta ja oliko meilla sateen varjoja tai pitkahihasia? juu, juu, ei! Onneks pieni kiinalainen tati myi meille sadeviitat, oltiin niin onnellisia ettei ees tingitty!

Matkustettu on tassa vaiheesa 5 tuntia, ja ollaan viimein perilla! Ei muutakun viitat paalle, ja muurille seikkailemaan! Ei muuten hirveesti nakyny muita lankkareita, ne harvat ihmiset jotka siella oli oli kaikki kiinalaisia.. Eli ei tosiaan turistipaikka, mika oli meista ihan hyva! Seuraattiin meidan kanssa golfbussissa tulleita kahta perhetta metsaan portaille, ja kas, oltiin kiinanmuurilla!

Vaikka keli olikin kylla huono, niin ihan heinoltahan siella naytti. Alkupatka oli vahan uudemman nakosta, ja koko matka mentiin vuoristossa, eli portaita riitti! ylsopain oli ihan jees, mutta alasmennessa mie loysin uuden puolen itestani.. Mulla on korkean paikan kammo! ainakin siina vaiheessa kun portaat menee pystysuoraan alas aika oo kaiteita.. ellu oli jo alhaaalla ekoista portaista, kun mie nojailin puolessa valissa portaita kiinan muuriin ja puhaltelin... Noo, paasiin alas, taas ylos ja sit oltiinkin taas jollain huipulla ja ihmeteltiin maisemia ja mentiin vahan matkaa tasasta. Ja sit se loppu.

ei muuri vaan se "uus" osa. Seuraava patka oli alamakeen, kapeahko polku vahnaa kivea eika kauheesti portaita. niin, eika kaiteita. siina mie seison oikealla puolella muuri, valilla muuriin kiinnittetty kaide, valilla portaiden tapasia kivea noin levyinen metrin patka. Ja vasemmalla? Pudotus metsaan.. Juu,s e ei ollu niin hirmu hauska hetki, varsinkaan kun ellu kiljahteli eessa. Mie olin ihan varma etta nyt se kaatuu tai putoaa tai jotain, niin, HA se oli nahny ison sammakon..

mutta hengissa selvittiin siitakin, vesisateesta, liukkausesta, sammakoista ja hamahakeista huolimatta! Puolessa valissa loydettiin vartiotornista seta joka myi aitoja koruja(niiinn), ja kyllahan te arvaatte etta jotain meidan piti saada kiinanmuurillakin shoppailtua! Mie olin loppumatkan paljon onnellisempi, enka ees pelanny ihan niin paljon. Pari tuntia me lopulta kaveltiin, paastiin alas, takas asemalle, ja jopa takas kotiin.. ja tanaan on jalat niiiiiiiiiiiiiin kipeat.. Mutta hauskaa oli! uusia seikkailuja odotellessa lahetaan kaljalle!