Profile
Blog
Photos
Videos
Torstaina se sitten alkoi, 10 päivän Mosambikin reissu. Taksi odotti meitä Cathmarin pihassa 6:06 eli erittäin ajoissa siis. Kuski vielä pahoitteli muutaman minuutin myöhästymistään ja naureskeli, että yleensä afrikkalainen kello kuusi on aikaisintaan puoli seitsemän. Pääsimme siis hyvissä ajoin jatkamaan matkaa kohti Manzinia, josta kombin Maputon olisi määrä lähteä seitsemän aikaan. Taksimatkan aikana piti vielä käydä tankkaamassa ja siinä vierähtikin hetki, koska huoltoasemalla ei ollut yhtään työntekijää vielä töissä. Jossain vaiheessa meinasi puskea suomalainen "mikä tässä nyt oikein kestää" päälle, mutta lopulta olimme Manzinissa hieman ennen seitsemää. Täällä kaikki kombit lähtee matkaan sitten, kun ne ovat täynnä ja halusimme varmistua, että ehdimme ensimmäisenä lähtevään kombiin. Seuraavaa kun voi joutua odottamaan tuntikausia.
Ja matka oli mukavan tilava ja sitä rataa ;)
Kombissa oli vasta muutama ihminen ja meidän seitsemän hengen porukka mahtui hyvin kyytiin. Kombiasemalla sattui sellainen hauska onnettomuus, kun yritin kaivaa passeja repusta. Kuului risahdus ja huomasin, että mun housut olivat revenneet ihan koko sauman mitalta. Tilanteelle ei voinut olla nauramatta ja paikalliset tarjosivat heti auliisti apuaan, olisin voinut vaihtaa housuni tyhjässä kombissa, mutta valitsin kuitenkin paikallisen vessan. Kombi olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto, mutta pääasia, että sain housut vaihdettua ja pystyin taas rentoutumaan. Meidän rinkat heitettiin kombin peräkärryyn ja siihen vaan verkko päälle. Noin kahdeksan maissa pääsimme lopulta lähtemään. Juuri ennen lähtöä Manziniin tuli vielä muutama suomikaveri lisää, mutta he eivät valitettavasti mahtuneet enää tähän kombiin, vaan joutuivat tulemaan seuraavalla. Seuraava olikin lähtenyt vasta neljän tunnin odottamisen jälkeen, joten tällä kertaa meidän ajoissa oleminen kannatti.
Yksi salakuva poliiseista :D
Manzinista Maputoon, Mosambikiin ei ole matkaa kun reilu 200 kilometriä. Tiet ovat kuoppaisia ja autojen jousitus huono, joten aikaa reissuun kuitenkin kului reilu neljä tuntia. Puolessa välissä meidän piti ylittää kaksi passintarkastusta, joissa oli taas maailman tympeimmät passintarkastajat paikalla. Onneksi mulla oli Swazimaan väliaikainen oleskelulupa mukana, koska jostain syystä virkailijat halusivat nähdä sen. Rajalla ei mitään suurempaa hämminkiä ollut, koska viisumit oli etukäteen hankittu. Ainoastaan yksi poliisi sanoi aika tiukasti, kun joku yritti kuvata niitä seisomassa kiväärien kanssa rajalla. Rajan ylittämisen jälkeen matkalla Maputoon meidän kombi pysäytettiin ainakin neljä kertaa paikallisten poliisien toimesta. Olimme kuulleet, että Mosambikissa poliisin toiminta saattaa olla aika mielivaltaista. Meitä olikin kehoitettu kantamaan aina passia ja varmennettua passikopiota, jos poliisit sattuvat niitä kysymään.
Mosambik
Puolen päivän jälkeen pääsimme Maputon kombiasemalle, joka olikin täysin toisenlainen paikka, kuin Swazimaa. Heti autosta ulos päästyämme meidän ympärille hyökkäsi parvi paikallisia myymään kaikkea maan ja taivaan väliltä, tarjoamaan taksia ja hotellia. Swazimaan liittymä ei toiminut Mosambikissa, joten emme voineet soittaa hostellille ja tiedustella, kuinka kaukana se mahtaa olla kombiasemasta. Mosambikissa oli eri rahayksikkö, kuin Swazeissa, joten hieman oltiin pihalla, että mitähän takseista oikeasti pyydetään. Yritimme soittaa hostellille paikallisten liittymistä, mutta saimme soittaa useamman kerran, koska aina puheaika loppui, enne kuin asia tuli selville. Lopulta erittäin ystävällinen Swazimaalainen nainen auttoi meitä saamaan kyydin Fatimas-hostellille ja pääsimme kombin kanssa perille.
Rajalla piti kuvailla
Fatimas oli pieni ja persoonallinen backpackers hostelli, johon majoituimme yhdeksi yöksi dormihuoneistoon. Sisäänkirjautumisen jälkeen tiedustelimme hostellin työntekijältä, mistä saisimme ruokaa ja rahaa. Lähdimme syömään paikalliseen lähistöllä olevaan ravintolaan ja samalla vähän ihmettelemään Maputoa. Ensifiilis Maputosta oli, että se on paljon kuumottavampi paikka, kuin Mbabane. Mosambikin virallinen kieli on portugali, eivätkä paikalliset puhu juurikaan englantia. Maa on paljon Swazimaata köyhempi ja esimerkiksi roskasaastetta oli ihan valtavasti kaikkialla. Swazimaa on Mosambikiin verrattuna melkein länsimaa, niin paljon niiden kehityksessä on eroja. Heti Maputossa huomasi, että Swazimaalaiset ovat paljon ystävällisempiä ja avuliaampia, kuin Mosambikilaiset. Maputon kaduilla ei juurikaan tervehditty, joka tuntui jo vähän kummalliselta, koska Swazeissa siihen on jo niin tottunut. Yksin ei olisi tullut mieleenkään lähteä kaupungille vaeltamaan ja tuli kyllä pidettyä rahoista ja passista tavallista tiukemmin huolta.
Fatmias, Maputo
Ruuan ja rahan noston jälkeen lähdimme tutustumaan suuren käsityömarkettiin, jota oli paljon etukäteen kehuttu. Marketti oli ainakin itselleni aikamoinen pettymys. Siellä myytiin ihan samaa tavaraa, kuin Swazimaassa, mutta hinnat vain olivat puolta kalliimpia. Toki niistä sai tingittyä, mutta ei kauheasti viitsinyt vaivautua, koska Swazeista saman tavaran saa helpommin ja edullisemmin. Marketin jälkeen tarkoitus oli lähteä kauppaan, mutta kuulimme, että presidentinvaalien tulostenjulkaisu olisi tänään. Kaupat olivat menneet jo kiinni ja koulutkin loppuisivat aikaisemmin, eikä kaduille kannattaisi jäädä pyörimään, koska ei ollut varmuutta, tuleeko mielenosoituksia tai vastaavaa. Uhkarohkeina lähdimme kuitenkin etsimään kauppaa, koska bussi Tofoon lähtisi aamulla kello 05:00 ja matkalle olisi kiva saada syötävää. Kauppaa ei löytynyt ja pimeäkin alkoi tulla, joten oli pakko lähteä takaisin Fatimakseen.
Pressan naama kyllä näkyi joka paikassa
Käsityömarket
Loput suomiporukasta olivat löytäneet perille ja illalla lähdimme muutaman paikallisen kanssa lähistölle katsomaan afroswing-tanssiesitystä. Oli ihan mielettömän upea show, ei voinut kuin ihailla toisten taitavuutta. Esityksen lopuksi selvisi, että esityksen valkoihoiset tanssijat olivat ruotsista, joten pohjoismaat olivat edustettuina Mosambikissa. Illalla pienen datailun jälkeen piti suunnata unten maille, koska kello soisi puoli viiden aikaan huomenna. Datailun aikana mulla oli lyhyet housut jalassa ja hyttysverkkoakaan en laittanut kunnolla sängyn ympärille, joten tuloksena oli kymmeniä ja kymmeniä hyttysen pistoja ympäri kroppaa. Niistä tuli jonkinlainen allerginen reaktio, koska ne näyttivät seuraavat päivät aivan kammottavilta. Näytin ihan siltä, että olisin saanut jonkun ruton. Hyttysmyrkkyähän ei tietenkään kannata käyttää.
Maputo
Suomalaiseen tapaan meidän porukka istui perjantaiaamuna bussissa jo varttia vaille viisi. Hetken kuluttua selvisi, että bussi oli ylibuukattu. Ruotsalaiset tanssijat olivat varanneet 22 paikkaa bussista ja he eivät mitenkään mahtuisi kaikki samaan bussiin. Asian selvittelyyn meni 1,5 tuntia ja meille ei lopulta edes selvinnyt, miten asia saatiin hoidettua. Lopulta matka kohti Tofon rantoja pääsi alkamaan. Ensimmäinen stoppi tuli aika pian läheisellä kombiasemalla. Mosambikissa aina bussin pysähtyessä kombin ikkunoiden luokse hyökkää lauma naisia ja miehiä myymään kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Ensin tuntui vähän hämmentävältä, mutta asiaan tottui nopeasti, koska se toistui aina, kun bussi hetkeksikään pysähtyi. Ikkunasta oli kätevää ostaa esimerkiksi omenaa tai juotavaa. Oikein laiskuuden huippu ;).
Ja mitäs sais olla, omenaa, kokista vai pähkinää? ;)
Matka Tofoon maksoi 700 metikaania eli noin 20€. Kombimatka oli pitkä ja se kesti ja kesti ja kesti. Ensimmäinen ja viimeinen vessatauko pidettiin viiden tunnin matkan teon jälkeen. Kombeissa kyllä oppii nukkumaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja melusta ja kuoppaisista teistä huolimatta. Noin kolmen aikaan olimme viimein perillä Tofossa ja heti meren ja rannan nähtyämme totesimme, että paikka oli niin kaiken matkustamisen arvoinen. Lämmintä yli +30, viisi kilometriä hiekkarantaa, joka oli täysin tyhjä turisteista, Intian valtameri ja oma bungalowi aivan rannassa. Olimme täydellisessä paratiisissa maan päällä. Ainoa miinus paratiisissa oli se, että koko Tofosta ei löydy pankkiautomaattia ja läheisen bensa-aseman automaatista oli rahat loppuneet. Meillä oli juuri sen verran käteistä jäljellä, että pärjäisimme niillä lauantaihin saakka. Illalla söimme Fatimaksessa pientä iltapalaa ja hyvissä ajoin menimme nukkumaan, uni tuli helposti, koska päivä oli ollut melkoisen pitkä. Tällä kertaa yritin laittaa malariaverkonkin paremmin kiinni, mutta siitä huolimatta lauantai-aamuna oli taas lisää hyttysen pistoja ja jalat näytti entistä kauheammilta.
Tofo <3<3<3<3
Lauantaina lähdimme etsimään "keskustaa", jonka löytäminen oli todella helppoa, koska se oli todella pieni, tori, ravintoloita ja muutamia viinakauppoja rannalla. Ostimme hedelmiä ja munia aamupalaksi ja löysin uuden rakkauden, kookosveden. Se oli niiin ihanaa, että voisin elää sillä. Aamupala kokkailujen jälkeen etsimme lähimpään kaupunkiin menevän kombin tai chapan, niin kuin Mosambikissa kutsutaan. Ensimmäinen kulttuurishokki iski matkalla keskustaan. Swazimaassa ollaan tarkkoja siitä, että kombeihin ei oteta ylimääräisiä matkustajia, mutta Mosambikissa tällaisesta ei oltu kuultukaan. 15 hengen chapassa ihmisiä oli pahimmillaan 25 ja ovi ei todellakaan mahtunut kiinni. Osan päät olivat ulkona ikkunasta ja me katselimme kauhulla menoa. Kuskit myös ajoivat ihan järkyttävää vauhtia, mutta pääsimme, kuin pääsimmekin turvallisesti perille. Läheinen "kaupunki" oli köyhä ja autioitunut kylä, josta löysimme kalliin kiinakaupan, kaikki tuntitavara maksoi ihan älyttömästi, mutta muutaman jutun ostimme viikon varalle. Muuten kaupungista ei oikein mitään löytynyt ja köyhyys ja roskaisuus olivat pääosassa. Saimme myös nostettua rahaa niin paljon, että niillä pitäisi koko viikko selvitä. Paluumatkalla taas ängettiin chapaan niin paljon porukkaa, kuin vaan kyydissä pysyy. Hetken kuluttua kuski sai tiedon, että edessä olisi poliiseja. Chapa tyhjennettiin sallittuun matkustajamäärään ja 100m poliisien ohittamisen jälkeen tungettiin taas ihan täyteen.
Chapa, joka on erittäin täysi
Kaupunkireissun jälkeen teimme pikaiset pulahdukset mereen ja sen jälkeen suuntasimme Tofo Tofo-ravintolaan syömään. Meren äärellä pitää tietenkin syödä kalaa ja ruoka oli ihan taivaallisen hyvää. Illalla Tofon Fatimas-hostellilla oli bileet, jonne meidänkin porukka suuntasi. Istuimme hetken rannalla juomassa viiniä, mutta pian Fatimaksessa alkoi tanssiesitys, jota lähdimme seuraamaan. Koko Tofo oli paikalla Fatimaksessa ja vietimme oikein hauskan illan. Itse olen ilmeisesti sen verran mummoutunut, että lähdin jo yhden maissa nukkumaan, mutta toiset jäivät vielä jatkamaan iltaa. Nukkumaan oli kiva mennä hymy huulilla. Päivä oli mukava.
Fatimas, Tofo ja meri <3
Kuulumisiin taas <3
- comments