Terve!

Ihan ensinmaiseksi taytyy sanoa, etta matkamme viivastyi yhdella paivalla. Syy tahan onnettomaan tapaturmaan oli se, etta aiheutin pommiuhan lentokentalla. Syy tahan pommiuhkaan oli se, etta kun Nicole missasi lentonsa, en halunnut minakaan menna kyseiselle lennolle. Tamahan tietenkin oli ennen kuulumatonta ja epailyttavaa koska olin jo tsekannut laukkuni sisaan, enka itse halunnut menna perassa. Tasta syysta lento viivastyi kaksi tuntia ja jouduin vastailemaan kaiken laisiin kysymyksiin. Tama tietenkin tarkoitti turhautumista ja ei niin mukavaa syntymapaivaa. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, vaikka uusien lippujen ja hotellin hinta tulikin aika kalliiksi.

Mutta kuitenkin. Olemme paasseet perille ja yksi haave on saavutettu. Siita asti kun nain sen madventuresjakson tobalta vuonna 2005, tai jotain, olen tanne halunnut tulla. Muistan Kun menin katsomaan men in black elokuvaa silloin joskus muinoin. Olin kuullut niin paljon siistia juttua tasta kyseisesta elokuvasta ja nahnyt niin monta siistia traileria, etta olin aivan innoissani. Paassani pyori ajatus ehka jopa maailman parhaasta elokuvasta, ai, se tulee olemaan mahtava! Mutta elokuvan jalkeen minut valtaa tyhja tunne, elokuva oli paska! Niin usein haaveille kay nain, mielikuvitus on totuutta parempi. Mutta Lake Tobasta en voi sanoa samaa. Tama paikka on parempi kuin kuvittelinkaan.

On falloksen lailla pystysuoraan nousevat vuoret, ihanan vilvoittava jarvi, rento meininki ja nuo ihmiset! En ole missaan kulkemassani maailman kolkassa tavannut nain mukavia ihmisia. Kaikki ovat erittain mukavia ja stressaamattomia persoonia. Jo parin paivan jalkeen taytyy skootterilla pysahtya useita kertoja pelkastaa kauppamatkan aikana juttelemaan, kattelemaan, nauramaan ja muuten vain kyselemaan kuulumisia.

Eilen olimme paikallisissa haissa, tanssimassa ja juomassa. Nicole oli kunniavieras joka sai ojentaa raha- ja riisikulhon morsiammelle. Juhlimme myohaan yohan ja tunnelma oli erinomainen. Toissapaivana taas mina sain osallistua perinteiseen bataktanssiin. Tulimme tupakan ostoreissullamme sattumalla osumaan paikallisiin juhliin, enka voinut kieltaytya nuoren naisen kutsusta tulla tanssimaan. Se oli erittain hauskaa, vaikka kaikki askelkuviot eivat valttamatta menneetkaan kohdalleen.

Tanaan satunnaisella skootterirreissulla osuimme mahtavaan hiekkarantamestaan, siella paikalliset ryypiskelivat lokaalia tuak-viinaa, eli palmuviinaa. Tietenkin vierailijat olivat tervetulleita ja kielimuurista huolimatta vietimme antoisat hetket tuakia siemaillen ja tupakkaa poltellen.

Siina vain muutamia esimerkkeja paikallisesta vaestosta. Voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin, mutta eikohan se kuva mennyt jo perille.

Juuri nyt minusta tuntuu, etta voisin olla taalla vaikka koko loman, mutta aika nayttaa minne matka vie. En pysty nyt lataamaan mitaan kuvia, koska netti on niin hidas, mutta myohemmin sitten. Yritin myos eilen kirjoittaa blogia, mutta puolivaliin paastyani sahkot meni poikki.

Mutta semmosta taalla Toballa, nyt taytyisi ehka jotain juhannussuunnitelmia viritella. Hyvat juhannukset sinne kaikille ja alkaa tehko mitaan, mita mina en tekisi!

PS. hyvin suuri osa porukasta taalla osaa jotain sanoja Suomeksi.