Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantaina oli kaivattu lepopäivä kaiken matkustamisen jälkeen. Nilkkakin vielä vihoitteli sen verran, että sillekin lepo tekisi oikein hyvää. Varasimme lauantaista maanantaihin mokoro tripin eli reissun keskelle savannia telttailemaan. Sen takia päivän löhöämiseen oli pakko tehdä pieni tauko ja käväistä taksilla keskustassa kaupassa. Ajattelin käyväni samalla reissulla lääkärissä näyttämässä nilkkaa ja tätä yskää ja katsoin netistä yksityisen lääkäriaseman valmiiksi. Paikan päällä totesin paikan menneen konkkaan jo aikoja sitten, joten tyydyin käväisemään lähiapteekissa. Siellä minulle väitettiin, että paikalla olisi lääkäri, jonka vastaanotolle pääsisi saman tien. Siinä vaiheessa, kun kysyin lääkäriltä, voisiko hän kuunnella keuhkojani yskän takia, hän ilmoittikin olevansa farmaseutti ja lähin lääkäri olisi lentokentällä. Tässä vaiheessa olin jo tuskastunut tähän säätämiseen ja päätin jättää mahdolliset lääkärikäynnit seuraavaan maahan.
Suuntasimme Shopriteen ostoksille telttareissua varten. Kaupassa ei ollut ilmastointia ja siellä oli ihan sairaan kuuma. Kaikki suklaat olivat sulaneet paketteihin ja sitä rataa. Matkaan tarttui pääasiassa purkkitonnikalaa, hedelmiä, puuroa ja pussipastaa. Ei mitään gourmeeta, mutta helppoa valmistaa nuotiolla. Tuskan hiki valui pitkin selkää ostoksia tehdessä, en muutenkaan tykkää kaupassa käynnistä, saati sitten tässä +40 helteessä se on vielä hirveämpää. Ostokset saatiin kuitenkin hoidettua ja äkkiä taksi alle ja takaisin Old Bridgelle riippumattoon löhöämään. Siinä menikin loppuilta ja tietysti tavaroita olisi pitänyt pakata, mutta tapani mukaan jätin sen aamuun. Olen reissulla huomannut, mä olen aina viimeinen, joka aloittaa tavaroiden pakkaamisen ja silti olen yleensä ensimmäisenä valmiina;)
Lauantaina tarkoitus oli lähteä kahdeksalta veneellä hostellilta, mutta aamulla oli perinteistä säätöä aamupalojen ja tavaroiden mahduttamisen kanssa, joten lopulta pääsimme lähtemään noin puoli tuntia myöhässä. Minä ja Tiia menimme veneellä ja muut lähtivät autolla toiseen paikkaan, jossa heitä odottaisi vene. Tunnin matka veneessä oli ihana, lämmin tuuli hiuksissa ja moottorin hurina melkein aiheutti nukahtamisen, mutta oli mukava päästä tekemään jotain erilaista. Venematkan jälkeen vaihdoimme kulkuvälineemme Mokoroon eli kanootin tyyliseen veneeseen. Jokaiseen Mokoroon mahtui kaksi ja sen perällä seisoi paikallinen opas, joka ohjasi venettä pitkän kepin kanssa. Matkaa varsinaiselle leirintäpaikalle oli noin 2,5 tuntia Okavango Deltan jokea pitkin. Meillä oli mukavat oltavat, istuimme kanootin kyydissä ja nautimme auringosta ja maisemista. Mokoron ohjaaminen ei ole mikään ihan yksinkertainen juttu ja lisäksi matkustimme jokea vastavirtaan. Okavango Deltan alue on valtava, lähes Swazimaan kokoinen suistoalue, johon laskee joet Angolasta.
Leirintäalueelle saavuimme noin puolen päivän aikaan ja pystytimme teltat ja leirin paikalleen. Päivä oli todella kuuma ja telttojen laiton jälkeen vietimmekin siestaa iltapäivään saakka vain lukemalla puun varjossa. Jossain vaiheessa kyllästyimme lukemiseen ja lähdimme kahden oppaan kanssa kalastamaan Mokoroilla. Mukanamme oli viisi opasta, koska meitä oli niin iso ryhmä. Paikallisilla ei ollut kovin kummoisia eväitä mukana, maissipuuroa ja joesta kalastettavaa kalaa. Meloimme kahdella kanootilla pienen matkan päähän paremmille kala-apajille. Kävimme rannasta keräämässä matoja ja siinä ohessa teimme pienen kurkistuslenkin savannin puolelle. Tässä vaiheessa tuli jotenkin absurdi olo. Olen Botswanassa, on Suomen itsenäisyyspäivä, kävelen savannilla, ilman kenkiä. Oikeasti olen todella etuoikeutettu, että saan kokea tällaisia kokemuksia elämäni aikana. Kalaa tuli ihan hyvin, seitsemän jotain tuntematonta lajiketta, mutta kyllä pojat niistä hyvän sopan saivat aikaiseksi.
Viiden aikaan lähdimme tekemään oikean savannikierroksen kävellen, ennen auringonlaskua. Päivällä savannille on turha mennä, eläimet ovat silloin piilossa keskipäivän kuumuutta. Ennen kävelylenkkiä saimme briiffiin turvallisuudesta, jos sattuisimme kohtaamaan vaarallisia eläimiä. Olimme kuitenkin jalkaisin keskellä villieläinten asuinaluetta, joten kaikki olisi mahdollista. Buffaloa pitäisi juosta siksakkia karkuun ja kiivetä lähimpään puuhun ja leijonaa taas tuijotella silmiin niin kauan, että se pelästyisi ja lähtisi pois. Kuuntelimme epäuskon ja kauhun vallassa näitä ohjeita ja lähdimme talsimaan hiljaisuuden vallitessa keskelle savannia ja sen elämiä. Illalla näimme suuren lauman seeproja, joiden sekaan oli eksynyt myös yksi lehmä. On uskomaton tunne seisoa keskellä savannia ja kymmenien seeprojen lauma laiduntaa vain muutaman kymmenen metrin päässä. Oppaiden mukaan seeprat hyväksyvät lehmän joukkoonsa ja vuoden jälkeen lehmä kuvittelee itsekin olevansa villieläin ja voi käyttäytyä todella aggressiivisesti ihmistä kohtaan. Lisäksi näimme antilooppeja ja kymmeniä erilaisia lintuja. Okavangon alue olisi oikea lintubongarin unelma.
Seepralauma ja lehmä ;D
Lauantai-iltana kävelyn jälkeen mietimme, millaiset linnanjuhlat Suomessa olisi menossa ja kenellä olisi hienoin puku. Itsenäisyys ja suomalaisuus on kuitenkin todella hieno asia, nyt me juhlistimme sitä vain hieman erilaisella tavalla. Kokkailujen jälkeen kaikki olivat suhteellisen väsyneitä ja painuimmekin nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Teltassa nukutti ihmeen hyvin ilman tyynyä ja lifesaver Ethiopian arilines viltin kanssa. Aamulla oppaat herättivät meidät ravistelemalla telttoja viiden jälkeen. Tarkoitus oli suunnata kävelysafarille heti auringonnousun jälkeen. Silloin voisi taas parhaiten nähdä eläimiä ennen keskipäivän kuumuutta. Kävelimme neljän ja puolen tunnin lenkin ja näimme villisikoja, jättimäisen gnu-lauman, seeproja ja antilooppeja. Elefantin ja buffalon jätöksiä näkyi valtavasti, mutta itse eläimet pysyivät piilossa. Olimme kuitenkin tyytyväisiä aamun saaliiseen ja olihan sen nyt aivan erilaista kävellä keskellä eläinten asuinaluetta. Krugerissa ihailimme eläimiä vain safariautosta käsin. Tuntien vaeltamisen jälkeen saavuimme leirillä hyvin väsyineinä. Osa porukasta suuntasi uimaan, mutta minä ja Otto jäätiin kokkailemaan. Nilkka muistutti taas olemassaolollaan, joten päätin olla rasittamatta sitä enempää.
Näin kävellään savannilla ilman kenkiä ;)
Ollaan tosi kiinnostuneita kello kuusi aamulla ;)
Päivällä vietimme taas siestaa todella tukahduttavassa kuumudessa. Minä siedän lämmintä yleensä hyvin, rakastan kesää, mutta nyt elohopea kohosi todella korkealle ja varjoa ei oikein löytynyt mistään. Illalla menimme vielä joelle uimaan ja katsomaan auringonlaskua. Osa kokeili ohjailla Mokoro kanootteja, ei todellakaan ole niin helppoa, mitä oppaiden tekemänä näytti. Harmittavasti oli melkoisen pilvistä ja auringonlasku ei näkynyt kunnolla. Ukkonen nousi myös nopeasti ja jouduimme palaamaan kanooteilla nopeasti takaisin leiriin. Ukkonen meni onneksi ohi ja illan istuimme nuotiolla ja oppaat opettivat meille erilaisia nuotioleikkejä. Oli ihan todella hauska ja nautinnollinen ilta. Katselimme tulikärpäsiä joen rannassa ja ihmettelimme maailman kauneutta. Eihän tällaisten päivien jälkeen voi, kuin hymyillä. Suomi ja arki siellä tuntuvat tällä hetkellä joltain kaukaiselta muistolta, toivon, että talven keskellä muistan nämä kaikki ihanat hetket täällä. Matka jatkuu, kuulumisiin murut <3
- comments