สวัสดี

...eli tervehdys thaiksi. Sadekausi alkaa tehdä loppujaan Phuketissa ja mieliala nousta entisestään. Myös edellisessä kirjoituksesta mainitut Vegetarianfestarit loppuivat viime sunnuntaina (luojan kiitos!). Meno alkoi festareiden loppua kohti mennä entistä hullummaksi, raketit räjähtelivät yötä päivää pahojen henkien karkottamiseksi ja iltaisin keskustan liikenne oli kaaospisteessä. Hieno herätyskin koettiin eräänä aamuna, kun viideltä iso juhlakulkue meni talomme ohi isoa viidakkorumpua mikrofoniin kumistellen & yleistä mökää ylläpitäen. Ei siinä mitään, mutta kun samanlainen kulkue meni klo 7.00 uudestaan ohi oli kilarit jälleen kerran lähellä :D

Suositaan suht. paljon katukeittiöitä ja paikallisten perheravintoloita, jotta päästään tutustumaan kunnolla thaimaalaiseen ruokaan. Muutaman kerran on ateriasta selviytyminen on ollut oma "kamppailunsa", niin tulista se on välillä ollut.. Seafood on noussut molempien herkuksi, suomessa kun kunnon katkarapuja ja oysterita saa niin harvoin, mustekaloista&kalmareista puhumattakaan! :(

Aurinko on vetänyt meitä rannalle useampana päivänä. Lemppari on aivan eteläkärjessä sijaitseva Nai Harn beach, siellä tunnelma on leppoinen ja maisema saaren hienoimmista. Ranta onkin (ainakin vielä) yksi saaren koskemattomimmista ja rauhallisimmista. Vaihdettiin ekan viikon jälkeen alle vähän edellistä varmempi skootteri (joka saatiin vielä tingattuakin hyvin!). Hyvin meidän pikku Honda Click on tähän asti kulkenut, sen kanssa ollaan tutustuttu saaren eteläosiin jo pariinkin otteeseen. Ollaan mm. koluttu etelän rannat, Kata&Karon sekä pari muuta viewpointtia ja huristeltu random ranta-ja viidakkoreittejä ihan vaan huvin vuoksi. Bongattiinpa yhdellä reissulla erään joen rannalta villejä apinoitakin!

Tällä viikolla saatiin myös vihdoin ja viimein aikaiseksi ilmottautua sukelluskurssille. Kurssi alkaa huomenna perjantaina Chalongissa, hetken ajomatkan päässä. Kahta päivää ennen kurssin alkua saatiin käsiimme kurssikirjat, noin 250 sivuset opukset täynnä sukellusinfoa. Kirjojen mukana tullut viesti kertoi, että kirja tulisi olla luettuna ennen kurssille tuloa ja tehtävät tehtynä. Pakko se oli hyväksyä, loppuilta ja torstaipäivä vierähti nenä kiinni kirjassa kuin mikäkin koululainen konsanaan. Täytyy vielä lisätä, että mitään helppoa asia ei ollut, lukion fysiikka ja maantietotuntien ollessa vielä "hyvässä muistissa" selviydyttiin urakasta kuitenkin kiitettävästi. Kiitos tästä myös lukuolosuhteiden - rannalla auringossa makoillen ja tuoretta papyaa välipalaksi popsien opiskelu sujuu yllättävän kivuttomasti..

Salilla ollaan aika ahkerasti jaksettu käydä, eli ei vielä kuntokaan ole rapistumaan päässyt! Saatiin myös tarpeeksi rohkeutta kerättyä ja päätettiin mennä kokeilemaan asthanga joogaa. Ensimmäisillä tunneilla oli hieman turhauttavaa kuunnella opettajan thai/englanti sekoitusta mutta kaikkeen tottuu:) Yhdellä tunnilla on aina alle 10 oppilasta, mikä on kiva, sillä silloin opettaja pystyy kiinnittämään enemmän huomiota suomilikkojenkin reeniin. Yllätyksenä tuli päällä ja käsillä seisonnan harjoittelu kahden tunnin joogaputken jälkeen.. Ensimmäisen kerran jälkeen jalat veti todella jumiin eikä minkäänlainen venyttely tuntunut helpottavan. Vaikka jooga mielletään rauhallisena lajina, ei se tarkoita etteikö tunnilla hiki lentäisi. Koko salilta puuttuu ilmastointi, joten urheilu 30 asteessa on jo haaste sinänsä.

Ajatukset on pyörinyt jo hieman kotiinpaluussakin. Paluulippujahan meillä ei lopulta ollut reissuun lähtiessä ja eräänä tiistai-iltana pistettiin pystyyyn halpojen lentolippujen etsintäoperaatio. Muutaman tunnin etsinnän (ja muutaman totaalikilahduksen&äpityksen) jälkeen liput saapui onnistuneesti sähköpostiin ja päästiin huokasemaan helpotuksesta. Noin 250 euroa jouduttiin pulittamaan, jotta päästään kotiin toiselta puolelta maailmaa. Elämä on! Ekstrana lisää reissua, sillä lennetään kotiin muutaman mutkan kautta: Malesian Kuala Lumpurista Lontooseen, Lontoosta Osloon ja Oslosta Tampereelle (niin arvatkaas millä lentoyhtiöllä ;) Lontoossa vietetään 2 päivää, jotta keretään varmasti tuhlaamaan viimeisetkin rahan rippeet ( korvissa kuuluu jo primarkin jouluhässäkän f***ing b****-huudot..;)) Ja Oslossa keretään levähtämään ja valmistautumaan henkisesti rakkaan kotimaan ilmastoon muutama tunti ennen tunteikasta(?) jälleennäkemistä Tampere-Pirkkalan lentokentällä.

Parahin khaa-terveisin,
Siiri & Annika