Gilin saaret, Trawangan tarkalleen ottaen. Ihana paratiisi ilman autoja ja mopoja. Paikallinen taksitolppa tarkoitti riviä hevoskärryjä.

Saavuimme saarelle muutaman tunnin veneretken jälkeen aivan pihalla hotellimme sijainnista. Onneksi saimme heti neuvoja ja pääsimme itseasiassa melko lähellä rantaa olevaan hotelliimme. Heidille huoneemme taisi tulla hieman järkytyksenä, itse riemuitsin että juuri tällaiseen mä halusinkin. Suihkusta tuli tasan tarkkaan kylmää vettä, vessa vedettiin kaatamalla ämpäristä vettä päälle, eikä vessapaperia tietenkään ollut. Huoneessa oli erityisestä ja vahvistetusta pyynnöstä huolimatta parisänky. Ja tietysti yksi normaalikokoinen peitto. Ritarillisesti luovutin peiton Heidille ja kaivoin läksiäislahjani esille (kiitos antajille, tunnistatte kyllä itsenne). Kovaan käyttöön pääsivät siis silkkimakuupussi ja merinovillakerrasto. Kyllä kelpasi nukkua.

Gilin osuus oli silkkaa rentoutumista. Rannalla makaamista, hiekkateillä tallustelua ja kaiken ihmettelyä. Täällä sain loppuun ensimmäisen reissukirjani, Eat Pray Loven. Olihan se pakko ottaa mukaan kun kaikilla keskustelupalstoilla sanottiin ettei saa olla niin klisee että lukee sen tällaisella reissulla. Eli siis taatusti luin. Kummasti tuli tarve lähteä Italiaan opiskelemaan kieltä sekä Intiaan meditoimaan ja joogaamaan. Indonesiassahan tässä jo ollaankin.

Täällä onnistuin saamaan yhden sitkeän ihailijankin. Hotellin 17-vuotias teinipoika oli täysin vakuuttunut että minun kohtaloni on pussailla hänen kanssaan. Ihan en sitten kuitenkaan lähtenyt kohti tätä kohtaloani. :)

Eräänä iltana ilmeisesti koko saarelta katkesi sähköt. Olimme juuri silloin ravintolassa ja hieman mietitytti että saammeko ruokaa laisinkaan. Hieno tunnelma siellä kyllä oli kynttilän valossa merelle katsellen. Meidän ravintolaan ja muutamaan lähimäiseen palasi hetken kuluttua sähköt ja saimme kuin saimmekin ruokaa. Täällä tuli myös maistettua balilaista valkoviiniä, oli muuten hirveää litkua.

Ruuan jälkeen lähdimme kohti hotellia. Ihmeteltiin jo matkalla kuinka kotikujallamme oli niin pimeää. Olimme jo autuaasti unohtaneet aikaisemmin olleen sähkökatkon. Totuus valkeni hotellissa, taskulampun valossa. Ei sähköjä. Koko hotelli aivan pimeänä. Tarkoittaen myös sitä että vettä ei tullut. Siinä sitten pienen taskulampun valossa (joka onneksi on rinkan ehdoton vakiovaruste) yritettiin hoitaa iltahommat. Huoneessa oli tietysti tuskallisen kuuma kun ilmastointi ei toiminut. Hikeä valuen yritettiin saada unta. Juuri nukahtamisen hetkellä ilmastointi onneksi hurahti käyntiin ja riemuiten kunnolliselle vessakäynnille (ilman taskulamppua suussa) ja vessakin saatiin jopa "vedettyä". Jee mitä reissumeininkiä!! :)

Gililtä kävimme myös snorklaamassa. Oi kuinka ihanaa se oli, en olisi halunnut ollenkaan nousta vedestä. Ja kyllä, tottakai poltin selkäni. Ei mulla tietenkään ollut t-paitaa mukana, en sellaista ollut edes ottanut suomesta lähtiessäni. Tarkalleen ottaen siksi etten enää edes omistanut moista. Kuvia vedenalaisesta maailmasta on tulossa. Mullahan on siis mukana vedenalaiskamera, ei kyllä mikään superluokan laite, mutta ehkä siellä muutama onnistunutkin on.

Haikein mielin jouduimme jättämään saaren. Molemmat rakastuimme kyllä paikkaan ja tänne haluamme vielä joskus uudestaan. Voisin hyvin kuvitella viettäväni täällä muutaman kuukauden tutustuen joogaamiseen ja juoden aamuisin Kayu-kahvilan ihanaa cappucinoa ja vihersmoothieta merelle katsellen.

Ja niitä kissoja, niitä oli joka puolella.

Tähän loppuun vielä ote eräästä läksiäiskortistani. Oli niin hyvä ja osuva tähän reissuuni että haluan jakaa sen muillekin.

Villivuohen rukous
Herra, anna minun elää mieleni mukaan!
Minulla täytyy olla vähän hurjaa vapautta,
vähän sydämen hurmiota ja tuntemattomien kukkien outoa makua.
Ketä muuta varten olisivat sinun vuoresi
ja tämä lumen- ja lähteentuoksuinen tuuli?
Lampaat eivät käsitä yhtään mitään!
Ne vain käyvät käymistään laitumella,
kaikki yhdessä ja samaan suuntaan,
ja sitten ne märehtivät loputtomasti omia typeriä tapojaan.
Mutta minä haluan ponnahtaa suoraan sinun luomistekojesi ytimeen asti,
ylittää kuilusi, ja sitten, suu täynnä yrttejä joilla ei ole nimeä,
vavista seikkailun ilosta maailman huipulla!

Hyvää yötä maailma!

P.S. typerää kun tuohon on pakko pistää sijainti, mutta se ei kuitenkaan löydä niitä paikkoja missä oltiin. Eli ei todellakaan oltu Kutalla.