Profile
Blog
Photos
Videos
Hellou!
Miten sita onki tullu nain pitka vali, ettei oo blogiakaan saanu paivitettya. Kerran olin jo kirjottanu pitkastikki, mutta nama nettikahvilat ei oo kehuttavia, nii tietenki kone sekos ja kaikki teksti haipy. Se vaa jotenki lannisti mut, mutta nyt yritan saaha jotai kerrottua. :)
Bunakenilla viihyttiin viikko, kauemmin mita oltiin suunniteltu. Aika kulu snorklatessa, saarta kierrellessa ja tulipa kiivettya Manado Tualle, yli 800 metria korkealle tulivuorelle. Se oli aika rankka reissu, noustiin tosi jyrkasti vuorta ylos koko ajan, mutta ihanasti kookosmaito sit autto jaksaa.
Bunakenilta lahtiessa huomas, etta reissaaminen voi olla rankkaakin, kun tutustuu mahtaviin ihmisiin, niin aina joutuu jattamaan hyvastit, ja ku ei tiia, tuleeko ikina nakemaan uuestaan samoja tyyppeja. Bunakenilta mentiin veneella sit Manadoon, jossa yks yo oltiin Rex-hostellissa. Sielta jatkettiin sit Tomohoniin, jossa microlet-taksi kuski vei meidat Happy Flower -nimiseen paikkaan, jossa nukuttiin ihanissa bungaloweissa. Tomohon on tulivuorten keskella, kaunis pieni kaupunki. Siella tormattiin sit britti- ja usa-tuttuihin, ja niiden kanssa kiivettiin Lokon tulivuorelle, joka on yks aktiivisimmista tulivuorista maailmassa.
Aika on niin kortilla, et huhhuh.. siis taalla nettikahvilassa. Tomohonista suunnattiin Tumbakiin, primitiiviseen pieneen kylaan, jossa ei turisteja ollut ennen varmaan paljoa kaynytkaan. Siella nukuttiin todella upeassa merellisessa mokissa meren paalla. Yksi yo maksoi vahan reilu 10euroa yhdelta, sisaltaen kolme ateriaa paivassa ja mokin. Oli ihana, kun aamulla heratessa hyppas uimaan, paivalla uimaan ja illalla ... no, illalla ei uimaan enaa tehnyt mieli, kun vedessa luikerteli valehtelematta nelimetrisia neonvarisia kaarmeita. :D Paivat kulu nopeasti, aamulla lasten kanssa vietettiin aikaa, uitiin ja kierreltiin kylassa. Sit tuli nuoria meijan mokille, ne laulo ja soitti paikallisia indonesian kielisia lauluja ja me kuunneltiin. Yks laulu me jo osataanki. Huvittava hengailla ihmisten kans, vaikkei oo oikeen yhteista kieltakaan. No me ollaan kuitenki opiskeltu tata indonesian kielta, et silla tullaan jo iha jees hyvin toimeen. Kylassa oli vain yksi tytto, Lita, joka osasi puhua englantia. Ja Litaki lahti parin paivan paasta Manadoon opiskelemaan... :D
Jonain paivina lahdettiin veneella nuorten kans saareen, poimittiin simpukoita ja koralleja ja nautittiin viidakon hedelmista. Sit surffattiin kanooteilla isoissa aalloissa ja aina kaaduttiin. Kerran Zhifan ja Satria kavi kalastamassa ja paistettiin ne kalat nuotiolla. Voitteko kuvitella kuin hyvaa oli... namm. Taalla muutenki tulee syotya niin paljon kalaa, mutta se onki tosi herkullista taalla! Normaali ruoka koostuu paaasiassa riisista /nuudelista ja kalasta/kanasta ja sit vihanneksista. Ja ruokakin on niin halpaa. Asken soin mahan tayteen vaivasella eurolla. No, nama mun kirjotukset ronsyilee niin paljon, kerrottavaa riittais roppakaupalla. Pari kertaa kaytiin moottoripyorilla sit tunnin ajomatkan paassa pikkukaupungissa, netissa ja nostamassa rahaa. Moottoripyoran kyydissa oli ihan mahtavaa, mutta melko hurjaaki. Ei kyparia ja tiet ehka kuoppasimpia ja mutkasimpia ikina. Mutta hei, ehjina tassa ollaan.
Tumbakissaki sit oltiin viikko, ja voin sanoa, etta se on tahanastisista paikoista kaunein. Lahtiessa, huhhuh, aika koominen, pahaki tilanne. :D oltiin lahossa lautalla meijan mokilta sinne kylaan, ja aloin ottaa viimesta ryhmakuvaa siita laiturilta, ja siihen ryntas aika paljo porukkaa, meijan rinkat oli myos siela, paikalliset pojat kanto ne, ku ne on vaha painavia. no, sit tapahtuu jotai aika outoa. laiturin laudat rasahtaa ja kaikki vajoaa mereen. yli 10 tyyppia, mukana lapsia, lea, karo ja muita nuoria plus meijan rinkat. Mina onnellinen jain saikahtaneena sinkoileen sinne laiturille. pahempaa ei sattunu ku jotai pienia haavoja ja naarmuja. Mun rinkka ei kastunu niin pahasti, onneks!! lappari toimii, ja loput tarkiat tavarat mulla oli kasilaukussa. vaatteet oli melko markia. Karolla oli sit vaha huonompi maiha, silla meni siina rytakassa kannykka, uus mp4 soitin ja jarkkari kamera. mut sille onneks vakuutus korvaa kaikki.
Manadoon siita sit suunnattiin, ja meilla ei ollu mitaan tietoa minne sit. Ennen Tumbakia oltiin suunniteltu, etta mentais Togean saarilla kaymaan, mutta sinne oli annettu tsunami-varoitus just ennen ku oltais noustu laivaan, nii matka jaikin sitten siihen. Ens maanantaina lahtee lento jakartaan, nii ei minnekkaa hirvee kauas vihti enaa suunnata. no sit kuitenki kuultiin saaresta nimelta Sangir. lahettiin sit laivalla puoli 7 aikaa illalla ja oltiin viidelta aamulla perilla. oli aika karmaisevaa laivamatka. :D tiiakko, tosi tihiassa armeijan kerrossankyja, tosi kuuma ja ahasta, et siina vaan hikoili ja ku yli sata ihmista hikoilee, nii sit haju ja happikaa ei hirvee kehuttavia ollu. :D selvittiin siitaki ja saavuttiin tanne tahoman pieneen kaupunkiin. mentiin nukkuun yhteen hostelliin, tosi halpaan sellaseen, 3e yo, ja kuitenki kohtuullisen jees pleissi (itte asiassa meijan vessassa oli illalla miehen kammenen kokonen hamahakki). aamulla sita vaan tuumi, et mita sita nyt, en tienny ees kylan nimee missa ollaan, en ollu nahny karttaa paikasta ei siis tiietty mitaan. no otettii microletti, halpa taksi ja suunnattiin turisti infoon. sielta saatii asken hyvia neuvoja ja huomenna lahtaan kaymaan vesiputouksilla sitten paivan reissu.
On meilla silti koettelemuksia ja vaikeuksiaki matkalla riittany. Haavoja tulee haavojen peraan, merisiili pisti Karoa, tuhat jalkanen pisti Leaa, Rosa hyppas korallin paalle, eli jalka on taynna haavoja, mina paloin, ja palovammat oli aika vakaviaki jo, mutta nyt mulla ongelmina enaa rakot jaloissa. Taala tosiaa haavat paranee tosi hitaasti, mulla vielaki nuo rakot jalassa, vaikkaki nyt ne on jo vaha parempina. pienesta haavasta tuleeki aika iso, ku taala joka ikinen haava tulehtuu. Mutta tatahan taa reissaaminen on, kaikin puolin ihanaa! <3
- comments