World Expo! Nyt se on nähty.

Maailmannäyttely, tuttavallisemmin Expo oli oikein kiva kokemus, pitihän se nyt nähdä, kun tänne asti on tultu! Itse Expoon pääseminen olikin sitten toinen juttu… Ongelma numero yksi: missään ei kerrota, voiko porteilta ostaa lippuja. Ongelma numero kaksi: Expo-opas ei tarkoita sitä, että tyyppi osaisi englantia. Ongelma kolme: Eniten vituttaa Kiina! Lopulta parin tunnin säätämisen jälkeen meille selvisi, että lippuja todellakin myydään porteilla. Sen jälkeen homma toimikin kuin rasvattu, kun vielä tajuttiin mennä hiljaisemmilta porteilta, niin ei tarvinut edes jonottaa. Opiskelijaliputkin olivat varsin kohtuullisen hintaisia, kymmenen euroa kappale.

Expoalueella parasta oli loppujen lopuksi se, että sinne edes pääsi. Oli mukavaa katsella paviljonkeja ulkoa ja haistella tunnelmaa. Ja katsoa, kun kiinalaiset jonottivat parhaimmillaan viisi tuntia johonkin paviljonkiin. Suosituimpia Kiinan oman lisäksi olivat Japanin ja Saudi-Arabian tsydeemit. Me mentiin sisälle tietysti Suomen omaan Kirnuun, johon päästiin kivan suomalaispojan avustuksella VIP-ovesta. Pojan kommentti: "Eihän me nyt suomalaisia panna jonottamaan". Täytyy sanoa, että Kirnu oli oikeasti tosi kiva sisältä! Tunnelma oli aivan taivaallisen rauhallinen ja seinällä pyöriviin kuviin ilmestyi niin Turun linna kuin innostuksen huudahduksia herättänyt Amfi ja Dipolikin, nice! Tottakai myös pannaria hillolla ja kermavaahdolla piti syödä! Vähän ehkä Kirnu herätti koti-ikävää, mutta ei kyllä silti vielä hankittaisi lentoja kotiin, on täällä niin siistiä!

Kirnun lisäksi ei vierailtu kuin Afrikan yhteispaviljonkissa, jossa oli monen pienemmän/köyhemmän maan yhteinen näyttely sekä pikkuvaltioiden Liechtensteinin ja San Marinon mestoissa. Liechtensteinin paviljonkissa oli aivan ihana postimerkeistä tehty maisemataulu. Niin ja tietysti Kiinan paikkaan piti mennä. Se oli onneksi niin iso, ja veti niin hyvin ihmisiä, ettei sinne tarvinut jonottaa juurikaan. Myös Urban lifea esittelevässä teemapaviljonkissa käytiin.

Exposta poistuttiin jokiristeillen, nähtiin piemenevän kaupungin valot ja hullu ukkosmyrsky. Lisämaustetta valojen katseluun toi aivan upeat salamat, joita taivaalla välähteli jatkuvasti useamman tunnin ajan. Ukkosen vuoksi tunnin mittaiseksi tarkoitettu risteily venyi kolmen tunnin mittaiseksi, mutta aika kului mukavasti Tsing Taon ja höpöttelyn merkeissä. Ongelmia tuli vasta siinä vaiheessa, kun päästiin vihdoin laivasta pois ja huomattiin, ettei metro enää kulje… Ensimmäisen taksin kuski ei tajunnut yhtään, mihin oltiin menossa, kun ei ymmärtänyt edes normaaleja kirjaimia, eikä meillä tietysti ollut edes hotellia lähimmän metriksen nimeä kiinalaisin merkein kirjoitettuna… Hypättiin sitten taksista pois ja otettiin seuraava, jonka kuski oli kiva nuorehko mies, joka osasi sen verran enkkua, että päästiin perille. Eipä taksikaan kallis ollut; arviolta 10-15 kilsaa ja alle 5 euroa.

(Hanna)