Profile
Blog
Photos
Videos
maj pen raj
Otsikon thaikielinen sanonta voitaisiin kääntää kai kymmenillä eri tavoilla, mutta parhaiten ajatuksesta saanee kiinni sanontojen "syssymmällä sitten" tai "nyt kävi näin" kautta. Espanjalaisittain "manjana" voisi kai olla myös lähellä totuutta. Jokatapauksessa thaimaalainen elämänrytmi alkaa kai hiljalleen vaikuttaa meihinkin ja blogitekstien kirjoittaminen jää kummasti aina huomiseen. Kenties samasta syystä meillä ei vieläkään ole toimivaa nettiä (mutta tilattu se on) ja vesilaskunkin maksaminen on vasta pari viikkoa myöhässä. Niin, miksi kummassa laskuja ei voi maksaa eräpäivän jälkeen muualle kuin mystiseen vesilaitoksen toimistoon tuntemattomassa paikassa? Valokuvia on kertynyt kovalevylle taas valtava määrä, joten hyvät kuvat kertokoon tarinaamme siltä osin kuin kirjailijaa laiskottaa. Siis kunhan jaksamme lisäillä kuvia blogiin...
Arkinen päivärytmi on alkanyt hiljalleen löytää kultaisen keskitiensä. Tai siis tarkalleen ajatellen ei ole. Tiedekuntamme on räätälöinyt meille suomalaisille aivan oman lukujärjestyksensä, joka mielenkiintoisella tavalla ei ole millään viikolla samanlainen. Tästä johtuen toisina päivinä koulu loppuu jo puolilta päivin ja toisina aamu on täysin vapaa. Yhdistävänä tekijänä on että vapaat hetket käytetään entistä enemmän naapurissa altaalla tai sitten rannalla löhöillen. Sadekausi alkaa nimittäin tätä kirjoittaessa hiljalleen hellittää ja aurinkoisia päiviä on jo enemmän kuin sateisia. Huonona puolena koulupuvussa alkaa hiki virrata nykyisin jo ennen yhdeksää kouluun kävellessä. Hannan ja Ninan kohdalla onkin jo laiskuus voittanut ja koulumatka taittuu hikisen kävelyn sijasta skootterilla. Kävelymatkahan kestääkin siis huikeat seitsemän minuuttia...
Itse oppitunneista thaikielen tunnit tuntuvat olevan haastavimpia, kun taas Leadershipin tunnit hyödyllisimpia ja mielenkiintoisimpia. Haastavan thai-kielestä tekee enimmäkseen se, että se on hyvin erilainen kieli suomeen verrattuna. Kieli perustuu äänteisiin, eli on ns. foneettinen kieli. Se tarkoittaa sitä, että lausumistapa muuttaa merkitystä. Otetaanpa esimerkiksi sana maa, joka tarkoittaa koiraa tai hevosta riippuen siitä, miten sen lausuu. Tinkiessään täytyy olla mysö tarkkana, sillä haa, joka tarkoittaa numero a viisi, tarkoittaa väärin lausuttuna sellaista kohteliaisuutta kuin "f*** you" tai jotain sinne päin.
Vaikka turismin kurssi onkin pienimuotoista käsienheiluttelua, on kurssin aiheissa yllättäviä yhtäläisyyksiä mm. yhdyskuntasuunnittelun kanssa. Ei tämä opiskelu siis täälläkään täysin hukkaan mene, vaikka turismiin keskittyneellä campuksella olemmekin. Tiedekunnan nimi, Faculty of Hospitality and Tourism, kertonee tärkeimmän. Jo edellä mainittujen kurssien sijasta porukan kurssikategoriasta löytyy myös international economics, international business, human resource management sekä thai food preparation.
Koulu alkaa päivittäin joko yhdeksältä tai puoli kahdelta ja loppuu kahdeltatoista tai puoli viideltä riippuen siitä, onko koulua aamu- vai iltapäivällä vai sekä aamu- että iltapäivällä. Päivä on siis jaettu kahteen kolmen tunnin mittaiseen osaan, joiden välissä on ruokatauko. Kolme tuntia kerrallaan on aina yhtä ainetta, joten maksimissaan kahta asiaa pitää pystyä sisäistämään päivän aikana. Opetuksen taso ja opetushenkilökunnan kielitaito vaihtelee hyvinkin paljon kurssien välillä, samoin se, paljonko ja millaisia ryhmätöitä tai muita vastaavia pitää tehdä ja miten ja milloin kokeet järjestetään ja paljonko niitä on.
Liikkumisesta pari sanaa: Skootteri on erittäin yleinen kulkuväline paikallisten keskuudessa. Tämä ei tietenkään vielä yksin tarkoita mitään, sillä paikalliset tuntuvat käyttävän skootteria aivan kaikkeen. Parin sadan metrin kävely on paikallisten silmissä jo aivan mahdoton ajatus, ja kävelytiellä kulkeva suomalainen onkin monesta syystä outo ilmestys. Liikenne ei alkujärkytyksen jälkeen vaikuta ollenkaan niin vaaralliselta, ja itseasiassa vasemmanpuoleisessa liikenteessä tuntuukin olevan helpompaa liikkua skootterilla kuin väärinpäin asennetulla autolla. Jos kuitenkin aikaa on, suosittelen kokeilemaan paikallisbusseja (songtao), jos ei muuta niin ainakin elämyksen vuoksi. Kyseessä on yleisimmin kuorma-auton lavalle rakennettu katos, jossa on pitkittäin 2-3 riviä puupenkkejä. Hinnat ovat useimmiten kiinteitä ja riippuvat bussin reitistä. Matka maksetaan joko takalaudalla roikkuvalle rahastajalle tai kuljettajalle. Huonoimpina puolina, songtaot tuntuvat kulkevan ilman aikataulua noin puolen tunnin välein ja kuuden jälkeen illalla bussit eivät kulje enää lainkaan. Jos ei omista skootteria, ovat paikallis"taksit" eli tuk-tukit kätevin, joskin kallein tapa liikkua. Olemme kuitenkin ylituristoituneella saarella, joten kyydintarjoajia tuntuu olevan joskus liiaksi asti. Monesti tuntuu että tienpientareella seisoessa ei saa kyytiä sitten millään, mutta kun haluaisi vain kävellä kauppaan, on asia täysin päinvastainen. Tuk-tukien hinta on yksi rajuimpia elementtejä joihin turismi on jättänyt puumerkkinsä. Kun Bangkokissa 5 kilometrin taksikyyti kustantaa 100 bahtia (2,5 euroa), saa Phuketissa samasta matkasta maksaa jopa kolminkertaisen hinnan. Jos ei yhtään tajua tinkiä hinnasta, saattaa ajattelematon turisti maksaa reilusti tätäkin enemmän. Yksin matkustaessa moottoripyörätaksit tulevat hiukan halvemmaksi, kun taas paikallisbussit kustantavat yleisimmin vain 20-30 bahtia.
Koska kuitenkin ja oikeastaan olemme vain pidennetyllä paratiisilomalla, on opiskelusta yli jäävä aika käytettävä tehokkaasti matkailuun ja elämyksiin. Varsinkin viikonloput ovat vähiin käyvä luonnonvara, sillä Phuket ja lähiympäristöt tarjoavat valtavasti nähtävää ja koettavaa. Jo yksin Phuketin saarella on kymmeniä hiekkarantoja, ja lähiympäristön saaret mukaanluettuna täällä riittäisi koettavaa kuukausiksi. Kahden viikon lomalle saapuville suosittelenkin vuokraamaan skootterin edes muutamaksi päiväksi, sillä parhaat ja rauhallisimmat rannat eivät todellakaan sijaitse siellä minne Finnmatkat turisteja majoittaa. Lisäksi liikenne Phuket Townista eri paikkoihin onnistuu paikallisbusseilla suht koht hyvin, mutta rantojen välillä kulkeminen on tuk tukien ja taksien varassa, eikä mitenkään kauhean halpaa...
Ehdottomasti oman kappaleensa ansaitsevat myöskin paikallinen ravintoloitsijapariskunta Ian ja Chenita. Kyseessä on siis perinteinen konsepti, jossa skottipoika ihastui paikalliseen tyttöön ja yhdessä päätettiin perustaa ravintola. Oman aikansa ravintolaa Patongin rannalla pidettyään he kuitenkin kyllästyivät kiireiseen elämään ja avasivat pienen ja idyllisen kulmakuppilan Kathuun, aivan yliopiston viereen. Mielenkiintoisesti viimeisin käänne tapahtui 2 päivää ennen kuin viereinen huoneistohotelli (Baan Maksong) pamahti täyteen suomalaisia vaihto-opiskelijoita. Seurauksena oletettua kiireisempi ensimmäinen viikko ja paljon uusia suomalaisia tuttuja. Tästä kahvilasta onkin muodostunut omanlaisensa vakiopaikka, varsinkin meille neljälle sekä turkulaisille vaihtareille, Säteelle ja Ainolle. Tytöt jopa kävivät opettamassa vähän suomalaista kokkausta ja nykyisin ruokalistalta löytyy lihapullat ja perunamuusi...
Syöminen tapahtuu koulupäivien aikana ja usein iltaisinkin muualla kuin kotona. Toisaalta kotonakin pystyy kaasuhellalla kätevästi tekemään ruokaa, ja kaikenlaista on tullut jo kokattuakin. Luonnollisesti halvinta niin kotona kuin ravintolassa on paikallinen ruoka, eipä tosin pasta ja tomaattikastike itse valmistettuna paljoa maksa. Annos paikallista ruokaa maksaa perusravintolassa suunnilleen 1-2 euroa, eli ei kovin paljon. Siihen päälle sitten yleensä vielä jotain juotavaa. Länsimaalaisille tutumpi ruoka on yleensä vähän kalliimpaa, mutta esim. all you can eat -herkuttelu grillibuffet maksaa noin 7-8 euroa. Pastaa tms. saa noin 3-4 eurolla. Enimmäkseen tulee kuitenkin syötyä paikallisia ruokia. Ja juomista ehdottomasti paras on thai ice tea!
Ja pakko on vielä mainita Seven Eleven, eli paikallinen R-kioski/Siwa/vastaava. Seiskat ovat auki kellon ympäri ja niissä voi hoitaa kaikenlaisia päivittäisiä asioita. Esimerkiksi vesi- ja sähkölaskut maksetaan seiskaan, paitsi jos niissä on mennyt eräpäivä jo ohi… Ja jos eräpäivä on mennyt ohi, täytyy etsiä joku mystinen toimisto jostain mystisestä paikasta. Kannattaa siis olla tarkkana ja maksaa laskut ajallaan, ensimmäisen vesilaskun kanssa kun kävi jo jännästi...
(Juha / Edited by Hanna)
- comments
Peksi No mutta tässähän oli harvinaisen hyvä tietopläjäys Phukettiin halajavalle! Kiitosta :)