Kun kerran halvalla pääsi, niin pitihän sitä taas lähteä, vaikka tässä välissä piti mennä niin moneen muuhun paikkaan… Mutta näin se menee, neljäs kerta toden sanoo. Ja onhan Thaimaa kuitenkin muutaman visiitin arvoinen paikka. Tällä kertaa oli tosin aikomus tehdä muutakin kun auringon palvontaa ja krääsäostoksia. Tiedossa oli KILROY travelsilta hankittu ETC:n Trekking in Chiang Mai -reissu sekä rentoutumista Krabilla.

Pitkä matka maahan on pimpeli pompeli pom… Siltä se tuntui kun tutustuimme Bangkokin uuteen lentokenttään 6 tunnin ajan ennen lentoa Chiang Maihin, takana oli jo n. 20 tuntia matkustelua aina Turusta lähtien. Odottelu myös palkittiin, koska löysimme kentältä paikallisen ravintolan, jossa sai puoli ilmaisia ja suussa sulavia Thai ruokia. Tämä löytyy ihan kentän alimmasta kerroksesta ja pitää vielä mennä ulos. Plussaa oli tietysti puisto, jossa patsastelimme muutaman tunnin auringossa…

Lopulta pääsimme Chiang Maihin ja vastassa oli oppaamme Anan, nimi oli kuulemma helppo muistaa Kofi Annanista, piti jättää vaan Kofi ja yksi n-kirjain pois. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja automatkalla hotelliin ei voinut kuin hymyillä. Perillä hotellilla kävimme tarkkaan läpi tulevien päivien ohjelman ja pikaisen iltakävelyn jälkeen sänky oli jo liian kutsuva!

Aamulla söin yhden elämäni parhaista aamiaisista! Aulassa meitä oli vastassa hymyilevät kasvot ja ei muuta kun kassit säilöön hotellille ja auton kyytiin kohti paikallista "ostoskeskusta". Oppaamme kävi ostamassa reissun ruokatarvikkeet samalla kun ihmettelimme mitä kaikkea paikallisilta markkinoilta sai ostaa. Siitä matka jatkui Pang Lan -vesiputouksille uimaan ja virkistävää se oli! Olisin ehkä nauttinut viileästä vedestä kauemmin, jos olisin tiennyt miten hikiset oltavat oli tulossa.

Matka jatkui Huay Nam Dangi:in kansallispuistoon, josta trekkauksemme alkoi. Huikeissa maisemissa n. 35 asteen kuumuudessa talsimme jyrkkiä rinteitä ylös alas. Matka kesti parisen tuntia, vaikka matkaa ei taittunut kuin n. 6 km. Jalat olivat hapoilla ja hikipisarat muuntautuneina lähes puroiksi kun saavuimme perille Karen kylään. Tosin eipä kehdannut valittaa kun oppaamme kantoi lisäksi kokonaisia ananaksia, säilykepurkkeja, vesipulloja ja vielä omat tavaransa… Meillä kun oli mukana pelkkä päiväreppu - sekä tietysti heti alussa annetut pelastusliivit.

Kylässä meitä oli vastassa mielettömän rauhallinen tunnelma sekä iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Saimme yöpyä yhdessä kylän kolmesta vierasmajasta. Puutasolla oli huopa ja tyyny - oma pussilakana oli ihan mukava lisä. Ihmettelimme, kun Anan alkoi heti puuhastelemaan ruuan parissa, mutta pilkkopimeässä on vähän vaikea tehdä ruokaa ja ilta alkoi jo hämärtää saapuessamme kylään. Mielettömän aterian jälkeen oli jo niin pilkkopimeää, ettei voinut muuta kuin mennä vällyjen väliin. Vaikka taisi sitä vähän väsyttääkkin.

Aamuneljältä heräsimme kukonlauluun ja aamu sarasti jo vienosti. Auringon nousu oli upea näky! Kyläläisten aamupuuhien alkaessa Anan oli loihtinut meille aamiaisen. Tämän jälkeen matka jatkui kolmen tunnin trekillä kohti norsu leiriä. Saapuessamme leirille norsuja oltiin juuri kylvettämässä joessa ja saimmekin allemme juuri kiillotetun kulkupelin. Jyrkkiä polkuja vaappuen norsumme vei meidät kohti seuraavaa kylää, Bann Pa Khaolamia ja tietysti lounasta.

Anan kehui, että olimme niin nopeita reissaajia joten poikkeuksellisesti jatkoimmekin tästä kylästä vielä eteenpäin. Ja milläpä muullakaan kun itse tehdyllä bambulautalla! Laskimme 25 kilometrin etapin puoleen väliin, Shan-nimiseen kylään. Täällä yövyimme upeissa maisemissa 10 henkisen perheen kotona. Hiukan ehkä vaivaannuttavankin vieraanvaraista kun kaksi ihmistä sai omakseen koko perheen ruokapöydän ja yhden kokonaisen huoneen. Alla virtaava joki toimitti suihkun virkaa ja illallinen oli yksi Ananin parhaita taidonnäytteitä.

Aamuherätys oli, kuinkas muutenkaan, kello neljä ja herätyskellona toimi koko kylän kukkolauma. Pannukakun ja viidakosta aamulla haetun hunajan jälkeen matka bambulautalla jatkui. Maisemat olivat toinen toistaan upeampia ja vähän jo alkoi surettaa reissun päättyminen… Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Orkkidea puutarhan kautta hotellille ja Chiang Main Night Bazaar kutsui perinteisille krääsäostoksille. Hyviä löytöjä ja pitää sanoa, että muutaman kerran Bangkokissa käyneenä, Chiang Mai yllätti positiivisesti. Leveät, siistit kadut ja oikeasti ystävälliset ihmiset… Tänne pitää vielä palata.

Aamulla oli haikeaa hyvästellä erittäin loistava oppaamme Anan. Hän palasi omaan kyläänsä auttamaan vanhempiaan riisivilejlyssä samalla kun me jatkoimme matkaamme Krabin aurinkoon.

Krabilla olikin kaatosade sinne saapuessamme ja hiukan pelotti, että miten tämän aurinko-osuuden käy. Phra Nang Inn -hotelli Ao Nang-beachilla oli niin kodikas, että se karisti turhat pelot mennessään. Jos ei muuta, niin hotellin valtava uima-allas pelastaa kaiken…

Seuraavana aamuna aurinko porotti ja pääsimme sittenkin rannalle! Kävelimme rantahietikossa ja nautimme uima-altaasta - lomailua ja löhöilyä! Katukeittiöissä söin elämäni parhaita ruokia, vaikka mikään ei Ananin viidakkoruokia voittanutkaan. Mutta eipä tällaista makoilua loputtomiin jaksa. Niinpä suuntasimme seuraavana päivänä Waree Raksa - kuumille luonnon lähteille! Kokovartalohieronta, kylpemistä, ruokaa ja kookosjuomaa - aaaahh.

Krabilla pitää ehdottomasti käydä myös kajakoimassa, upeat maisemat ja mangrovemetsät rauhoittivat mielen täysin. Hieman rauhallista tunnelmaa pilasivat apinalaumat, jotka vaanivat pahaa aavistamattomia turisteja puiden suojissa näiden eväät mielissä. Kajakoinnin jälkeen kävimme myös ruokkimassa maailman rumimpia kaloja ja sen jälkeen ei samassa purossa uiminen enää maistunut… mutta piti sitä kuitenkin kokeilla!

Tämän loman jälkeen en voi enää sanoa, etten enää palaa Thaimaahan. Mutta koska, sitä ei ole vielä päätetty, ehkä seuraava reissu suuntautuu kuitenkin Etelä Amerikkaan...