Profile
Blog
Photos
Videos
Torstaina turistireissun ohjelmassa oli Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki. Liikkeelle tosin päästiin "hieman" suunniteltua myöhemmin, kun Juha ystävällisesti painoi herätyksen hiljaiseksi kahdeksalta aamulla ja kaikki käännettiin tyytyväisenä kylkeä. Loppujen lopuksi taisi olla kello melkein yksitoista, kun herättiin. Mutta ei sillä niin väliä, hyvin ehdittiin silti kaikki suunnitellut jutut nähdä.
Taivaallisen rauhan aukio oli nimenä mukaisesti aukio. Sen keskellä on Maon mausoleumi, mutta sinne ei menty, koska ei ollut henkkareita mukana. Sinne siis pääsee ilmaiseksi näyttämällä virallista henkkaria, joka täällä lienee siis meidän tapauksessa passi. Käytiin myös aukion portilla olevassa rakennuksessa, jossa törmättiin mm. taideopiskelijoihin, jotka myivät omia taulujaan. Juhalle tarttui mukaan älyttömän nätti kevättä kuvaava maalaus.
Aukiolla sompaili valtava määrä turisteja, jotka kaikki on täälläpäin lähinnä kiinalaisia. Länsimaalaisia näkyy täällä aika vähän, kun näitä hiton kinuskeja pyörii täällä niin älyttömästi. Mutta mitä muutakaan voi odottaa, kun tässä maassa on yli miljardi ihmistä, joista suuri osa tahtoo reissata, mutta joista hyvin suuri osa ei pysty lähtemään ulkomaille.
Aukion reunalla ihailtiin asiaankuuluvasti Maon kuvaa, joka on varmaan kaikille tuttu, vaikka ei olisi Pekingissä käynytkään. Sen jälkeen mentiin kiellettyyn kaupunkiin, joka oli sinällään ihan vaikuttava, mutta kuitenkin puuduttava. Kaupunki koostui lähinnä toinen toisensa perään rakennetuista samannäköisistä aukioista ja temppeleistä. Myös kielletyssä kaupungissa oli mahdollisuus ostaa tauluja, ja mukaan tarttui nätti kirsikkapuun oksaa kuvaava teos.
Kielletyn kaupungin toisesta päästä kun päästiin vihdoin ulos, tuli eteen sellainen ongelma, ettei ollut mitään hajua siitä, miten päästään hotellille. Tai oikeastaan yritettiin päästä syömään ankkaravintolaan, on hotellia lähimmän metriksen vieressä. Ongelma A oli se, että lähimmälle metroasemalle oli aivan jäätävän pitkä matka, ongelma B se, että yksikään tien varressa seisova taksi ei suostunut ottamaan kyytiin. (Palvelualttius täällä on muuten aika nollassa, johtunee kieliongelmista?) Lopulta hypättiin bussiin, vaikka ei ollut mitään hajua siitä,mihin kyseinen kulkuneuvo oli menossa. Yhdellä bussin vaihdolla päästiinkin sitten ihan oikeaan paikkaan, kun tajuttiin, että lähes kaikki bussit kulkevat katuja about suoraan päästä päähän.Tai siltä se ainakin tämmösestä turistista vaikuttaa.
Ankkaravintola, jei! Aivan jäätävän hyvä mesta! Kokonainen ankka, jonka kokki paloitteli siinä pöydän vieressä. Nimettiin yhteistuumin ankka "Penaksi". Jokaiselle ankan tilanneelle tuotiin myös kortti, jossa oli ankan koodi. Pena on numero 162662. Syöminen tapahtui siten, että ankanliha käärittiin pieneen ohuen ohueen riisipannukakkuun vähän tortillan tapaan ja syötiin puikoilla koko pötkylä. Ankan seuraksi pannukakkuun käärittiin jotain soijapohjaista siirappia muistuttavaa kastiketta ja kevätsipulia. NAM! Ankan seuraksi tietenkin olutta ja teetä. Ravintolaa oli kehuttu parissakin eri oppaassa, eikä ihme, sillä paikalliset jonottivat ravintolaan ja jonoa varten oli ihan tuolejakin aulassa. Onneksi mentiin juuri hyvään aikaan ja päästiin suoraan pöytään!
Ankkaravintolan vessassa oli myös jännää. Jotain viisi ihmistä tarvittiin opastamaan asiakkaita. Yksi osoitti tien oikeaan toilettiin, yksi ojensi paperin käsien pesun jälkeen pinseteillä ja kaksi osoitti roskakoria, johon paperin voi laittaa. Tärkein tehtävä oli tietysti sillä, joka kiitti kaikkia vessasta poistuvia.
Ankkaravintolan jälkeen lähdettiin vielä ostoskeskukseen, joka on yksi Pekingin suurimmista. Ostoskeskus oli aika Stockan tyyppinen, paitsi että alakerrassa oli luistinrata. Siellä oli sulassa sovussa luistelevat turistit ja paikalliset junnut lätkätreeneissä.
Sarjassamme eniten vituttaa kaikki: Täällä ei voi ihan joka paikassa maksaa kortilla. Tai voi, mutta kun ei nämä tajua valita creditin ja debetin välillä. Väittävät vaan, ettei kortti toimi. No kukkuu!
(Hanna)
- comments