Sawatdee kap!

Back in Bangkok, ikävä ja kaipuu Koh Phayamia kohtaan on suuri. Mahtavia ihmisiä ja upeita maisemia jotka nyt jäivät taakse, ei voi olla unohtamatta ja paluu saarelle on jo nyt mielessä. Mutta minkäs teet, man has to do, what man has to do. Reissu lähenee loppuaan ja töihin palaaminen ja kylmyydestä kangistuminen näyttää väistämättömältä.

Anyway, vielä viimeinen raportti on lienee paikallaan. Voisin puhua phayamista paljonki, mutta on luultavasti kaikkien etujen mukaista pitää turhat pulinat poissa. Viime raportoinnin jälkeen tapoimme yhden kobran, joka luikerteli salakavalasti bungalowimme lipeillä. Säikähdin pahan päiväisesti muuan kaunis päivä bungalowini portailla, kun olin astua tämän aatamia ja eevaakin kusettaneen pirulaisen päälle. No kiersin sitten tuon niljakkaan ohi turvallisen välimatkan pitäen ja menin ilmoittaamaan asiasta Numille ja muille veljeksille. Yhteistuumin sitten saarroimme kärmeksen ja Ban sai kunnian mäjäyttää kobralta tajun kankaalle ja pieksää se sitten littanaksi.
Tuon tapauksen jälkeen lähdimme sitten tekemään tatuointia. Siinä sitten istuskeltiin, soiteltiin kitaraa ja maistelimme jotain helevetin pahaa paloviinaa. Opeteltiin thaita ja puhuttiin paskaa samalla Num sai ihoonsa uutta väriä.

Käytiin vielä kerran mustekaloja onkimassa ja melkein joka päivä grillailtiin kalaa, mustekalla, rapuja ta kanaa. Tehtiin jonkin verran töitä, työskentelin baarimikkona, yleismiehenä ja metsurina. Ja tottakai joka päivä naurettiin paljon, ajeltiin mopolla ja puhuttiin paskaa.

Viimeisenä iltana oli sitten suuri tilaisuus, kun kuuluisa Thaibändi Job2do, tuli vierailemaan saarelle. Kaikki kynnelle kykenevät olivat titenki saapuneet paikalle ja meininki oli katossa. Thaimaalaisten kanssa ryypätessähän ilta noin pääsääntöisesti meni ja lopputulos oli hyvin hyvin sumuinen. Hyvin salakavalasti ilmestyi aina uusi ämpärillinen viskikolaa nokkani eteen ja aina piti ottaa ryyppyä jonku kanssa. Aika nelivetoisena sitten palasimme kotiin ja jossain paluumatkan vaiheessa kävimme uimassakin. Tuosta uimareissusta ei kyllä paljon muistikuvia ole.

Seuraavana aamuna vielä humalaisena sitten lähdimme kohti pääkaupunkia. Ehkä oli oikeastaan parempikin olla humalassa, koska paluumatka sujui hyvin nopeasti ja tällä kertaa ei tarvinut bussissa paljon unta houkutella. Ja nyt ollaan takaisin Shanti lodgen mukavien lakanoiden välissä.

Huomenna onkin sitten reissun loppuhupennus, eli uusivuosi ja sitä täytyisi varmaan tänään vielä vähän suunnitella.
Hyvää uutta vuotta!