Salee Maleikum!

Täällä ollaan Jufuretin kylässä, Kunta-Kinte Roots Campissä.

Meno on suht päräyttävä: ihmiset on ystävälliisä, kaikki moikkailee ja jää heittään läppää, vaikka ei ees puhuta samaa kieltä. Rafla on auki "aina" eli kun puol kymmenen tulee paikalle ja ollaan ainoot asiakkaat niin "no problem", safka järjestyy. Kaikki täällä tuntee toisensa, jos kysyy vaikka opasta, Dodoa, niin joku osaa kyllä neuvoa.

Outoo täällä on olla rikkaana länkkärinä yhdessä maailman köyhimmistä maista. Jufuretissa ei oo sähköä (paitsi hotellin generaattori, jonka ne laittaa iltasin päälle meidän takia) ei vettä (paitsi meidän hotellissa, sekin tosin nyt rikki) ei länkkärivessoja (paitsi meillä)

*Pari tuntia myöhemmin*

Puhuin just Annen kanssa. Kylläpä helpotti koti-ikävä! Oli ihana jutella!

Istutaan Henkan kanssa kylän ainoassa ravintolassa, on pimeää. Ainoastaan raflassa on sähkövalot.

Huomenna otetaan hernepyssypyörä alle ja päristellään 150 km pähän Georgetowniin nostamaan rahaa. Samalla tsekataan onko mestassa paikkaa, johon voi haluta jäädä yöksi. Illaksi takaisin ja ylihuomenna taitaa matka jatkua. Hyvästi Dodo ja Ansu. Kohti uusia seikkailuja!

*Mmm rakas Anne*