Profile
Blog
Photos
Videos
Torstai 18.12, Perjantai 19.12, Lauantai 20.12, Sunnuntai 21.12, Maanantai 22.12, Tiistai 23.12
Viimeiset päivät Banglaolla sujuivat rattoisasti. Vietimme muutaman illan suomalaispariskunnan kanssa ja pojat innostuivat kokeilemaan paikallisia erikoisuuksia kuten kanan maksaa, suolta, niitä tuuttuja varpaita ja mysteeriksi jääneitä pieniä eläimiä barbeguekastikkeessa. Filippiinit on muutenkin näyttänyt uuden puolen itsestään ja voimme Sebua lukuunottamatta suositella vilpittömästi maata lomakohteena. Oikein kun hakemallahakee negatiivisia puolia, niin satoihan siellä muutaman kerran vettä. Kokonaisuudessa Boholista ei jäänyt kyllä mitään pahaa sanottavaa. Lauantaina lähdimme laivalla kohti Negroksen pääkaupunkia Dumaguetea. Oivallettuamme, että 82 miljoonan asukkaan kristityssä maassa jouluruuhkat saattavat olla hiukan kovemmat kuin E4 koskaan. Mukavastihan se matka alkoi. Olimme saaneet ilmaiskyydin belgialaiselta ravintoloitsijalta satamaan. Matkaa oli noin 15km. Laiva saapui noin 2 tuntia myöhässä ja kukaan ei näyttänyt asiasta sen kummemmin olevan yllättynyt. Näppärästi pääsimme bussiasemalle ja olimme valmistautuneet seikkailemaan useamalla bussinvaihdolla kohti määränpäätä. Aikaa matkaan pitäisi kulua noin 4-5 tuntia ja kilometrejä ei juuri 200 enempää ollut. Nyt täytyy myöntää, että tämä paikallisbussimatka pääsee kyllä top 5 osiossa mielenkiintoisia liikennevälinekokemuksia. Yllätykseksemme kuulimme, että päivittäin olisi yksi suora bussiyhteys, joka lähtisi runsaan tunnin päästä. Kerkesimme hyvin siis nauttia lounaan ja jäädä odottelemaan kulkuneuvoa. Negroksen bussikanta on kovin tuoretta verrattuna muihin kulkuneuvoihin. Ilmastointia ei tietenkään ollut, mutta ikkunat ja ovet auki matkustettiin. Penkkejä oli 3+2 rivissä ja katsoimme mahtuvamme parhaiten takapenkille. Bussihan oli täynnä (tietenkin) viimeistä seisomapaikkaa myöten. Mutta aina toki mahtui lisää, jos joku kyytiin halusi. Rahastaja kiersi kaikki läpi naksutellen reijittäjällä paperilappuihin koloja matkasumman merkiksi. Mitään rahaa hän ei kuitenkaan meiltä halunut. Koitin muutamaan kertaan tarjota, mutta aina tuli kommentti, myöhemmin, myöhemmin. Nyt tiedän mitä tarkoittaa autoilutermi "ajaa urku auki"! Kuski piti todellakin kaasun pohjassa ja koneet ulvoivat kuumuudessa. Kyytiin pääsee edelleen kättä heilauttamalla, mutta nyt olivat jarrutusmatkat hiukan pidempiä. Jokainen pysähdys oli siis hiukan normaalia pidempi kun tulevien matkustajien piti juosta bussi kiinni. Filippiineillä kun valuutta koostuu myös kolikoista, niin poisjäämisen merkiksi kolautettiin kolikolla metallitankoon. Tai vaihtoehtoisesti huudeltiin rahastajalle, joka nakutteli reikäpihdeillään tankoja. Viisi eri herraa nousi matkan aikana tarkastamaan rahastajan lippuvihkoja ja laskemaan kuinka monta matkustajaa oli kyydissä. Tässä maassa ei ilmeisesti pummilla matkusteta eikä omaan taskuun laitella matkalippurahoja. Kolmentunnin matkan jälkeen oli tunnin lounastauko ja siitä viellä kaksi tuntia perille. Tulihan taas istuttua busissa. Lounaan jälkeen matkaan nousi myös paikallinen "kielo"- kylähullu, joka viihdytti meitä lauluillaan seuraavan tunnin. Loppumatka päästiin hotellin Pick-upilla, joka oli ollut ruokaostoksilla kylässä. Astustelemme siis keskellä ei mitään, sveitsiläisomisteisessa resortissa. Netti on ollut poikki ja skypea ei ole.. Kännykkäkenttää ei ole soitteluun, mutta signaalipiste tekstiviestien tarkastusta varten. Katsotaan kuinka saamme jouluna yhteyksiä. Toistaiseksi puhelimessani on pre-paid kortti, jonka numero +63 920 601 2443. Siitä saa meidät parhaiten kiinni. Mitään muuta vikaa ei ole tässä saksankielisten valloittamassa hotellissa, kuin se, että arvatkaapa onko aurinkotuolit VARATTU jo ennen aamiaista!!!
- comments