Hei!

Viimeiset viikot Monterreyssa oli suhteellisen surullisia. Niin monia läksiäisiä ja niin monelle kaverille piti sanoa hyvästit. Onneksi osaa paremmista kavereista näkee vielä tämän vuoden puolella eri puolilla Eurooppaa. Hyvästien välissä lähinnä vaan maattiin koulun uima-altaalla ja "luettiin" lopputentteihin. Ei siellä mitenkään pystynyt lukemaan, mutta siellä tapasi kavereita ja tutustui uusiin vaihtareihin. Viimeiset päivät toisessa kotikaupungissani meni todella nopeasti. Vasta pari päivää ennen lähtöä tuli sellainen olo, että kyllä on sittenkin ihan kiva mennä takaisin kotiin.

Kotimatka alkoi ihan hyvin. Sain kaikki matkalaukkuni koneeseen ilman mutinoita ja konekin lähti ihan ajoissa. Ainoa ongelma New Yorkissa oli se, että lentokone lähti myöhässä, koska Air Force 1 ja Obama oli lähdössä kentältä, joten koko liikenne pysäytettiin.

Islannin päässä kapteeni ilmoitti, että tulivuoren purkauksen ja tuhkan takia joudutaan laskeudutaankin Akureyriin Islannin pohjoisosaan ja että jatkolennoille ei pääse. Vähänkö se ketutti, kun oli juuri hyvästellyt kaikki kaverit Monterreyssa ja valmistautunut menemään takaisin kotiin, mutta sitten pitikin hengailla Islannissa yksi päivä.

Laskeuduttiin siis Akureyriin ja koko taivas oli harmaa. Sieltä siirryttiin busseihin, jotka kuljettivat meidät Reykjavikiin. Maisemat olivat karun kauniit, mutta kuuden tunnin bussimatka kyllä ärsytti. Perillä päästiin hienoon hotelliin ja tilasin room servicistä ruokaa. Se vähän helpotti ärsytystä, joten lähdin kävlemään ympäri kaupunkia. Reykjavik on ihan nätti pikkukaupunki. Se vaikuttaa ihan suomalaiselta maalaiskaupungilta, jossa kellään ei ole kiire mihinkään. Kävelin edes takas kolmisen tuntia ja sitten meninkin takaisin hotelliin selvittämään pääsenkö huomisen lennolle vai en. Onneksi mahduin lauantain koneeseen ja pääsin takaisin helsinkiin. Oli ihana nähdä koko perhe lentokentällä vastassa.

Nyt olen ollut melkein viikon kotona ja on se niin kumma, kun tuntuu, ettei täällä mikään ole muuttunut. Itse on kuitenkin kokenut niin paljon vuoden aikana, että ihan kauhistuttaa. Meksiko on ihana maa, mutta sillä on paljon ongelmia. Ihmiset siellä ovet ihania ja äärimmäisen ystävällisiä. Olen saanut ihania ystäviä ympäri maapalloa ja toivon ettei yhteydenpito lopu, vaikka ei asutakaan enää samassa kaupungissa. Onneksi osaa monterrey-kavereista olen näkemässä jo tämän vuoden puolella eri puolilla eurooppaa. Itse Monterreyn kaupunkia mulla on jo ikävä, samoin kuin meksikolaista ruokaa. Kaiken kaikkiaan oli ihana vuosi ja opin paljon niin itsestäni kuin maailman kulttuureista. Olen varma, että palaan meksikoon vielä joku päivä.

Viva México!