Profile
Blog
Photos
Videos
2.10
Herättiin klo 08 aikoihin. Lähdettiin Ramin kanssa juoksulenkille. Samia ei saatu tälläkään kertaa mukaan. Juoksulenkin jälkeen pakattiin kamppeet kasaan ja lähdettiin kohti Chicagon lentokenttää, josta noudettaisiin Anssi ja Ginga. Siinä sitten taas ajeltiin muutama tunti, kävästiin syömässä ja taas ajeltiin. Saavuttiin ajoissa Chicagon O'Haren lentokentälle. Tässä vaiheessa muistettiin, että meidän piti tehdä kyltti, jossa lukee" Mrs & Mr Andersson". Höh :/ Hetki siinä venailtiin, kunnes kaksi tuttua kasvoa ilmestyi liukuovista. Nyt oli poppoo kasassa. Saatiin tavaratkin mahdutettua autoon knipp och knopp. Otettiin nokka kohti Windy Cityä. Matkalla kertoiltiin kaikkea jo kokemaamme uusille tuulille. Olimme varanneet Chicagon yöpymiset jo Suomesta käsin ja nyt oli tiedossa neljän tähden hotelli. Mitä luksusta! Hotelli oli vähän liiankin hieno. Jo ovella käveli vastaan rikas rouva, jolle pikkolo piti sateenvarjoa. Meidän rymyporukka ryysi sisään rinkkoinemme ja hieman nuhjuisine lookkeinemme. So what, me ollaan maksettu tästä hotellista ihan yhtä paljon kuin nekin. (Paitsi, jos ne yöpy sviitissä) Vaikka hotellin aula oli magee, niin huoneet eivät kuitenkaan olleet kovin kummoiset, mut ihan jees. Heitettiin kamppeet huoneisiin ja lähdettiin syömään. Mentiin Chipotle nimiseen burrito raflaan, jossa alku kolmikko oli jo ollut Torontossa. Burritot naamariin ja eiku etsimään kauppaa, josta saa alkomahoolia. Suomessa oli jo sovittu, että Chicagossa juhlitaan road trip poppoon täydentymistä. Ostettiin 30-päkki ja pitkän valinnan vaikeuden jälkeen Seagrams Sweet tea puteli snapsuja varten. Rami sanoi, että kyl toi nyt juotua tulee, oli mitä oli. Ennen juhlinnan aloittamista otettiin tunti lepoa ja tehtiin puhdistautumisrituaalit. Sitten aloitettiin juopottelu. Perus tsillausta, musan kuuntelua, korttien lyömistä ja potaskan puhumista. Korkattiin myös Sweet tea. Oli kyllä niin kuraa kuin kura voi ikinä olla. Pakkohan sitä oli kuiteskii juoda.. Meinas tulla kiire juomisessa, kunnes muistettiin, että Chicago on uudessa aikavyöhykkeessä ja kello on tuntia vähemmän. Huoh.
Pienessä tuiterissa lähdettiin tsekkaamaan yöelämää. Mentii ekaks netistä katotulle klubille. Menoa olikin ihan kivasti. Silmään pisti se, että baari oli täynnä ylipainoisia. Ai ai, kun sitä tunsi itsensä aliravituksi. Myöskään narikkaa ei ollut, joten istuttiin pöytään takkien kera ja lähdettiin Samin kanssa hakemaan juomaa. Saatiin juomat nopskaa ja kappas vaan meikä mandoliinin takki oli tässä ajassa hävinnyt. Nice. Klubilla pyöri paljon portsareita, joten vedin yhtä hihasta ja kysäisin, että näkikö hän mahdollisesti, jonku ottaneen takkini. Poke kertoi, että iso naislauma oli juuri poistunut baarista. Ystävällinen portsari lähti kanssani katsomaan, jos takki vielä löytyisi. Löytyihän se. Takki oli hylätty ulko-oven läheisyyteen. Portsari sanoi, että ne on varmaan tutkinut taskut ja, kun mitään ei löytynyt, niin takki sai jäädä. No, hyvä mulle. portsari sanoi, että nyt pidät takin sylissäsi, kun täällä on viheliäitä tyyppejä liikkeellä. Tein työtä käskettyä. Hetken kuluttua tulikuuma esitanssija valloitti lavan. Siinä oli itse kullekin katsomista, etenkin Ramille :) Ei kauaakaan kun Ramil meni yli, Muhammed ali. Siitä sitten jatkettiin toiseen kuppilaan. Otettiin taas parit ja vaihdettiin paikkaa. Uutta kuppilaa etsiessä vastaan käveli kolmen miehen kopla. Kaikkien yllätykseksi yksi heistä alkoi puhua Suomea meille. Pete ja Tero olivat asuneet Chicagossa pikkasen reilun vuoden. Mukana oli Johnny, joka oli Jenkki.Lähdettiin yhdessä baariin, jossa vaihdettiin kuulumisia. Pete kertoi, että me olemme ensimmäiset suomalaiset, jotka he ovat tavanneet Chicagossa. Tero kertoi kerran kuulleensa, kun joku puhui suomea puhelimeen, muttei sitten viitsinyt häiritä. Siinä hetki turistiin ja sitten alkoi hyytyminen iskeä koko porukkaan. Lähdettiin kämpille ja loppu ilta meni miten meni. Ja Sweet tea eihän se nyt tullu kokonaan juotua..
-Veera
- comments