Hellurei! Kolmatta paivaa karsea flunssa...nyt vasta alkaa hieman hellittaa: jopa jaksoin tiskata hengastymatta liikaa. Ensimmaista kertaa kahteen paivaan ulkona: siksi nain varmaan viime yona 'painajaista' , etta olin joutunut Big Brotheriin *talon vankina*

Viikot on kuluneet ja reippaasti yli kuukausi jo reissua takana. Viikolla paivat kuluu toissa, iltasella salilla tai lenkilla. Liityttiin tosiaan naisten saliin, 'Curves' nimeltaan:) En oo vuosiin kayny salilla, kun se on niin tylsaa, mutta kokemus se on tuokin. Meni pari kertaa ennen kuin rupes suodattaa toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos niita kamalia diskokappaleita mita siella mankka suoltaa :D

Sunnuntaina 5.10 kaytiin meidan ihanaisten vuokranantajien kanssa kiertoajelulla Malboroughin alueella, joka on Uuden-Seelannin kuuluisin viininviljelyalue. Siella se tosin tuntuu olevan jo massatuotantoa, kun niita viinitiloja on toinen toisensa peraan. Taalla Nelsonin alueella puolestaan on viinitilojen lisaksi myos omena- ja paarynatarhoja -mustaherukkaakin viljellaan.

Kaytiin Blenheimissa viinimaistajaisissa ja syomassa. Sielta jatkettiin Waimea Valleyyn, jossa myos on nykyaan paljon viinitiloja - ennen siella oli vaan maataloutta, mutta suurin osa on siirtynyt viininviljelyyn, silla se on tuottoisampaa- Tosin silla alueella karsitaan paljon hallasta, (hirmu fiksua perustaa viinitila sellaiselle alueelle), joten viljelijoiden on taytynyt kehittaa keinoja (mm. tuulimyllyja), jotta viinikoynnokset selviaisivat hallasta.

Perjantaina 10.10 toiden jalkeen oli viininmaistajaiset: maisteltiin muiden tilojen ja Neudorfin viineja. Taman tapahtuman voimin paatimme sitten lahtea illalla rimpsalle Nelsoniin:) Ei ollut mun juttu ne diskot, joissa kaytiin...

Sunnuntaina 12.10 kiipesimme Mount Arthurille. Ajomatka taalta Upper Mouteresta kesti sinne vajaan tunnin. Auto reppana ei kylla todellakaan meinannut vetaa ylamaissa, kulki niin verkkaisesti, etta vierella ois voinut kavella. Ajettiin siis siella olevalle parkkipaikalle, josta alkoi varsinainen patikointi. Noustiin n. 1300 metriin ensimmaiselle pysahdyspaikalle evastauolle ja otettiin eri reitti takas lahtopisteeseen.

Maisemat oli upeat matkanvarrella! Uskomatonta, miten voi muutaman kilometrin matkalle mahtua niin eri nakoista maisemaa: kuljettiin sademetsamaisten metsien lapi- ja toisaalta hyvin karun ja kuivan metsan halki. Nahtiin myos lunta! Tulomatka oli melkein koko ajan juurikkoista polkua alamakeen hiljaisen vihrean metsan halki. Siella kasvoi oudon muotoisia puita ja siella oli mystinen tunnelma. Aivan kuin silla metsalla olisi ollut sielu. Hieno retki:)