3viikon saldo: Kilometrejä haikattua vertikaalia, tasan saman verran törkeen nättiä vapaalaskua, miljardeja turvonneita reisilihassoluja, litroja aluskerrastoihin imeytettyä hikea, vain muutama afterskiin itseeni imeytyttänyt Faceplant- tumma lager, 10x2 Dijón sinappieväsleipää, 4 rinneburgearia, kymmeniä Men's healthin suosittelemia päivällisiä, satoja erillaisia pähkinöitä aamukauran seassa päivittäin, vain yksi välipäivä rinteestä.

Lissun lähdettyä Norsun kanssa takaisin jenkkeihin olemme Maikin kanssa liftanneet joka aamu rinteeseen. Yleensä ostettiin vain "1 ride up" hissilippu ja kadottiin takamaastoon useiksi tunneiksi. White waterin keskuksessa on vain 2 kantavaa hissiä, joten lanattujen rinteiden määrän voi suunnilleen päätellä siitä. Backcountria kuitenkin riittää niin paljon kun vaan reidessä mehua ja sauvahaukkarissa papua. Ja sitähän riittää, kun syö hyvin... paljon terveellisemmin kun ne 15 norjalaistelluteiniä meidän hostellissamme Dancing Bear Innissä.

Kuitenkin kolmen viikon haikkailu aiheuttaa jalkojen pökkeloitymistä ja pään sumenemista aika-ajoin. Nämä oireet ilmenevät afterskiissä ns "muusit suuhun ja nakit silmille" reaktiona, jolloin siis jää "pitkät päälle", kun ei vaan jaksa olla yli 50%sesti tajuissa. Aamuisin tuki- ja liikuntaelimistön jäykkyys aiheuttaa ns. Tanskasen oireyhtymän, jonka tunnistaa helpoiten potilaan ankkamaisesta kävelytyylistä aamun ensimmäisellä vessareissulla.

Nämä pikku sivuseikat kuitenkin sivuttuu fraasilla "Hyvää treeniä". Ja ihan rehellisesti jälleen kelpasi maisemien puolesta tallustaa.

Liftaaminen on ollut täällä helppoa mutta mielenkiintoista =) yleensä kyydin antaa joku paikallinen puuterinarkkari tai muuten vaan lumihippi. Kaiken kaikkiaan aivan kivenkovia persoonia jokainen orgaanisesta kissamiehestä pajauttelija Andyyn asti. Tapasimme myös juuri myös mukavan suomalaispariskunnan maailmanympärysmatkansa alkutaipaleella. Soili ja Antti jäävät vielä nauttimaan tulevista dumpeista loppukaudeksi.

Viimeset kolme päivää WH2O:ssa vietettiin Coldsmoke powderfestareilla, jossa oli erillaisia laskuskaboja ja monien, etenkin mun, iloksi riittävästi testisuksia 2 päiväksi. Miellyttävää oli huomata parhaiksi suksiksi alkuperaisesti suomalaisfirman Karhun Team 100:set, jotka rockkasivat mun kanssa eka alppi- ja toka tellusiteillä, joista jälkimmäinen ollee tuleva kokoonpanoni kaudelle 09/10.

Nyt kuitenkin MYYDÄÄN Salomon teneighty twintipit rahanpuutteessa. Tarjouksia otetaan vastaan messageboardilla. Pyyntihinta arvottomista letkuista on 100e. Voin myydä myös markalla jos tarjoat kierroksen. (Muutenkin ei sitten Espoossa tarvitse odotella niitä takasin).

Nelssonin arvoitus: Sijainti muinaisessa "Valley of the lost souls", jonne on vuosikymmenia valunut sielunrauhaa etsiskeleviä hippeja. Ne ketkä täällä asuu on yleensä kertoneet olevansa todella tyytyväisiä, mutta totuus paljastuu liftatessa, kun paikallinen baarityttö kertoo kylän vetävän puoleensa "jotain vailla" olevia ihmisiä. No tuuttiruuhkaa täältä ainakin löytyy pajauttelijoille, joita on kylä ja ympäröivät metsät pullollaan. Kaupungin ekonomia nojaakin harmaasti hampputalouteen ja pimeästi pilven pössyttelyyn. Kaikki on orgaanisesti onnellisia ja luomu on muutenkin superhip. Kaikki tämä ja ne seikat, jotka ei perus travelleriturrelle aukene, luo kaupunkiin iloisen ja tuttavallisen ilmapiirin, jonka ansiosta Nelson BC pääsee "Tuukka suosittelee" kaupunkien listalle.

Huomenna Greyhound heilauttaa mut Vancouveriin, josta ammun seuraavana päivänä isoon omenaan Manhattanille (en länsiväylälle) asumaan arkkitehtiystäväni luo reiluksi viikoksi. Sounds good eh?

Muutenkin LG eli Life's Good ;)