Profile
Blog
Photos
Videos
Mabuhay!
Vitun apinat ja ampiaiset!
Pulau Weh on ideaali paikka kaikille auringon palvojille ja laiskoille hipeille. Hipit tosiaan voi pettyä, koska saarelta on hankala saada bisseä, enkä ainakaan minä ole täällä pilveen törmännyt.
Näin kolmen päivän kokemuksen perusteella voin sanoa, että saaren arkielämä on aika leppoista. Heräät aamulla, käyt aamu-uinnilla ja paskalla (muttei samaan aikaan) ja menet aamupalalle. Päivät sitten snorklaat, ajelet mopolla tai chillailet muuten vain. Tämä on tietenkin turistin näkökulma, näyttäisi ettei paikalliset tee tämänkään vertaa. Vaikka he ovat tietenkin heränneet jo kukonlaulun aikaan ja aloittaneet askareensa hyvissä ajoin ennen kun minä avaan uniset silmäni ja venyttelen alasti parvekkeellani.
Eilettäin vuokrasimme mopon ja suuntasimme kohti tuntemattomaa. Tuurimme mukaan juuri kytkimen nostettuamme alkoi sataa kaatamalla ja kastuimme pahan päiväisesti. Onneksi kuuro ei kuitenkaan ollut kovinkaan pitkä ja pääsimme jatkamaan matkaa jonkun paikallisen kuistilta, missä olimme sateen suojassa.
Monien ylä- ja alamäkien jälkeen saavuimme suoraan sanottuna helevetin jyrkälle alamäellä. Tämä alamäki osoittautui olemaan apinoiden aluetta. Nämä hellyyttävän näköiset karvanaamat olivat joka puolella aluetta sankoin joukoin, myös keskellä tietä. Tästä syystä päätinkin hieman töötätä heille latua saadakseni. Ja tästähän se riemu sitten repesikin. Nuo perkeleen karvaturrit lähtivät yhtenä rintamana hyökkäämään päällemme, hampaat irvessä ja saatanallista kirkumista ja mölinää pitäen. Niitä vitun kädellisiä sinkoili vasemmalta ja oikealta ja minä yritin niitä sitten parhaani mukaan väistellä ja kaasutella niiden hyökkäyslinjojen läpi. Selvisimme ehjin nahoin. Paluumatkalla olin hieman hermostunut mitä tapahtuisi, koska niin kun sanottu mäki oli perkeleen jyrkkä ja tulisimme olemaan hyvin paljon hitaampia siihen suuntaan ajaessamme. Kaikki meni kuitenkin hyvin, apinat mutustelivat onnellisina banaanejansa eivätkä edes huomanneet meitä.
Tänään vuokrasimme snorklausvehkeet, enkä muista milloin viimeksi olisin uinut yhtä pitkää matkaa. Uimme noin 150-200 metrin päässä olevalle saarelle ja sen ympäri ja takaisin. Matkaa kertyi luultavasti noin 1,5-2 kilometriä ja aikaa kului noin neljä tuntia. Matkan varrella näimme tuhansia kaloja, joista mieleen painuvimmat olivat jättiläismureena ja hai, joskin suhteellisen pieni.
Nyt suihkun raikkaana ja onnellisena, mutta väsyneenä nautin oluttta ja nuudeleita maman pihateranssissa ja kirjoittelen niitä näitä, niin kun varmasti huomaattekin.
Kirjoittelenkin sitten taas niitä näitä seuraavan kerran, sambai jumba!
PS. Nakkitukka onko meidän mökkireissu nyt sitten sinetöity, vai mikäs onkaan kuvio?
Ai niin, niistä ampiaisista piti vielä valittaa sen verran, että kun pienellä paussilla snorklailustamme istahdin rantaan kiven päälle, en olisi voinut paikkaa huonommin valita. Sattuipa nimittäin niin, että kun tämän kiven päälle istuessani en sattunut katsomaan ympärilleni, tai itseasiassa yläpuolelleni. Tämän väliinpitämättömyyteni johdosta en myöskään huomannut yläpuolellani olevaa ampiaspesää. Nuo saatanan pörriäiset sitten ilmeisesti ajattelivat , että olin jonkinlainen uhka heille ja perkele pistivät minua takaraivoon. Siinä minä sitten kiroilin ja huusin hampaat irvessä, huitomiseni ohessa jonkin aikaa, ennen kun katsoin parhaaksi liikkeeksi lähteä paikan päältä mahdollisimman nopeasti litomaan.
Vitun apinat ja ampiaiset!
- comments