Profile
Blog
Photos
Videos
Aamulla kello soi kuuden aikaan ja pian istuttiin autossa matkalla norsuja katsomaan. Olimme siinä uskossa, että norsut ovat jossain lähellä, mutta meni sinne autolla noin puoltoistatuntia yhteensuuntaan. Hostellilla sanottiin, että kun sieltä tullaan niin voidaan syödä myöhäistä aamupalaa.. joo, todella myöhäistä kun oltiin 12 jälkeen tultu takaisin. Paluumatka meni siis maha kurnien ja matkapahoinvoinnista kärsien. En ottanut lääkettä aamulla, kun en kuvitellut lähteväni niin pitkälle ajelulle ilman ilmastointia. No, oli sen arvoista, norsut oli hauskoja otuksia. Vähän pelottaviakin, kun pienimmätkin oli niin suuria. Kaikkein suurin norsu nähtiin menomatkalla pikatiellä (siis todellakin autojen seassa pikatiellä tallusteli norsu) ja harmittaa kun ei pysähdytty ottamaan siitä kuvaa. Luultiin, että siellä norsupaikassa olisi yhtä isoja enemmänkin, mutta ei ollut lähellekkään niin isoa kuin tiellä nähtiin. Auto tuntui pieneltä kirpulta norsun rinnalla. Norsun selässä mies heilutteli meille, kun nenä kiinni takalasissa tuijotettiin.
Kun lopulta päästiin norsupaikkaan monen mutkan ja kylän kautta ei joen rannassa näkynyt ainuttakaan norsua. Joku paikallinen mies oli kylpemässä. Kohta pieniä norsuja tuli pari kappaletta ja kävivät pötkölleen rantaveteen. Heidän äitinsä liittyi myös seuraan, jolla oli kokoa samanverran kuin millä me myöhemmin ratsastettiin. Norsut tuntuivat tykkäävän likaisesta jokivedestä ja me hangattiin karvaista nahkaa kookoksenpaloilla. Leevi tuntui norsuja kiinnostavan ja kärsällä koitettiin josko käden saisi suuhun ja miltä päänahka tuntuu. Meitä oli jokunen valkoinen turisti sekä parinkymmenen intialaisen oppipojan ryhmä. He olivat opiskelemassa norsujen hoitoa, varmaan haaveena ostaa joskus oma norsu jota esitellä kaupungilla. Oli aika huvittavaa kun useat heistä tuntuivat pelkäävän norsuja saman verran kuin minä. Ykskään heistä ei mennyt pesemään norsuja. Ruokkimaan me ei norsuja päästy, ryhmän opettaja näytti miten norsun suuhun laitetaan savea muistuttava möhkäle aamiaiseksi.
Nähtiin lisäksi apinoita, hanhia, haukkoja, kauriita ja joitakin poron näköisiä sarvipäitä. Eläintarha ei ollut kovin siisti paikka ja sijaitsi keskellä metsää. Meidän silmissä häkit ja aitaukset näyttivät pieniltä ja likaisilta. En osaa sanoa kuinka onnellisia norsutkaan siellä oli, mutta ainakin pääsevät joka päivä rapsutettaviksi. Tarjolla oli norsulla ratsastusta, ja koska villillä norsulla on mahdotonta ratsastaa, niin päätettiin täyttää turistin velvollisuus ja hypätä selkään. Onneksi ei tarvinnut jalkaa pitkin nousta selkään vaan kiivettiin ensin telineelle ja siitä sitten kyytiin. Oli se aika hurjan tuntuista aluksi ja täytyi kunnolla pitää kiinni kaulassa olevasta narusta. Norsun karvaiset korvat kutitti jalkoja kun se huiskutti niitä kävellessään. Hetken kävi mielessä, että jos otus nyt päättää lähteä juoksemaan, niin hullusti käy. Mutta mihinkäs monta tonnia painava norsu uskaltaa lähteä, kun kouluttaja kävelee vieressä olematon risukeppi kädessä.
Myöhemmin päivällä käveltiin taas kalastusverkkojen ohi ja Leevi pääsi nostamaan verkkoa. Ilmaiseksi ei töihin tietenkään otettu, mutta annettiin vaan 10 rupiaa. Ärsyttää tuollainen rahastus, vaikka sitä koittaa myös ymmärtää. Tänään olisi vielä ohjelmassa laturin metsästys videokameraan ja illalla meille tarjotaan hostellilla illallinen. Jotain kalaa luvassa suoraan verkosta paikalliseen tapaan. Ei tohdittu kieltäytyä kunniasta, joten mielenkiinnolla odotetaan mitä eteen kannetaan. Lähdetään nyt käymään paikallisessa elektroniikkaliikkeessä joka todennäköisesti on muutaman neliön kokoinen puuhökkeli tienlaidassa. Jos sieltä ei sopivaa laturia löydy, niin meidän matkan videokuvaukset päättyi tähän.
Huomenna Alleppeyhin, noin 100 km päähän ja vuorokauden kestävälle veneretkelle. Sieltä sitten suunnataan jollekkin rannalle. En tiedä milloin päästään nettiin seuraavan kerran tai missä ylipäätänsä majaillaan, mutta ilmoittelen kun tiedetään! :)
Norsukuvia on lisaa kuvakansiossa!
- comments