Profile
Blog
Photos
Videos
Moro!
Olemme bussissa, matkalla Saigonista Mui Neen. Bussi sinänsä on hyvä, tai ainakin idea on hyvä, mutta näin länsimaalaisen silmistä katsottuna, toteutus on huono. Bussi on niin sanottu makuubussi. Bussissa ei ole tuoleja, vaan sängyt. Huono puoli tässä on se, että tila mihin jalkojen olisi mentävä on minun pituiselle ja minun jalkakoolleni aivan liian pieni. Jalat eivät mahdu olemaan suorassa, joten sinun täytyy olla puolittain kyljelläsi. Tämä asento alkaakin sitten pitemmän päälle ahdistamaan ja jalkojasi alkaa särkeä, koska ne ovat leivänpaahtimeen tungetut.
Vietnam vaikuttaa oikein mukavalta. Ihmiset eivät yritä väkisin myydä sinulle jotain, kuin Cambodiassa, vaan uskovat kun muutaman kerran sanot ei. Toinen mielenkiintoinen seikka on, että koko Cambodian reissun ajan sairastamani nuha ja märkäpaskasyndrooma ovat tipotiessään. Kuulin myös muutamalta muulta henkilöltä, että heillä on ollut samoja oireita juuri Cambodiassa. Mikäköhän lienee syynä, sitä en tiedä.
Vain kahden päivän kokemuksella en voi paljoa Saigonista sanoa, mutta kaupunki vaikutti oikein mielenkiintoiselta. Loputonta moottorien pärinää ja piippailua. Teiden ylittäminen oli ajoittain hankalaa, mutta siihen tottui aika nopeasti. Yksi erityispiirteistä kaupungissa täytyykin olla se liikenne. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei oikeastaan noudata liikenne sääntöjä (jos niitä on olemassakaan) ja kuljetaan sellaisella isoin tai nopein menee ensin tyylillä. Tästä päälle päin kaoottimaiselta kohellukselta näyttävä ryntäily osoittautuikin toimimaan oikein loistavasti. Tien ylityksen salaisuus oli kävellä vain rauhallista tahti suoraan eteenpäin, ilman ryntäilyä ja hyppimistä. Liikenne oli yllättävän joustavaa ja mopoilijat kyllä väistivät. Silti varmaan parasta katsoa vähän ympärille tietä ylitettäessä.
Kaupungissa ei ilmeisesti asu enempää kun 6 miljoonaa ihmmistä, mutta se oli suhteellisen matalaksi rakennettu. Varmaankin juuri tästä syystä ei kaupunki näyttänyt loppuvan millään ja sen läpi ajaminen kesti noin 4 tuntia.
Eilen käytiin sitten vähän kävelyllä eri alueiden läpi. Ihmeellistä miten alueet muuttuvat yhtäkkiä. Aivan kuin kadun kulman takaa paukahtaisi aavistamatta nyrkki naamaasi ja maailmasi muuttuisi aivan odottamattomasti. Kävelet keskellä hienoja muotiputiikkeja ja ostoskeskuksia missä kaikki maksaa sinun budjetillesi aivan liikaa. Käännyt kadun kulmasta ja edessäsi ovat katuruokakojuja ja ihmisä korjaamassa mopojaan ja pelaamassa jotain ihmeen lautapelejä keskellä tietä. Kenelläkään ei näytä olevan kiire mihinkään, toisin kuin kulman takana korkokengissä ja hienoissa puvuissa säntäilevillä bisnesmiehillä ja -naisilla. Hauskaa...
No seuraavaksi tulee sitten Mui Ne, katsotaan mitenkäs tämä mesta voi minun maailmaani muuttaa...
Ja mikäs tässä, paikka vaikuttaa näin muutaman tunnin oleskelun jälkeen oikein mukavalta ja rauhalliselta pikku rantakylältä. Biitsiä riittää ja niin pois päin...
Morjens...
- comments