Perilla ollaan! Eilen saavuttiin Dar es Salaamiin noin kolmen aikaan yolla ja siita alko melkoinen viisumihassakka. Taalla Afrikassahan tunnetusti mikaan ei toimi, ja paikallisilla ei oo mihinkaan kiire. Se koetteli meian karsivallisyytta ihan kunnolla siella kentalla, ku paksut hupparit paalla odoteltiin ja oltiin taysin niitten lentokenttavirkailijoiden armoilla. Meitahan oli vastassa kentalla semmonen ystavallinen pikkumies:oltiin tuttujen kautta saatu tan aijan nro.. Hanen kyytiin hypattiin ja alko matka kohti tuntematonta. Liikenne oli sillon keskella yotaki meijan silmissa aika kaoottista. Nain paivasaikaan voi todeta, et onhan se hurjaa! Vasemmanpuolinen liikenne tuo oman lisamausteensa asiaan.

Nukutaan kahen hengen huoneissa. Taman tyton mielenterveys joutu heti koetukselle, ku hotellin kaytavalla oli vastassa kuollut skorpioni. Huoneet oli ihan siisteja - tyttojen mielesta Aasian bungaloweihin verrattuna jopa luxuksia. Suihkusta tuli lammintaki vetta jonkin aikaa ja hyvalla paineella. Malariaverkkojen alle kaaduttiin matkasta vasyneina ja samantien kaikki unessa. Pisteita ropisee myos siita, et ilmastointi toimi hyvin. Aamulla oli huikeeta herata kukon kiekumiseen!!

Hotellin henkilokunta on ystavallista, mut aika paallekayvaa sorttia. Huomaa, et ne ois valmiita antamaan meille palveluita erit. mielellaan, jotta samalla paasis rahastamaan meita. Hotellin respatytto lahti kayttamaan meita Bugurunin "keskustas", josta loytyy basaarin kaltanen katu seka jopa tama nettikahvila.

Huomiseks ollaan sovittu kyyti satamaan, josta starttaa lautta Sansibarille 11.30. Ootellaan kaikki innolla, et paastaan vaha steriilempaan paikkaan ja et ihmiset puhuis parempaa englantia. Taalla on ollu kommunikointivaikeuksia runsaasti - ihmiset ei puhu taalla englantia juurikaan.

Kadulla kavellessamme meita katottiin ihmeissaan. Lapset osotteli ja jopa naiset tuijotti. Ei taalla valkosia oo nakyny meidan lisaksi missaan. Kaikki on kyllakin tosi ystavallisia, et sen puoleen ei ole hataa! Saatiin just maistella tuoretta mangoa ja seuraavaksi mieli tekis tutustua ananakseen.

Taalla on likaista ja koyhan nakoista. Tiet on kuoppasia ja hienoimmatki talot muistuttaa ransistyneita autotalleja. Pihalla juoksentelee kanoja ja kulkukissoja. Odotellaan innolla, millon paastaan jakamaan tansanialaislapsille paperia ja varikynia. Ulla jakso pitkan matkan kantaa kokonaisen riisin a4-paperia tanne..

Talla hetkella voidaan hyvin ja nautitaan suuresti tasta lammosta. Lampotila kipuaa ainaki 30 asteeseen ja taivas on pilveton. Ihanaa olla taalla! Jannittaa vaan kaikki tulevat vastoinkaymiset - niita nimittain tulee varmasti. Raha-asiat on viela aika harmaata aluetta. En tiia kuinka paljon meita puijataan.

Kuvia ois mukava jakaa tanne, mut netti on erittain hidas tassa paikassa, eika olla varsinaisesti ymparistoa viela ehditty kuvaamaan. Koitetaan paasta usein paivittamaan kuulumisia. Suskun puhelimessa ei oo ollu kenttia maahan saapumisen jalkeen ja Lilli&Ulla on pitany puhelimet kiinni. Taytynee turvautua tahan nettiin: seuratkaa tata et tiiatte vaha missa mennaan. Kommentoikaa ja kertokaa mita sinne kuuluu :-) Kaikki Suomeen liittyva on tervetullutta. On se vaan lottovoitto syntya Suomeen....

Rakkaat terveiset kaikilta tytoilta!!!

xxxx Sonja