Profile
Blog
Photos
Videos
Himmel, sukelletaan!
Tämä päivä, aivan mahtava! Suomalainen viihtyy kun lämpömittari ei kohoa yli 25 asteen celsiusjuttuja. Hieman kyllä tuuli ja aavistuksen satoikin, sadeviitasta oli hyötyä vaikka kummitukselta näyttikin. Eli aloitetaan taas säällä.
Kävelty on niin että jalkoja ja perhesuhteita pakottaa, mutta lopulta lepo ja suudelmat pelastivat päivän. Wien ON, lihavoin ja alleviivaan, helvetin hieno kaupunki. Nähtävää vaan on niin paljon ettei osaa valita. Ja toisaalta nähtävää ei ole. Vaikea selittää, mutta selitän kuitenkin...
Kaupunki on täynnään historiaa, kulttuuria ja arkkitehtuuria. Ihmiset ovat ihania, kohteliaita ja puhuvat sitä siansaksaa. Kaupungilla voisi viettää vuoden päivät havainnoiden ihmisten arkea, istuen katukahviloissa, nauttien pikkusormi-pystyssä-juotavista-muka-kahveista ja niin edelleen. Mutta ei täällä ole Colosseumia, Vapauden Patsasta, Eiffel-tornia tai edes Pasilan tornia... Eli mitä täällä sitten tekisi?
Tänään valintamme eteni seuraavasti: ostimme aamiaisen vilkkaan kadun varrella sijaitsevasta leipomosta jossa sen myös nautimme. Kaikki meni melkein hyvin sormella osoitellen vaikka allekirjoittanut jäikin ilman jugurttiaan. Aamiaisen jälkeen matkamme taittui paikallisen puistikon lävitse kohti kaupungin turistikeskustaa. Ratikalla rundi ja sitten alkuasukkaiden pariin. Wienistä löytyy lukemattomia houkuttelevia cafeterioita joihin meidänkin matkamme lopulta johti. Väliaika, kahvia ja pullaa! (Ja olutta ja Rieslingiä!)
Välipalan jälkeen tiemme paikallisista oppaista erkani, ja jatkoimme matkaa Heidin kanssa kaksin. Paikalliset huijarit koittivat myydä lippuja comboon ooppera/baletti/konsertti ja vielä röyhkeään ylihintaan (Helsingin ooppera on muuten vielä tuplasti kalliimpi!) mukamas loppuunmyytyyn tapahtumaan. "Et voi sanoa käyneesi Wienissä ennen kuin olet syönyt wienerschnitzelin, paikallista suklaata ja käytyäsi oopperassa."
No, eipä menty. Sen sijaan kurkattiin sisään vanhaan kirkkoon, synkkään semmoiseen. Lapsena olisi tullut hätäpaskat, oli sen verran pelottava paikka. En muista kirkon nimeä, mutta Heidi varmaan voi täydentää tekstin niiltä osin. Jonkun vanhan guben sisäelimet oli säilötty sinne.
Sitten erinäisten vaiheiden (vaiheet sisältävät syömistä, juomista ja shoppailua) painuttiin metrolla alueelle 19, käytiin kurkkaamassa miltä Wien näyttää vesisateessa kukkulan huipulta kaukaa. Näytti muuten kaukaiselta kaupungilta, ja siellä satoi vettä. Pari isompaa hökötystä joita ei tunnistettu. Mutta Tonavan erotti hyvin.
Kastuttuamme ja taas ruokailtuamme kuten Enid Blytonin kirjoissa konsanaan painuimme samaa reittiä alas paikallisiin viinitupiin. Viiniä ja laulua, viiniä ja laulua, viiniä ja yksi tulinen habanero. Aijaijaijai caramba!
Kämpille palaillessamme etsittiin vielä huikopala. Paikallinen ketju(?) Wienerwald, välttäkää! Ihan vaan sen äijän takia. Se on kuin Tapani Kansan Tuuliviiri.
- comments