Profile
Blog
Photos
Videos
Heippa!
Nyt taas jatketaan.
Taalla autoilun maassa on siis valilla tullut sellainen tunne kuin olisi jossain taysin muualla kuin omien ennakkomielikuviensa Uudessa-Seelannissa. Ekohenkisyys, suvaitsevaisuus, ulospainsuuntautuneisuus ja vihreys ovat osittain osa nykyisia mielikuvia, mutta silti aikamoiselta pupulta ne ovat valilla tuntuneet. Kauppojen myyjat ovat hammentava kiinnostuneita siita mita asiakkaille kuuluu ja mihin kannattaisi menna ja mista on kotoisin jne, mutta osittain se saattaa olla vain fraaseja jotka eivat oikeasti tarkoita, etta heita hirveasti kiinnostaisi mita juuri minulle kuuluu. Luonnon vihreys on totta ainoastaan maan lansiosissa jotka saavat sadetta. Erityisesti etelasaaren lansirannikon keskiosien sademetsat ovat uskomattomia! Puiden kaarnaa on mahdotonta nahda kun se on aivan erisavyisten vihreiden sammalien ja epifyyttien peitossa. Tama kuitenkin tarkoittaa sita, etta sademetsaa ei ole olemassa ilman kasittamattomia sademaaria. Meilla kavi kasittamaton munkki kun oltiin Milford Soundissa ja jaatikolla koska silloin normaalista poiketen ei satanut vaan oli mahtava keli. Etelasaaren lansiosat ovat erityisesti Canterburyn alueella aivan tasaista ja kuivaa tasankoa, jossa ei ole muuta kuin keltaisia peltoja, sadettajia, viljasiiloja, jumalattomia peltokoneita, lehmia ja jattimaisia rekkoja. Todella tylsaa katsella sellaista tuntitoisensa jalkeen auton ikkunasta ja viela tylsempaa ajajalle. Uuteen-Seelantiin matkaajille vinkiksi, etta Dunediniin kannattaa ehdottomasti yrittaa ehtia vaikka se onkin todella kaukana etelassa. Siella seutu on hyvin makista, kaunista, vehreaa ja idyllista. Se on kuuluisa indiebandeistaan, kylmasta merivedesta ja yliopistoelamasta. Siella me kaytiin myos lohoilemassa rannalla niiden mursujen kanssa. Millford Sound ja jaatikot seka Wellington ovat myos ehdottomia helmia, joita ei kannata missata.
Miran pitaa nyt paasta masulaisensa kanssa tutimaan, joten lopettelen nyt tahan.
Moikkista!
- comments