Profile
Blog
Photos
Videos
6.10.2010
Heräsimme Tulsassa ja jo puolen tunnin päästä olimme tien päällä menossa kohti Teksasia ja Amarilloa. Ajettiin reilu tunti, kunnes pysähdyttiin viimein aamupalalle. Mentiin Veeran kans Wendysiin kun muut päätti mennä Italialaiseen vetämään pizzapastaa. Oli kuumottava syömistuokio kun Wendysissä muutama tumma kaveri kinasteli viereisessä pöydässä ja saatiin poimittua niiden keskustelusta mm. sanat huumeet, vasikka, missä mun rahat, sulla on suuri suu ja "kun sä tulit tänne niin sun pitää tehä mitä sun pitää tehä". Ajateltiin siinä vaiheessa, että kohta se vetää mutkan esiin ja alkaa luodit viuhumaan. Raflassa ei ollut meidän lisäksi kun muutama muu tumma kaveri jossain nurkkapöydissä notkumassa, joten kuuluivat varmaan samaan gängiin. Päästiin kuitenkin turvallisesti pois, pakkauduttiin maasturiin ja jatkettiin showta tien päällä. Kun tulimme Teksasin osavaltioon ja lähestyimme Amarilloa, niin maisemat olivat hyvin sen mukaiset ja tunnelma oli odottava. Oltiin katsottu valmiiksi Big Texan Steak Ranch- niminen lännenmotelli/pihviravintolapaikka. Se oli maankuulu reilun 2kg pihviateriasta, jonka sai tietysti ilmaiseksi jos jaksoi syödä kaiken tunnissa. Normaalihinta oli mojovat 72 dollaria.. Saatiin huoneet kahdeksi yöksi ja huoneet olivat teeman mukaisesti melko länkkärihenkisiä. Nopeasti kamat huoneisiin ja kannat kopsuen saluunan perälle tutustumaan pihvi- ja oluttarjontaan. Ei uskallettu ihan 2kg pihviä heti kättelyssä ottaa, mutta poikien kans tilattiin about puolen kilon lötköt lisukkeineen ja vedettiin pieni veto, että jos ei jaksa syödä niin tarjoaa sitten oluet. Vesi kielellä odotettiin jokainen omia lihakönttejämme ja kyllähän ne sitten hyviä olivat.. Kaikki jaksoivat omat annoksensa loppuun, mutta sen jälkeinen ähky oli kyllä jotain ennen kokematonta. Juotiin siinä pahimpaan särkyyn vielä vähän olutta ennen kuin vaapuimme takaisin huoneisiimme ruokalevolle. Aika pian sen jälkeen rykästiin taas allas täyteen jäitä ja olutta ja pistettiin pienehköt juomapelit pystyyn. Muutama tunti siinä aloteltiin, kunne päätettiin mennä jatkamaan iltaa omaan baariimme. Viinannälkäisinä tallattiin saluunaan sisään toteamaan, että ne oli just sulkemassa. Just.. Ei kuitenkaan lannistuttu vaan laitettiin baarimimmi soittamaan taksi, jolla sitten rullataan keskustaan baariin. Kuski oli arviolta 176 vuotias Skeeter, jonka ajaminen ei joka käänteessä ollut kovin Kankkusta.. Päästiin kuitenkin perille luultavasti ainoaan baariin, joka oli auki ja eiku sisään. Tunnelma oli hyvin country-henkinen live artisteineen, mutta halpaa oli ku saippua konsanaan. Cuba libre makso dollarin, joten ei siinä auttanut kun viihtyä. Kyllähän siinä sitten ilta viihdyttiinkin, kunnes baarimikko soitti taas saman jampan meitä hakemaan, ja takasin hotellille. Arvio Amarillon yöelämälle: 5 ½, mutta oli kyllä ihan kiva tällainen leppoisa maisteluilta.
-Sami
- comments