Profile
Blog
Photos
Videos
Nyt kun ollaan päästy vähän kiinni afrikkalaiseen menoon, niin kelattiin avata peli... Paikalliseen tyyliin skidisti myöhässä.
Lähettiin tosiaan joulukuun 1. Helsinki-Vantaalta rankkojen läksiäisten jälkeen ja olo oli sekava ja odottava. Lennettiin Frankfurtin ja Addis Ababan kautta Maputoon eikä niistä lentomatkoista paljoa jälkipolville kerrottavaa jäänyt.
Ekat päivät Maputossa meni ihmetellessä, mut onneks meillä on paikallinen opas, Saran äippä. Kierreltiin vitivalkosina turakoina pitkin Maputon diktaattorien mukaan nimettyjä katuja ja koitettiin tajuta paikallisen massin kurssia.
Maputo on kaupunkina tosi iisi suunnistaa, koska katuverkosto on melkeen täysin ristikkoa ja vaikka menis eksymisen puolelle, niin paikalliset katumyyjät on mukavia ja avuliaita jeesaamaan, tietysti jos ostat jotain sen parempi.
Liikenne on jotain semikuumottavan ja törkeen kuumottavan välillä, ensinnäki liikenne on vasemman puoleista, tiet melkein täynnä reikiä ja porukka ajelee aikalailla vailla kuolemanpelkoa. Ehkä pahimpia on paikalliset minibussit eli chapat, jotka on ihan tupaten täynnä jengii, nopeusrajotukset on melkeinpä poikkeuksetta mielipideasioita eikä punaiset valot aina oo punaisia.
Kuten jo aiemmin mainittiin, tosiaan paikallinen jengi on tosi rentoa ja ystävällistä. Joku pikkuskidi anto apteekissa ritarillisen pusun Saran kämmenselälle ihan pleijerinä levee hymy kasvoillaan, siinä oli meillä ja apteekkarilla naurussa pitelemistä.
Katukuvassa ei voi olla törmäämättä kauppojen, raflojen tai isompien talojen edustalla patsasteleviin vartijoihin, koska rikollisuutta kuitenki on.. varsinkin ilta -ja yöaikaan. Illalla on safetympaa ottaa 3-5€ reijo ku lähtee sompailee tonne kaduille. Parina yönä on paukkurauta soinu meidän kotikadulla, mut ainaki toisella kertaa se oli vallesmannin rauta joka laulo.
Ruoka on pääasiassa erittäin hyvää, aikalailla portugalilaista lihaa&raneja yybersuolasina. Tottakai hedelmät ja merenelävät on oma lukunsa ja niitä täältä saa.
- comments