Hola!

Täällä sitä nyt ollaan, sitgesissä. Olo euroopassa on ollut mahtavaa. Pärnun reissu oli mitä ideaalein comeback suomen tavoille. Ai, miten mahtavaa oli olla pohjoisessa, kun oli hyvät kelit, viinaa pöytä täynnä, nuori tyvär polvella. Hei, nuoren tyvären sijasta siinä taisikin olla janne batmanasennossa seinällä. Anyway, oli mahtavaa saunoa, grillata ja painia (vaikka varvas nyrjähtikin) ja olla oma itsensä, mikä Singaporessa oli joskus vaikeaa.

Suomi sinänsä oli ihmeellinen. Tuntui kuin helle olisi sekoittanut kaikkien päät. Tyypit huutelivat huolettomina ilman paitaa keskellä kaupunkia ja naista olisi saanut 12packin hinnalla. Vittu mitä meininkiä. Pilveä poltellaan mistään välittämättä kadun kulmissa ja pirihörhöt pörräilevät näkökentän ohi, ampiaisen lailla joka puolelle sinkoillen. Mutta silti elämä Helsingissä oli yllättävän leppoisaa ja universaalia. Kesä oli ollut mahtava.

Tässä vaiheessa täytyy pyytää anteeksi äidiltä, jota en sitten ikinä päässyt näkemään. Lapin reissu jäi sitten tekemättä, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Kaipasin myöskin kuumeisesti hieman omaa aikaa ja tarkemmin sanoen omatoimista matkailua.

Pariisi oli mahtava! Ensinmäisenä päivänä olin stressaantunut, reppu selässä hotellia etsiessäni ja metroilla suhaillessani. Ympärillä näkyi vain hevosen kokoisia mustia miehiä, joilla kaikilla oli naamallaan parempiollavittuilemattailme. Olin laskenut että 20 eurolla saisi ok hotellin tai guesthousen, mutta kävi ilmi, että perustaksa oli 50 euroa. Loppujen lopuksi olin pakotettu ottamaan hotellin 53 eurolla, mikä oli ihmellistä, koska alue oli todellakin pariisin syrjäisimpiä paikkoja. Ei minkäänlaista kahvilameininkiä, vaan mustia miehiä grillaamassa maissia keskellä katua ja tyyppejä kuskaamassa tavaroitaan ostoskärryissä.

Mutta jo seuraavana päivänä oli tilanne eri. Pariisi osoittautuikin olemaan maineensa veroinen metropoli jossa oli käsittämättömän erinlainen tunnelma muihin vierailemiini kaupunkeihin verrattuna. Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta tunnelma oli jotenkin rennompi ja jokseenkin sulautuneempi. Sulautuneempi niin, että ikään kuin ihmiset olisivat keksineet kaupunkielämisen syvimmät salaisuudet. Kaupungissa eläminen ja liikkuminen on hyvinkin verrattavissa luonnossa elämiseen ja liikkumiseen.

Tästä saammekin oivan aasinsillan Sitgesin vuoriin. En muista milloin viimeksi olisin saanut niin suuret kiksit luonnosta, kun noista vuorista. Nämä vuoret ovat olleet täällä miljoonia vuosia ja se näkyy. Mikä on sen mahtavampaa kun katsella monia satoja vuosia vanhan iglumaisen kivimökin oviaukosta edessä siintäviä vuoria ja merta ja niiden kohtauspisteeseen rakennettua kaupunkia. On totta, että naarmuja tulee ja hermot ovat välillä tiukalla loputtomien piikkipensailla täytetettyjen vuoren rinteiden ylittämisessä. Mutta se kaikki on sen arvoista. Haastaa itsensä mielenrauhan saavuttamiseksi. Eikä se ole yksin miehinen laji, sen todisti Teresa Tsekeistä, joka kahlasi läpi noiden edellämainittujen piikkipensaiden, Käytännössä ilman housuja. Niin, sekalainen seurakuntamme Portugali-, Tsekki- ja Suomalaisedustajineen sai vyölleen vastoinkäymisistään huolimatta onnistuneet ja sielukkaan vouren ylityksen.

Sitges on ollut yllättävänkin mukava paikka. Varsinkin nyt, kun suurin osa homoista on jättänyt taakseen paskaiset kortsunsa ja heittäneet munakupit ja sateenkaaren väriset speedonsa komeroon odottamaan ensi vuotta, on meininki ollut mahtava. Singaporeen verrattuna elämä kaikkineen velvoitteineen ja hupineen, on huomattavasti rennompaa. Töissä viihtyy ja vapaa-ajasta nauttii, mikäs olisi sitä ideaalimpi tilanne.

Kotikeittiöille:

Tämä kirjoituksen resepti on: lauantai, pieni krapula, parveke, paljas yläkroppa, aurinko, samppakalja, flamenco, ja hyppysellinen kukkaa.

Niistä on pienet pojat tehty.

Kiitos ja kuulemiin...