Morrrjens!

Eilinen oli hurja paiva. Ensin yhdeksan tuntia slow boatissa, riisisakkeihin nojaten, kirjaa lukien, korttia pelaten ja vahan beer laoa nauttien. Voisin vaikka vannoa etta perseen alustana kayttamani "happy tyyny" oli edellis paivana huomattavasti pehmeampi. Vaikka slow boatissa oli huonot puolensa, kuten matkan pituus, perseen puutuminen, moottorien rikkoutuminen ja laivan tayteen ahtaaminen. Voin kuitenkin suositella sita melkein kaikille. Siellahan kuitenkin tapaa ihmisia, tarjoilu pelaa ja maisemat ovat mielta kohentavia. Tapasin muuten yhden suomalaisparin paatissa ja nautinkin juuri heidan seurassaan aamiaisen. Myos yhteen Belgialais kaveriin tutustuin ja olenkin nyt kolme viimeista yota jakanut huoneen hanen kanssaan. Tuleehan se puolet halvemmaksi, mutta erilliset sangyt meilla kuitenkin on.

Luang prabangiin paastyani kavin "muutamalla" yhdessa amerikkalais ja chilelais pariskuntien ja Belgialais kaverini kanssa. Muutamat nautittuamme siirryimme yomarkkinoille juomaan muutamat lao lao viskit. Paadyinkin ostamaan pullon cobraviskia. Yo markkinat nahtyamme ja kasvis poperot syotyamme, siirryimme paikalliseen yo kerhoon ottamaan muutamat. Meininki oli rento, ihmiset olivat mukavia ja musiikki hyvaa. Jenkkien ja belgialaisen erkaannuttua joukostamme, siirryimme chilelaisten ja muutaman britin kanssa keilaamaan ja ottamaan muutamat. Keilailu olikin hyvin mukavaa, jos ei ota huomioon muutamia sahkokatkoksia jotka kestivat 5-20 minuuttia. Keilailun jalkeen siirryin sitten kotiin saman tuk tuk kuskin kanssa jonka kyydilla olin tullutkin. Han oli odottanut meita ulkona noin kolme tuntia, mika on suoritus jolle taytyy nostaa hattua. Kaikkien muiden jo saavuttaessaan maaranpaansa, hyppasin etupenkille ja paadyimme kruisailemaan tuk tuk kuskin kanssa ympari Luang prabangia. Kuski kuljetti minua paikasta toiseen noin tunnin ajan, minun poltellessa ja kaljaa juodessa pelkaajan paikalla. Ja tama ei tietenkaan maksanut yhtaan extraa, mutta paatin kuitenkin antaa hanelle vahan tippia. Olihan han ystavallinen mies joka toimi loistavasti.

Muutenkin Laos tuntuu olevan taynna hyvan tuulisia ja ystavallisia ihmisia. Toissa paivana tiputin kadulle viiden dollarin setelin, mutta ei hataa, pikkupoika juoksi peraani ja antoi setelin minulle takaisin. Paatissa istuessani Lao pojan ja naisten kanssa, naiset tarjosivat minulle jotain eriskummallista hedelmaa, jonka maku muistutti lahinna nauriin ja omenan sekoitusta. He antoivat minulle myos uuden nimen, jos muistan oikein se taisi olla obabeng.

Myos hyvin kiireettomia tuntuvat ihmiset taalla olevan. Esimerkiksi edellis kylassa yksi ranskalainen tilasi jotain, en muista mita. Mutta tilaus kesti ja kesti, lopulta ranskalainen meni katsomaan saako han haluamansa virkistavan juoman. Ja yllatys yllatys, tarjoilijamies oli juuri nauttimassa hieronnasta. Samana iltana yritin tilata buffalon lihaa, mutta sita ei ole. Sitten yritin hedelma pirteloa, mutta ei sita ole. Myoskaan ananasmehua ei ollut. Kysyin sitten mita heilla on? kolaa, pepsia, kaljaa ja spritea, kuului vastaus. OK otan sitten spriten. Vahan ajan paasta mies tulee takaisin ja sanoo etta heilla ei ole spritea. Ei kai siina sitten auttanut kun ottaa kolaa, vaikkei siina rommia ollutkaan. Minusta tuntuu etta paikallisten hitaus johtuu possyttelysta. Tana aamuna viedessani pyykkeja guest housen emannalle, han kaikessa rauhassa viikkaili vaatteita ja poltteli jointtia.

Mutta eihan tama tietenkaan minua haittaa. Ja loppujen lopuksi kuuluuhan mottoni, antaa kaikkien kukkien kukkia.

Soronoo!