Profile
Blog
Photos
Videos
Morrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrjens!
Arsyttaa kun aina haluais jonku erinlaisen tervehdyksen, mutta ei keksi mitaan uutta. Aina ne samat terve, morjenkset, morot ja teret. Pitais keksia joku uusi. Ja kun ei mitaan paassa pyori, tulee just tommosia monen saman kirjaimen yhdistelma yrityksia. Ne on aika perseesta.
Mutta anyway, tanaan on ollut mahtava paiva, eika se ole viella ohi. Heraan aamulla noin kymmenen aikaan, mika on laosin aikaan hyvin myohaan. Taalla tosiaan muuttuu rytmi, yleensa mina heraan joskus kahdeksan aikaan. Mutta asiasta kolmanteen, nautin siina kuistillani lao kahvit, mitka ovat aika myrkkya. Ja myoskin oli toisen oppitunnin aika. Olimme nimittain sopineet etta mina opetan englantia ja han opettaa laosia. Tanaan oli luvassa hyvaa huomenta ja hyvaa yota. Jalkinmaista en muista, mutta huomenta taisi olla shabadee don tsao, tai jotain sinne pain.
Siita aamu oppitunnista sitten riehaantuneena, paatin repaista ja vuokrata pyoran. Lahdin sitten siina saatanallisessa, jopa infernaalisessa kuumuudessa pyorailemaan ilman paitaa. Tata kuumuutta on ollut nyt kolme paivaa, mika on ihan hyva, jos miettii etta on satanut melkein joka paiva laosiin saapumisestani asti. Siina sita sitten mentiin, hymy huulilla ja shabadeeta jokaiselle vastaantulijalle huudellen, niinkuin oltaisiin jotain saman kylan poikia. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Sain kammettua silla alimittasella, jopa lastenpyoramaisella kapistuksella itseni vesiputouksille. Se oli massiivinen. Tai ei se oikeastaan mikaan vesi putous ollu, se loi vain als viettava aivan kasittamattoman iso koski. Joka saatanan tuutista tursosi sita kunnioittamista herattavaa jylinaa ja kierivan sumopainijan tavalla etenevaa vetta. Se oli vaikuttavaa.
Mutta siella oli myos naita sivupolkuja, itseasiassa kaikki ne tiet olivat kuin sivupolkuja. Mutta niistakin viella sivupolkumaisemmat tiet oliva mahtavia. Oli tallaisia laguunimaisia puron patkia, mitka yhtakkia loppuivat ja tippuivat sulautuaakseen suureen kokonaisuuteen. Yksi tallainen paikka oli erityisen kanis, ja paadyinkin lukemaan kirjaani noin tunnin ajaksi, kuunnellen puron liplatusta ja kosken jylinaa, sekoitettuna perhosten siipien havinaan ja satunnaisten, tunnistamattomien elainten ja muiden olioiden rohkimiseen, sirkutukseen ja muihin sanoinkuvailemattomiin aaniin. Se se oli elamaa.
Myohemmin saaret kirtaneena miespuolisena henkilona saavuin hautajaisiin. Ei ne kovinkaan paljon hautajaisilta vaikuttaneet. Vainaja oli kuollut jo viikko sitten, ja juhlia oli siten jatkunut jo viikon verran. Ilmeisesti he eilen polttivat ruumiin ja tanaan oli viimeinen juhlapaiva. No eipa siina kummempia, juotiin kaljaa ja lao lao riisiviinaa. Olimme hyvin tuntemassani reggae baarissa, jonka omistaja tunsi kuulemma rikun ja tunnan. Siina sitten tirvottiin sita alkoholia, kun yhtakkia poytaan kolahti salmiakkikossupullo. Ja kun laotyylilla juotiin, mika meinaa sita etta yksi avaa pullon, ottaa puoli lasillista ja antaa seuraavalle samanlaisen ja sita seuraavalle ja sita seuraavalle. Tietenkin tama tarkoitti sita etta mina sain kunnian jakaa tata ilojuomaa. Ja siina sita viinaa jakaessani sain monia ystavia, kaikki olivat hyvin otettuja etta mina tarjosin heille viinaa. Ilmeisesti se on jonkinlainen perinne, etta silloin kun sina tarjoat viinaa, me ollaan kavereita. Niinhan se vahan on suomessaki. Muutaman kaljan mina siina join, vaikka ei mulla ollut edes rahaa. Joten taytyykin tasta lahtea maksamaan tata velkaa.
Morientes, tai jotain...
- comments