Profile
Blog
Photos
Videos
Siitäpä onkin aikaa, kun olen viimeksi jaksanut kirjoittaa. (Niille, jotka lukevat myös englantia, tässä tulee nyt vähän Antin blogin kertausta.)
Potosin jälkeen suuntasimme Tupizaan, missä kävimme kahden päivän ratsastusvaelluksella mahtavissa maisemissa. Kaikki sujui melko hyvin, hevoset olivat "caballos automaticos" kuten pyysimme. Automaattihevosia siis, kävelivät sinne, minne tuhat kertaa turistit on ennenkin kannettu, hiljensivät laukan ja ravin käytiin silloin kun johtajahevonen niin teki. Ei tarvinnut juuri muuta osata kuin yrittää pysytellä kyydissä.
Ylitimme reissun aikana monta jokea, matalia tosin. Toisena päivänä kun olimme palaamassa takaisin Tupizaan meidän täytyi kuitenkin ylittää vähän syvempi ja kovempi virtainen joki. Silloin Antin hevonen päätti, että eihän tästä mitään tule ja pisti makuulle keskelle jokea. Se ilmeisesti jotenkin menetti siinä virrassa tasapainonsa ja kaatui. Meidän piti mennä joesta lujaa yli, mutta opas ei ohjeistanut Anttia ollenkaan.
Onneksi Antille ei kuitenkaan käynyt mitään kastumista pahempaa.
Tupizasta lähdimme Eduardo Alvaron kansallispuistoon ja Uyunin suola-aavikolle. Eduardo Alvaron puistossa ikuistimme digikameramme muistikortille ainakin miljoona flamingoa. Niitä oli kiva nähdä luonnossa.
Puistossa oli myös jännittäviä erivärisiä laguuneita. Mineraalit voivat värjätä laguunit esimerkiksi vihreiksi tai punaisiksi.
Suola-aavikko, ja koko retki, on ollut yksi tähän astisen matkan mieleenpainuvimmista kokemuksista. Nukuimme yhden yön suola-aavikon laidalla suolasta rakennetussa hotellissa. Se oli ihan oikeasti kokonaan suolasta, seiniä ja kalusteita myöten. Nuolaisin seinää, kyllä se suolaa oli.
Palattuamme Tupizaan muutimme suunnitelmiamme ja päätimme tehdä mutkan Argentiinaan käydäksämme Saltassa, mistä olimme paahtaneet jo kerran ohi. Salta olikin oikein mukava paikka. Lähinnä keskityimme tosin käymään ulkona syömässä, nyt kun se oli taas ongelmitta mahdollista. Bolivia ei sovi meidän vatsoille.
Saltasta suuntasimme Chileen Atacaman autiomaahan. Teimme molemmat freehommia Euroopan eteläiseltä observatoriolta. Minulla kävi vielä niin mahtava munkkipossutuuri, että observatoriolta löytyi Haminassa (levikkialueelta) syntynyt tähtitieteilijä.
Observatoriovierailua lukuunottamatta Chilessä oli tylsää. Jotain siitä kertoo, että kävin parin päivän sisään katsomassa kolme elokuvaa...
Chilestä sitten palasimmekin jännittävään Boliviaan. Siitä lisää seuraavassa blogissa.
Satu
- comments