Profile
Blog
Photos
Videos
Peruun tutustuminen alkoi jo tutuksi tulleen mahataudin merkeissä. Onneksi hostellin isäntä kielsi minua menemästä Cuscon bussiin, mihin olimme jo ostaneet liput, ja raahasi minut seuraavana päivänä lääkäriin. Hyvä niin, nestehukan vuoksi melkein pökerryin illalla ja suolaliuos jota juomalla yritin itseäni lääkitä tuli vain samantien ylös.
Selvisi, että kannan vatsaparasiittia ja sen lisäksi minulla oli myös bakteeriperäinen ripuli. Nyt parasiitin tappomyrkyn ja melkein loppuun syödyn antibioottikuurin jälkeen alan taas olla kunnossa.
Täällä muiden matkailijoiden kanssa vertaillaan niin paljon vatsan vointia ja kaikilla tuntuu olevan syömisen kanssa ongelmia, että vatsataudin ajattelee olevan "normaalia". Se kun tulee kaikille. Joskus sieltä vatsasta näköjään kuitenkin löytyy sellainen farmi, että kunnon lääkkeiden hommaaminen on aiheellista. Ja tottakai menin kaupungin parhaalle yksityisklinikalle kakkaamaan purkkiin. Siksi kait se kallis vakuutus on hankittu.
Vatsatauti veti aikalailla voimat pihalle. Hieman toivuttuani otimme yöbussin Cuscoon. Bussissa oli jostain jumalan syystä lämmitin täysillä eikä siinä hiessä kylpiessä juurikaan uni maistunut. Aamulla olo oli sitten sen mukainen.
Olimme kaukaa viisaasti varanneet kerrankin hostellin valmiiksi ja tilanneet kyydin asemalta sinne. Kyytiä odotellessa taksikuskit kävivät aivan mahdottomiksi. Yksi jo tarttui rinkkaani ja alkoi raahaamaan sitä autolleen vaikka hoin eikiitosta minkä kerkesin. Yksi taksikuskeista tuli kauppaamaan kyytiään kun olin juuri maksamassa vessamaksua. Silloin kilahdin ja tiuskin sille, että etkö näe että olen menossa vessaan.
Onneksi siinä vaiheessa meidän kyytimme saapui, olimme kumpikin aivan hermoromahduksen partaalla.
Kunnon päikkäreiden jälkeen ihmisiä kesti taas paljon paremmin. Ärsyttää kun kaupustelijat tulevat aivan iholle: taksi, taksi, osta vesiväripiirros, hierontaa, kuva laaman kanssa, pilveä, konsertti, päivän menuu, villapaita, pipoja, vöitä, jotain ihme koristepalloja...
Ärsyttää, mutta tähän asti olen yleensä jaksanut hymyillä ja sanoa ei kiitos. Mutta siinä vaiheessa kun kengänkiillottajapoika roikkuu käsivarressa tai vesiväritaulukauppias ei ymmärrä antaa periksi tai ravintolan sisäänheittäjä seuraa puoli korttelia selittäen päivän ruokalistaa (mitä en kuitenkaan uskaltaisi syödä ja mikä on törkeästi ylihinnoiteltu, koska vaalea tukkahan automaattisesti tarkoittaa sitä, että haluaa maksaa miljoonan siitä kanasta ja riisistä, mitä saa tavallisten ihmisten asuin alueella pennillä) niin silloin tekee mieli pistää kohtaus pystyyn tai ainakin sanoa niille, että kyllä minä sitten tulen ja ostan jos on tarvetta, että ei se tarve synny, vaikka kuinka siinä papatat. Ja hitto vie, jos minulla on käsissä kaksi painavaa ruokakaupan muovikassia, niin en kai minä silloin tule ravintolaan syömään ja kun kerran käytän näitä silmälaseja, niin en varmaan ole juuri se tyyppi, jolle kannattaa yrittää kaupata aurinkolaseja...
No, ei ne kaikki kauppiaat onneksi yhtä kamalia ole. Ja Cusco on, kuten kuvista näkyy, ihan kaunis kaupunki. Turisteja on vain ihan hirvittävän paljon. Ja kun on paljon turisteja, on myös paljon kaikenlaisia tyyppejä, jotka yrittävät tavalla tai toisella hyötyä rikkaista ulkomaalaisista.
Niin kauan kun se hyödyn tavoittelu jää siihen, että meille yritetään myydä turhaa romua, pitää varmaan olla ihan onnellinen. Tapasimme Arequipassa israelilaisen tytön, jonka päälle oli juuri Cuscossa käyty. Täällä on tullut suosituksi tavaksi viedä turistin romppeet niin, että ensin kuristetaan niin kauan että uhri pyörtyy, sitten tyhjennetään taskut ja viedään laukut.
Satu
Ps. Äiti: Älä huoli, varovaisia ollaan. Kuristajat vältetään välttämällä tyhjiä katuja ja mahatautia väistellään kokkaamalla itse. Tänään syötiin paistettuja nakkeja ja perunamuussia. Kovin suomalaista.
- comments