Profile
Blog
Photos
Videos
Tama on postreferaatti.
Jalkikatsaus saariin.
~ ~ ~ ~ ~
Koh Samui:
Kolmesta valloittamastamme saaresta valloitetuin - turismin toimesta. Myos selkeasti suurin saari, joten eikohan pommiteta rannat tayteen ostoskeskuksia. Saaren ympari kiertaa kohtuukuntoinen tie, jonka molemmin puolin kohoaa liikkeita ja huippuhotelleita. Aivan rannasta voi hiekalta asti loytaa pukuliikkeita, esim. meidan rantaravintolan molemmin puolin kilpailivat moiset. Sisamaa on kuitenkin sailynyt miellyttavan koskemattomana (ainakin silta se kuulosti pimeassa viidakossa - ks. blogimerkinta Samuilta).
Turisteille suositeltavin saari antimineen. Oikein mukava laskeutuminen lomalle ja esikoulu rentoutumiselle. Yksi mainittava tuttavuus, Shun (bongaa kuvista hartioille ulottuvat, hieman kiharat mustat hiukset). Riippumatto/palmut/ajettu nurmi -kahvilasta loytamaansa henkireikaa lukuunottamatta Jesse ei erityisemmin tykastynyt Samuihin, ja itsekin loysin kylla elementtini vasta seilattuamme 20 km pohjoiseen.
Pala elamaa: Baarimikoksi transrformoituva humalainen turisti, skootterionnettomuus etc. Ks. blogimerkinta Samuilta.
~ ~ ~ ~ ~
Koh Phangan:
Kolmesta valloittamastamme saaresta valloittavin - ehdottomasti. Mun on tosi vaikea kirjoittaa Phanghanista mitaan - toisaalta en osaa huolettomasti pukea sanoiksi ihastustani saareen, toisaalta mulla on niin aito ikava siella tapaamiamme ystavia, etten pysty viela murtumatta sita jakamaan. Thaimaan helmi on Pha Ngan, jonka helmi on Little Paradise, jonka helmi on Tuk.
Jos sivuutan henkilokohtaisen tunnesiteen, voin tiivistettyna mainita saaren olevan bilettajien must-kohde (konemusiikkia ja partyja tauotta, itse juhlimme Black Moon Partyilla auringonnousuun) ja ilmapiiriltaan sopivin reppureissaajille. Jesse puki mietteitaan facebookiin ja viestitaululle, josta siirsin tekstin sellaisenaan omaksi blogimerkinnakseen: katso viimeisin merkinta Pha Nganilta. Siita onneksi valittyy kasitys kokemastamme. Niin, ja enemman kuin tuhat kuvaa puhuvat mahdollisesti enemman kuin tuhat sanaa. :)
Pala elamaa: Ensimmaisena yona bungalow'ssa herasin sisalta kuuluvaan rapinaan ja nain jotain liikkuvan tyynyni vieresta lattialle. Otin (jo kateeni kiinni kasvaneen) kameran sangyn paadysta, tahtasin salamavalon aanen suuntaan ja kerasin hetken pokkaa katsoakseni valokuvan: sankyni paadyssa lattialla nakyi keskella kuvaruutua rotta. Viikkoa myohemmin, juuri ennen check out -aikaa, olin tarkistamassa bungalow'ta viela lapi, ettei mitaan paase unohtumaan. Niinpa paadyin avaamaan myos vaatekaapin alimman laatikon. Noin 0,3 sekunnin nakohavainto ulos tulvineista rotista sai aivoni toimittamaan kehoni mielenkiintoisen maaratietoisella tyyneydella ulos kertomaan Jesselle, ettenpa taida kaantya katsomaan kuinka paljon niita on siella koko ajan majaillut.
~ ~ ~ ~ ~
Koh Tao:
Sukeltajien mekka. Aivan joka nurkasta loytyy sukelluskursseja (jopa suomenkielinen), -tarvikkeita seka scubailu- ja snorklausreissujen jarjestajia. Toisaalta ihan ymmarrettavaa, silla vesi on selkeasti kirkkain ja rannatkin vahiten saastuneita muihin vierailemiimme saariin verrattuna. Luonnosta tunnutaan aidosti huolehdittavan. Toisaalta laaja scubabisnes on lansimaalaistanut saarta huomattavasti, eika oma majapaikkamme (Crystal Dive Resort) ollut edes thaimaalaisten omistama. Myos lapin minivampyyrien trooppisia sisaria on ollut taalla enemman kuin koko tahanastisella reissulla yhteensa.
Pala elamaa: Matkan ensimmainen selkea huolimattomuusvirhe ja lyhyt kertomus siita, millaiseksi sahlaykseksi moinen voi paisua. Lahdimme Taon toisena iltana Blue Moon Festivaleille. Kavelimme jarjettoman jyrkan ja pitkan ylamaen sisamaahan huomataksemme paasymaksujen jalkeen, ettei rahaa tullut varattua mukaan tarpeeksi. Jonkin verran jo taalla selviytymiseen tutustuneena paatettiin koota loput bahtit yhteen taksia varten, jolla kavisin hakemassa lisaa rahaa resortiltamme. Pikakelauksella: Ylhaalla rinteella oli vain yksi taksiporukka, jotka pyysivat kyydista alas 300 bahtia. Olin jo lahtenyt kavelemaan, kunnes huomasin toisten reissaajien olevan lahdossa kimppakyydilla alas satasella per henkilo. Sovittiin etta taksi vie mut resortille satasella ja tuo takas toisella. Taksi jatti mut jonkin matkan paahan resortista, kavelin hakemaan lisaa rahaa meidan huoneesta ja palatessani kadulle taksia ei loydy mistaan. Kyselin ympariinsa ja taksit pyysi ihan torkeita hintoja. Lopulta lahdin kavelemaan takas Blue Mooniin, kunnes puolessa valissa huomasin jattaneeni kameran huoneeseen. Sen verran aloin hermostua, etta juoksin takas kampalle, otin kameran ja jatkoin matkaa. Lopulta yks skootteritaksi suostu viemaan mut perille satasella. Muutaman sadan metrin paasta mies pysayttaa ylamaen juurelle ja sanoo, ettei tonne voi ajaa ja kaskee mun kavella rinteen ylos. Ylhaalla menin taksiporukan johtajan luokse - en kokenut tarpeelliseksi antaa palautetta, vaan kerroin mita oli tapahtunut ja sain eraan turistipariskunnan kuunnellessa vieressa melkein yhta paljon laannuttavaa tyydytysta kuin minuutin kuluttua korkkaamastani Changista (640 ml, 6,4% ja paikallisista edullisin). Noh, saatiin rahat haettua ja sitten tanssinkin taas auringonnousuun asti pohjelihaksia rikkaampana.
~ ~ ~ ~ ~
- comments