Tästä se lähtee! Blogi käyntiin ennen kuin olen varsinaisesti reissun päällä.

Nyt on tasan kaksi viikkoa lähtöön. Pikkuisen hirvittää ajatuskin lähtöpäivästä, puhumattakaan sitä seuraavista päivistä ja viikoista. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä todellisemmalta ja isommalta se alkaa tuntua. Keväällä kun ensimmäinen ajatus matkaan lähdöstä tuli, en vielä osannut hahmottaa miten isosta asiasta onkaan kyse. Isosta asiasta minulle, joka en ole koskaan matkustanut yksin, saatika paikkoihin, missä kulttuuri poikkeaa täysin totutusta.

Ajatus lähtemisestä syntyi kotona, yöllä, noin kello kahden aikaan, erinäisen Paulin kanssa käydyn keskustelun päätteeksi, johon en tässä kuitenkaan aio pureutua. Yöllisten ajatusteni jälkeen suunnitelma oli aamulla oli seuraavanlainen: Pakkaan rinkan ja Veeran, otan lopputilin, irtisanon asuntoni ja suuntaan lentokentälle. Asun jossakin vuoden tai pari, ja tulen sitten takaisin.
Aamupalan lomassa, kun kerroin suunnitelmastani, seurasi Paulin pienimuotoinen järkyttyminen ja monta keskustelua lisää. Pääsimme lopulta molempia tyydyttävään kompromissiin; minä saan lähteä kahdeksi kuukaudeksi reissuun, ja pauli hoitaa koirat ja pitää kodin pystyssä. Tämän kompromissin nojalla meidän ei tarvinnut tehdä arkeen suuria muutoksia ja molemmat ovat hyvillä mielin. Äärimmäistä joustavuutta paulilta, kiitos, toivottavasti pystyn itse samaan, mikäli tarvetta joskus tulee. Näin jälkeenpäin kun asiaa mietin, alkuperäinen ajatus olisikin ollut liian radikaali.

Matkakohteen valinta oli kenties mielenkiintoisin tehtävä tähän mennessä. Sinkoilin useita viikkoja päähänpistosta toiseen. Välillä olin lähdössä Afrikkaan, seuraavana päivänä Intiaan, Japaniin, Laosiin ja moniin muihin. Kolusin kirjastossa koko matkailuosaston, kunnes löysin minua eniten pysäyttävimmän. Junareissu Siperian halki Mongoliaan. Olisiko parempaa voinut löytyä. Kuusi päivää junassa, Siperian metsäiset maisemat, Baikal-järvessä kastautuminen, ja lopulta saapuminen maailman harvaan asutuimpaan maahan, keskelle vuoria ja silmäänkantamattomiin jatkuvaa aroa, jurttia, hevosia, jakkeja. Niin karua ja riisuttua, varmasti kaukana kaikesta suomalaisesta.

Suunnitelma on nyt hiukan muuttunut aiemmasta. Junalla matkustamisen sijaan lennän Pekingiin, josta jatkan reissuntekoa Mongoliaan. Koin sittenkin järkevämmäksi mennä helpomman kautta, kun kaikkea uutta ja pelottavaa tulee varmasti vastaan jo ilman sitä junaakin. Junareissu jääkööt hamaan tulevaisuuteen. Kiinassa käynti tulee pidentymään ajatellusta, sillä totesin mongolian viisumini olevan voimassa vain 30pv. Mutta ehkä se ei haittaa, ehkä kiinastakin löytyy jotain koettavaa:P

Olen pohtinut teltan ja makuupussin mukaan ottamista. ..Joo, ei tarvitse saarnata;), olen kuullut varmasti kaikki riskit ja ongelmat, joilta en missään nimessä kuulemma voi välttyä. Mongolian väitetään kuitenkin olevan yksi otollisimmista maista telttailla tasaisen maastonsa vuoksi. Tilasimme viime viikolla reittipisteestä ultrakevyen tunneliteltan. Täpinöissä annoin toimittajalle väärän osoitteen, joten teltta seilaa edelleen jossain reittipisteen, postin ja meidän kodin välillä. Mikäli opin sen pystyttämään ja koen sen kotoisaksi, otan sen mukaan, ja pystytän vaikka hostellin huoneeseen, jos alkaa näyttää siltä etten uskalla laittaa maastoon;P Onpahan sitten suojaa moskiitoilta ihan teltan muodossa.

Tällä ja seuraavalla viikolla askartelen viimeisiä matkajärjestelyjä, kasvatan matkakuumetta pyörittelemällä asioita kaiken aikaa päässäni, ja yritän välillä ottaa rennommin ja nauttia vielä parin viikon ajan suomen kesästä!

Kuulemiin!;)