Profile
Blog
Photos
Videos
No niin lapshukaishet!
Taalla savolaiset @ Down Under.
Canberra, ACT. 6.1.-11.1.2009.
Nyt tultiin sitten paakaupunkiin . Kaupungin on suunnitellut Burley Griffin. Tai oikeammin asia meni nain, etta han voitti kilpailun kaupungin suunnittelusta, jonka jalkeen han piirteli niita naita, mutta periaatteessa kaupungissa on vain muutama hanen suunnittelema rakennus seka pohjakaava. Han otti mallia kilpailutyohonsa Washington D.C.:sta, joka kylla nakyy kaavoituksessa. Periaatteessa kaupunki on tehty kahden vuoren valiin laaksoon ja sinne on viela keskelle pukattu tekojarvi. Sotamuistomerkilta lahtee paraatikatu erilaisine sotamuistomerkkeineen kohti jarvea, ja jarven toisella puolelle tie jatkuu suoraan kohti vanhaa parlamenttitaloa, jonka takana kukkulalla on sitten uusi parlamenttitalo. Janna ratkaisu. Noh, oli miten oli, tallaista siis Canberrassa:
Otettiin melko halpa turistibussi suoraan hostelin edesta, joka sitten kierti oikeastaan kaikki nakemisen arvoiset paikat kaupungissa. Hyva tapa nahda kaikesta jonkin verran yhden paivan aikana ja sitten menna uudestaan niihin mielenkiintoisimpiin paikkoihin seuraavana paivana. Periaate siina kaupungissa on, ettei museoiden yms nahtavyyksien tulisi maksaa mitaan. Ensimmaisena meilla taisi olla Australian War Memorial, jonka yhteydessa oli myos sotamuseo. Tama sotamuistomerkki itsessaan on sykahdyttava kokemus. Sielta nakee koko kirjon, mita aussit ovat tehneet ympari maailmaa, ja taitaa olla nain, ettei tahan paivaan asti ole ollut pienintakaan sapinaa mihin aussit eivat olisi lahettaneet joukkoja. Heita on ollut kaikkialla ja heita on myos kaatunut melkoinen maara kaikkialla. Eritoten ensimmainen maailmansota tuntuu olevan tuntemattomine sotilaineen hyvin tarkea asia taalla. Sille on jopa ehka omistettu enemman muistomerkkeja jne kuin WW2:lle. Sotamuseo oli myos nain miehisesta nakokulmasta hyvin mielenkiintoinen ja erittain ISO. Sielta kun loytyi sisahallista mm. iso pommikone kokonaisena. Ei muistaakseni kuitenkaan ollut B52 mutta samaa kokoa. Nykyaikaisen sukellusveneen komentosilta oli myos aivan uskomattoman hieno. Ja tottakai siella oli sita ja tata ja vaikka mita! Yksi hieno asia, mika oli saastetty, oli hoyrykayttoisen sukellusveneen moottori! Se oli toimivakin periaatteessa. Sita oljytaan paivittain ja vaikka hoyry ei sita varsinaisesti liikutakaan, niin se liikkui joka tapauksessa paikan paalla ja sita sai tutkia sivuilta ja paalta.
Taman jalkeen me nahtiin uusi parlamenttitalo, joka maksoi maltaita kansalle. Siella otettiin ihan selostettu kierros oppaan kanssa ja aikas mielenkiintoinen se oli. Seuraavana kaytiin vanhassa, joka oli huomattavasti kiinnostavampi paikka vanhoine kaluisteineen. Viimosena kaytiin National Museum of Australiassa katsomassa kaikenlaista, mutta siita ei oikein jaanyt mieleen mitaan. Hyvin moderni rakennus, nayttaa juurikin silta, etta kolmivuotiaalle on annettu tulitikkuja ja paljon erivarista pahvia seka liimaa, ja sanottu etta suunnitteleppas meille uusi museo. Juu ja infon seta varoitteli minua, etten polta kaljua auringossa kun uv-sateily on kova siella pain (tulin siis bussista paljain pain rakennukseen, voi minua) . Viimeinen kierros kaupungissa bussilla oli lahetystoalueen lapiajo. Se oli mielenkiintoinen vaikka ei Suomen pompelia nahtykaan.
Seuraavana paivana vuokrattiin polkupyorat ja ajettiin yksi paaty Lake Burley Griffinin ympari ja totta kai kaytiin katsomassa loput nahtavyydet kaupungista. Eka oli National Capitol Exhibition, jossa oli hyvin mielenkiintoinen kertomus kaupungin synnysta alkaen siita kun siella tallusteli vain aboriginaaleja ja pussielaimia. Paljon kiinnostavaa (!!!) nippelitietoa ja useampi kaupungin pienoismalli, joihin oli viela lisatty puhutut esitykset ja valoshowt. Yksi todella mielenkiintoinen (ja surullinen) asia oli kirje eraalta nuorelta miehelta veljelleen. Molemmat taistelivat ja kuolivat ensimmaisessa maailman sodassa (melko piakkoin kirjeen lahettamisen jalkeen) ja vaikka kirje on melkein sata vuotta vanha, oli teksti helposti luettavissa ja hyvalla kasialalla kirjoitettu. Veli kirjoitti, etta mm. kannattaa mieluummin kuolla kuin haavoittua tai menettaa raaja muttei aio itse kaatua. Kerrottavaa olisi, mutta lehdista voi lukea samat kauheudet mita rintamilla tapahtuu. Aika erikoinen kokemus lukea moinen. Kiinnostavin tieto koko museosta oli se, etta Eliel Saarinen tuli toiseksi, kun kaupungin suunnittelukilpailun voittaja ratkaistiin! Jos han olisi voittanut, olisi kaupunki ollut todella erilainen ja todennakoisesti olisimme pyorailleet Lake Eliel Saarisen ympari .
Sitten jatkettiin retkeamme ja paadyimme pienelle saarelle, jossa sijaitsi National Carillon. Se naytti vanhalta lennonjohtotornilta tms mutta oli itse asiassa jattimainen soitin?!?!? Ei selvinnyt, oliko sisalla kelloja vai miten homma toimii mutta erikoista ja kuultiinhan me joku biisikin sielta. Samalla saarella tormattiin myos ensimmaisen kerran MUSTIIN JOUTSENIIN (Black Swan). Ihan yhta kauniita kuin valkoisetkin. Taman jalkeen nahtiin viela vanhan parlamenttitalon ruusutarhat, National Archives of Australia (paikka keraa dataa koko maasta), National Library of Australia (kansalliskirjasto, mutta me halusimme vain jaateloa sielta). That's about it for the day! Seuraavana paivana kaveltiin kasvitieteelliseen puutarhaan (Botanic Gardens), jossa oli taas mahottoman hienoa ja varsinkin Hannalla oli kiinnostava paiva kun se puisto kuhisi noita perus dragoneita eli sellaisia liskoja . Isoimmat niista oli jo melko reilusti kenkaa isompia mutta ei niita ihmisten seura kiinnostanut. Kun kavelimme sinne yliopistoalueen lapi, tormattiin ensimmaisiin koivuihin koko maassa!
Summa summarum: Majoitus oli ihan jees, paitsi etta niiden turvakamerat eivat toimineet ja joku ilmeisesti tiesi sen, niin yhtena yona joku pers*naama otti ja ryosti monen ihmisen ruuat ja juomat jaakaapeista. Myos meilta lahti 20-30 dollarin edesta tavaraa sielta. Sen jalkeen onkin sitten opittu pitamaan lukkoa laukussa, kun se on laitettu jaakaappiin. Matiaksen hajamielisyys kostautui-> hukkasin huivin ja juuri ostetut aurinkolasit. Onneksi eivat olleet kalliit. Unohdin myos suihkusandaalit jalkoihin kun lahdettiin bussikierrokselle, joten kipea rakkula oli ansaittu . Majoituksessamme oli myos uima-allas ja poreallas. Ne maistui kuumina paivina. Vietimme myos monia tunteja Barrackseille, joka oli lahes ilmainen nettipaikka maan alla. Varmaan maksettiin yhden ihmisen palkka muutamaksi viikoksi siella, heh heh. Kaiken kaikkiaan, kaupunki oli melko hengeton, hyvin tekaistun oloinen kaupunki. Sen kokoisessa kaupungissa ei pitaisi olla iltasella kuuden jalkeen ydinsodan jalkeista fiilista eli ihmisia ei nay missaan. Liekko sitten kaikki ihmiset olivat lomalla tai jotain… Mukava paikka olla pari paivaa mutta siina se sitten onkin ja toisaalta pitihan maan paakaupungissa kuitenkin kayda kun se oli matkan varrella. Hyvin kulturelli kokemus.
Kiitos ja anteeksi. Me jatkamme seuraavassa blogissa Merimbulasta.
- - Matias & Hanna - -
- comments