Hyvää huomenta.

Lyhyesti sunnuntaista; Heidin joukkue hävis kai 6-0. Jälleen kerran maalivahdin toiminta aiheutti mussa masennusta, kuten myös ennen matsia saapunut joukkuekaveri joka rupes syömään vajaa tunti ennen matsia mäkkiateriaa. Kun siltä kysyttiin asiasta, hän sanoi että kun oli eilen ulkona ja darraa pukkas. Double fail. Tais sillä joku flunssakin olla. Noooh, matsi ei kuitenkaan ollu liigaa vaan State Cuppia, ja voitto ois meinannu lisää ylimääräsiä pelejä ja matkustamista ympäri NSWia. Eli joo, ihan hyvä et hävisivät mut.. Noh, anti olla. :D

Sunnuntai-iltana käytiin vielä syömäs intialaisessa, ei kovin pitkän matkan päässä Rhodesista. Paikka oli nimeltä Gorkha Palace ja ruoka oli oikeen maittavaa! huvitusta kuitenkin aiheutti meiän nuori tarjoilijatyttönen, joka ei tainnu osata sanoa muuta ku "Are you finished? Did you like it?" :)

Sit päästäänkin eiliseen, eli mun Hunter Valleyn viinimatkaan!

Herätys oli aamuviideltä ja kyl pikkasen väsytti. Ehin silti ihan hyvin 9 yli kuuden junaan, joka oli ihan ajoissa ja olin sitten 6:35 jo keskustassa. Menin hakeen venäläisten pitämästä kahvikojusta Chai Lattea, koska viime vuonna totesin että heillä oli kaupungin paras Chai Latte mitä olin maistanut. Siellä se sama tätikin oli, varmaan sit tyttärensä kans, joka si mua palveli.. Öh. No sanoin että "Large Skim Chai Latte please", ja huomasin kyl listasta että heillä rasvattoman/soijamaidon lisä oli 40c. Ok no worries. No se nainen sitten sanoi siitä, ja kysyi että "still want it?" totesin vaa et "yes"?? No kun sain Chai latteni, niin se olikin pieni. Sanoin että anteeks tää on pieni, tilasin ison. No sitten tuhahdeltiin ja huokailtiin ja pyöriteltiin päätä, sanottiin että iso maksaa 40c extraa, ja että vieläkö halut sen? No helevetti tottakai mä haluan, kyl mä nään mitä se maksaa! Lopulta sain Chai latteni ja kun avasin kupin kannen, tuli suklaatuoksu. No voi perkele. Se urpo oli ripotellu kanelijauheen sijaan kaakaojauhetta siihen pinnalle. En enää halunnu ees kääntyy takasin, yritin hörppiä eka pelkät jauheet pois ja sit juoda oikeen tavaran mut kyl siinä vähän makuelämys kaikkos.. Aika tehokkaasti.

Olin 20 minuuttia etuajassa paikassa, missä mun piti olla, mutta minibussikin oli jo paikalla, yay! Kuskina/oppaana meillä oli mukava 29-vuotias mukava tytsy. Nimeä en nyt sitten muistakaan.. Noloa kyllä. Mun lisäks reissuun tuli mukaan häämatkalla ollut italialaispariskunta (ei kyl siltä vaikuttaneet tai sit ne ei vaan oo niin läheistä sorttia :D), Pohjois-Queenslandista äiti ja tytär, jotka viettävät kerran vuodessa äiti ja tytär-viikkoa [ja tulivat Sydneyyn tarkoituksella State Of Originin aikaan, joka on huomenna, joka on siis rugby-liigaa, QLD (Maroons) vastaan NSW (Blues). Pelit vedetään paras kolmesta-periaatteella, nyt taitaa olla ekan pelin aika?], ja lisäksi Washiingtonista mukava jenkkimies. Meillä oli siis aika mukava tiimi, minä ja kuus muuta (kuski mukaanlukien) :)

Ajeltiin Pohjois-Sydneyn läpi, josta opin muutamia juttuja. Siellä päin 3h+k maksaa noin 750 000 dollaria. Busseja ei kulje, vaan ihmiset on suht paljon riippuvaisia heidän junastaan, mutta myös siksi heillä on paljon omia autoja. Plus että aussit, tai ainakaan sydneyläiset, ei tykkää kimppakyydeistä vaan ajaa aina mieluiten yksin. Täällähän on muuten siis ihan oma kaista kimppakyytiläisille, jota saa käyttää tiettyyn kellonaikaan vain, jos kuskin lisäksi autossa on vähintään toinen matkustaja. Ne on aina aika tyhjinä ne kaistat.. Heidi aina iloitsee kun pääsee suhaileen siellä kun mä oon käymäs!

Pohjois-Sydneyssä on myös Sydneyn korkein kohta (jos ei lasketa Sydney toweria tai muutakaan rakennettua), joka on samalla myös sateisin. Sieltä löytyykin useampi vedenkeruumesta, mutta vaikka googlettelin niin en silti löytänyt paikan nimeä tähän laitettavaksi.

Ajettiin Pacific Highwayta pitkin ylöspäin, joka on mulle tuttu reitti kun Heidin kaa ollaan siellä kruisailtu. Kuring-Gain kansallispuiston läpi ajellessa kuitenkin opin, että Australiassa on yli 500 kansallispuistoa, ja niissä on 97% eri lajisia eukalyptus-puita. Koalat kuitenkin syö vain n. kolmea lajia. Ja syömisestä puheenollen, amerikkalaiset ei oo enää maailman lihavin kansa. Aussit vetäs sen "potin" itelleen, 65% kansasta kun on ylipainoisia.

Lopulta saavuttiin Gosfordiin, missä meillä oli aamuteen aika. Reptile Park, yayy! Vaikka oon siel ollu, ni ei haitannut - mukava paikka meinaan. Sain pitää alligaattorin poikasta, tai no, Kyle (ihan mukava nuori eläinhoitajamies :D) piti allin päästä, mutta mä sain muuten pitää sitä ja kosketella. Alligaattorit on tosi lepposia ja rentoja, vähän niinkuin koiranpentuja.. Tykkäsivät silittelystä ja leuan alta rapsuttelusta. Sen sijaan saman ikäset krokot ois purru jo sormet irti. Alligaattorikin tuntui kivalta, niinkuin se käärmekin tuossa viikkonen takaperin. Arvatkaa vaan tuliko himo, et sais jonkun kivan liskon lemmikiksi! Tai no joo, oonhan jo pidemmän aikaa halunnut parta-agamaa, ja enhän mä alligaattoria ikinä voiskaan ottaa (urokset saattaa kasvaa johonkin 50 ikävuoteen saakka, about 5-metrisiksi, naaraat tais jäädä siihen 3-3,5 metriin).. Mutta ne on jotenkin vaan niin kiehtovia.

Aamuteellä hengas myös tytsy jolla oli koala sylissä, mut en mä jaksanu sitä ees silitellä. Otin mä siitä kuvan mut.. Koalat alkaa vaan olla jo niin nähtyjä :D Sitäpaitsi, New South Walesissa on laitonta pitää (muun ku eläintenhoitajan) koalaa sylissä. Syynä siis ihan koalan herkkyys jne, ne voi tyyliin joutua shokkiin/kuolla. Eh?

Juominkien jälkeen meillä oli puolisen tuntia aikaa käydä syöttämässä kenguja! Saatiin pussilliset jonkinmoista riisivehnämurojuttujuttua, ja mä suuntasin aitaukseen. Alue on siis suht iso, mihin ihmiset saa mennä ihan hengailemaan/syöttämään kenguruita ja itseasiassa myös emuja, mut en mä tie miten ne sit syö kädestä.. En uskaltanu ees kokeilla (no oikeesti, joku mua pidempi lintu jonka jalka o ku jollain dinosauruksel.. juuei). Suht nopeasti mun luo tulikin sitten yks kengu, jolle annoin naposteltavaa. Sitten tuli emu. Ne o jotenkin vaan nii pelottavia, jo se kävelytyyli oli sellanen hiipivä, joka näytti et se o valmis täysjuoksuun ja runnoon mut tms. Yy! No näpsäsin silti pari kuvaa ja piilotin paperipussin selkäni taakse, joka olikin suht tehokas keino - kiinnostus muhun lopahti heti! Siinä sitten kuvia kattelessa säikähin, ku yhtäkkiä yks kengu törmäs muhun. En vaan nähny sen hiipivän "jostain" :D Se tykkäskin musta niin paljon että tuli ihan halaileen, eli pää mahassa kiinni ja käpälät molemmin puolin mun vyötäröllä tiukasti :D muahahh. Siinä sitten syötin sitä, ja vielä monta muutakin. Aika paljon siinä huomiota sai niiltä elukoilta, koska eläintarha ei ollu vielä auki, joten ei ollu mitään kiljuvia lapsiakaan säntäilemässä ympäriinsä ja säikyttelemässä niitä.

Tiesittekö muuten, että kangaroo meinaa aboriginaalien kielellä "en ymmärrä"? No sillon kun *se joku mies* oli Australiassa, ja yritti oppia aboriginaaleilta kieltä, se oli kysyny englanniks yheltä aboriginaalilta että mikä toi elukka on, millä on pitkä häntä ja vahvat takajalat, ja sille oli vastattu kangaroo (tms). Mies oli kirjottanut sitten ylös, että jes, toi on kangaroo. Vaikka oikeesti se abo oli sanonu sille vaan ettei ymmärrä mistä se puhuu.

Gosfordin jälkeen ajettiin pitkin Great North Roadia. Siihen liittyy paljon historiaa, ja osa tietä on Convict Trail. Kyseessä on 240km pitkä tie, minkä vangit rakensivat vuosina 1826-1836. Siihen aikaan ei paljoa työkalujakaan ollut, vangit olivat raudoissa koko ajan, ja koska vartijoitakin oli vähän, oli heillä lupa tappaa kaikki, jotka yrittivät paeta. Eikä ees vahingoittaa, koska silloin haavoittuneista olis joutunut pitämään huolta. Historiasta lisää kiinnostuneille http://www.convicttrail.org/about.php

Gosfordin lähellä olevassa kansallispuistossa tehtiin myös joskus 90-luvulla harvinainen löytö - Wollemi Pine, eli eräänlainen mäntykasvi, jonka luultiin kadonneen jo maapallolta. Kasvilla on historiaa todistetusti jo 200 miljoonan vuoden takaa, eli Ausseista löytyy puuta, mitä dinosauruksetkin on napostelleet. Wuuh.

Tietä körötellessä nähtiin erilaisia viljelmiä. Ajeltiin appelsiiniviljelmien ohi, kuin myös oliivipuiden ja macadamiapähkinäviljelmienkin ohi. Suomesta hieman tietämättömät kanssamatkustajani kyselivät, että kasvatetaanko Suomessa esim mangoa. Pidin silti huolen, että kaikille jäi päähän se, että meillä ei ole jääkarhuja, me ollaan keksitty sauna ja että joulupukki tulee Suomesta. Ei Pohjoisnavalta, niinku jenkki (tietenkin) luuli. Äiti-tytär-seurueen tyttärellä oli kuitenkin Suomesta kotoisin oleva kaveri, joka oli nainut aussimiehen. Kävi ilmi, että nainen oli kotoisin Kokkolasta. Hienosti nauratin (ja hämmensin) myös vitsilläni "The only good thing that comes from Kokkola is an empty bus!" :D

Jossain vaiheessa tiellä ajettiin myös kuolleen kengun ohi. Opas kertoi, että on laitonta jättää yliajama elukka keskelle tietä. Se, joka sen päälle ajaa, on velvoitettu vetämään se elukka tien sivuun. Oppipahan taas jotain.. Samalla meille kerrottiin myös aussien ajokorttikäytännöistä, ja mä tipuin kärryiltä jo suht aikases vaihees vaikka tiedänkin niistä jotain.. Tietyn läpyskän omaavalla on tiettyjä rajoituksia, esim mihin kellonaikaan saa ajaa jne :D Lisäks on erinäisiä pisteitä mitä voi menettää jos tekee rikkeitä.. Ja jos ei oo tehny rikkeitä niin saa jossain vaihees "kultasen" ajokortin, mikä kertoo heti poliisille jos joutuu sellaisen pysäyttämäksi, että kyseessä on rikkeettömästi ajanut kuski jolloin hänet voi päästää helpommalla. Jos taas on pronssinen kortti, poliisi voi ajatella että kuski ei oo oppinut yhtään mitään = sakkoja tai esim ajoluvan menetys joksikin aikaa. Ok.

Eka maistelupysähys meillä oli Wollombissa, jossa päästiin maistamaan Dr Jurd's Jungle Juicea. Tottakai mä luulin et se oli siis oikeesti mehua. Jotain ihme viinimehun ja brandyn tai minkälie sekotusta se si oli. Ei ollut oikein mun makuun :D Tosi sokerista kyllä, että ei onneks tullu sellasta viinaksesta aiheutuvaa yökköä.

Viinitilapysähyksistä meillä oli ekana Brokenwood. Ennen sitä ajettiin Rosemountin ja Lindemansin ohi. Meille kerrottiin, et Kokis omistaa ne :O
Brokenwoodissa oli ekana tietty valkkarit vuorossa. En tykännyt oikeen mistään, hah. Ihmetystä silti aiheutti italiaanot; mies maistoi yhtä valkkaria ja lähti ulos röökille, nainen maistoi vielä toista ja lähti si kans rödelle. Eikä ne maistellu enempiä. Vähä mietittiin, et mitäs hittoa ne sitten reissulla tekee, vai eikö ne tienny mihin oli ilmottautunu. Myöhemmin mies selitteli jotain ja näytti vatsaansa, niin kaipa sille ei sitten aamusta oikeen maistunut vielä.. kun ei oltu syötykään.

Jotain puheltiin siinä maistelun lomassa Euroopan paikoista ja että missä on töykeimpiä ihmisiä. Jenkin mielestä se oli Ranska, ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä takaa kuului "excuse me!" niin eiköhän meiän viininmaistelijatyttö sitten ollut ranskalainen. HAH :D Jenkki kuitenkin myöhemmin paikkas tilanteen hyvin ja yllätti myös, sillä se osas puhua erittäin sujuvasti ranskaa. Me muut naureskeltiin että hyvin vetää pisteitä kotiin, ku rupes sitten sen tytön kanssa puhumaan ranskaa. Tirsk.

Mitään viinipulloa ei tarttunut mukaan siitä paikasta siis. Ulkona kuvailin vähän maisemia ja ruusuja. Täällähän on ruusupensas jokaisen viinipensasrivistön päässä, yleensä valkoisia tai punaisia ruusuja. Tietääkö kukaan miksi? No en tiennyt mäkään. Harhauskomus on kuulemma, että punaiset ruusut meinaa että siinä on nyt sitten punaista rypälettä ja valkoinen meinais valkoista. Nääh. Viinivalmistajat tietää kyllä missä rivissä on mitäkin rypälettä. Totuus on, että ruusupensaan geenit (tms :D) on viinipensaan kanssa suht samanlaisia, yhdellä pienellä erolla - ruusupensas sairastuu 5-6 päivää aikaisemmin kuin viinipensas. Viinitilan hoitajat siis katsovat joka päivä ruusut läpi, jos näissä näkyy jotain niin he tietävät sitten myrkyttää viinitkin. Kätevää!

Brokenwoodin jälkeen mentiin Hunter Resortiin, missä maisteltiin viinejä lounaan kanssa. En nyt vaan millään muista, kenen viinejä juotiin.. Se oli kuitenkin joku "ihan ok", viinit ei ollu niin säväyttäviä (ja tais olla aika kova nälkäkin, et halus vaan syödä). Ruoaksi meillä olikin Bruschettaa, caesar-salaattia (täällä ne laittaa joko pancettaa tai muuta lihaa caesar-salden sekaan, yleensä pikasaldepaikoissa se on pekonia yyh), tomaattipastaa ja leikkeleitä. Meillä olis ollu myös mahdollisuus olutmaisteluihin Bluetonguen panimon oluista, mutta eipä kukaan tainnut olla sitten niin olutihmisiä :D

Ilmassa lenteli hirmusti ilmavoimien koneita (jenkki ties et oli F-111), ja mä olin ihan fiiliksissä. Opas kertoi, että ilmavoimat harjottelee alueella joka viikko 2-3 päivänä (tukikohta rannikolla), eli sattui ihan kiva säkä noidenkin kanssa! Mainittakoon siis, että jo suht nuorena halusin Hornetin lentäjäks.. Mutta kun mulle kerrottiin että joutusin menemään armeijaan, niin se innostus "jotenkin" lopahti. Kyllähän sitä vieläkin sellasel tahtois joskus lentää.. Mut armeija hyyy. :(

Kohti viimestä viinitilaa, joka oli Oakvale. Siellä saatiin myös maistella juustoja (valkosipulimarinoitu feta vei kielen mennessään, mutta liian iso purkkikoko esti ostamasta tuotetta). Maistattajana meillä toimi sellanen about 40-50v nainen (selkee tupakoitsija, joten ikä oli vaikee määritellä), joka heitti härskisti vitsiä omasta alkoholistuneisuudestaan, olematta kuitenkaan siis mitenkään sekava tai muuta, ainakin uskottava oli.. Jotenkin just sellanen, et vaikutti ihan vakaalta ja vaikka selkeesti heitti huumoria paljon viiniasioista ja siitä että kippo, mihin kipattiin ylimääräset viinit, oli hänen "Special blend every night", niin jotenkin siinä tuli vaan tuntu, että jotain tottakin hän puhui vaikka vitsillä sen heittikin. Tosi vaikee selittää, mut ehkä joku joskus huomaa jos siellä päin sattuu käymään :D Hyvät naurut kuitenkin saatiin ja kaikilla oli oikein mukavaa. Erikoisin mitä maistoin, oli Sparkling Shiraz. Eli siis Shirazista tehty kuohari. Woot? Oli se ihan jännän ja hyvän makuista, eikä ollenkaan pahaa, mutta kyllä se pieni maisteluannos silti riitti. Ostoskassiin tuli vuoden 2009 Verdelhoa, oikeen mukava valkkari joka sopii myös seurusteluun. Lisäksi sain kaupan päälle Oakvalen jotain Shirazia, ja ostin myös juhannuksena edessä oleviin sukujuhliin jotain erikoisempaa.. Sen näkee sitten siis siellä! ;)

Oakvalen jälkeen pysähyttiin vielä suklaapuodissa, jostai tarttui mukaan mm. Heidille tuliaisiksi suklaakuorrutettuja kahvipapuja. Plus parit suklaatoffeet kotiin vietäväksi.. Jos kestävät..

Kotimatkalla kerkeskin ihan hyvin nukkua, matka oli noin pari tuntia. Koko viinimatkasta jäi tosi hyvä mieli. Onhan siinä puolensa, ottaako tollasen valmiin viinimatkan vai ite auton alle ja suuntaa viinitiloille - ilman valmismatkaa oisin missannu tyyliin tän koko blogitekstin kirjotukset ja oppimani historian yms, mutta omalla autolla kruisailemalla olis tullu nähtyä paljon enemmän viinitiloja ja juuri niitä, mitä sitten itse haluaisi. En silti valita siis :)

Illalla taisin mennä jo kaheksan maissa petiin.. Oli vaan ihan mielettömän kova väsy, ja ihmekös tuo. Jouduin ottamaan myös käyttöön toisen peiton, koska oli suht viileää. Yöllä kuitenkin heräsin kun yöpaita oli litimärkä, eli tais sitten tulla vähän kuuma jossain vaiheessa? Loppuyö meni taas yhdellä peitolla.

Aamulla herätessä olikin sitten kurkku muikeen kipee. Nieleminen sattuu, nenä on kuitenkin ihan auki ja poskiontelot tyhjät, mutta kurkkua kivistää hirmusti :/ Näköjään olin silti tajunnu aamulla Heidin lähtiessä töihin sanoa ihan järkevästi, että jos kaivais flunssatroppinsa mulle tohon pöydälle niin voisin sitten aamulla ottaa, koska kun nousin ylös niin pöydällä oli Butter-Mentholin "First Cold Signs"-pastilleja :)

Tässä kunhan oon saanut juotua viel tarpeeks kuumaa (mm. inkiväärijuomaa) ja syötyä jotain aamupalaks, suuntaan Parramattaan ettimään niitä yksiä kenkiä... Ja muutenkin vähän tekemään last week shoppingia ja vaan hengailemaan. Ehkä käyn elokuvissa, ehkä en. Illalla treffataan eka Heidin kanssa, ja sitten mennään Temasekiin (ihana malesialainen, joka aussireissun must-go) syömään Rayn (Heidin työkaveri) ja Rachelin (vaimo) kanssa. Jee! Voitte olla varmoja, että vaadin jotain tulista.. Ehkä Sambal Chicken vois olla yks vaihtoehto (joo, otetaan sitä joka kerta mutku.. hyvää!).. Paikka on myös BYO, eli nappaan Heidin hyllystä jonkun viinipullon meille nautittavaksi. Operaatio flunssan oireiden kutistaminen on alkanut.

Huomenna Heidillä vapaapäivä ja ajetaan Blue Mountainsille ^^