Nyt, kun juttuaiheita on ehtinyt vähän kertyä, voisin hieman päivittää tätä blogia =). Tosiaan viime kirjoituksesta on jo vähän aikaa, mutta siihen on parikin (teko)syytä. Ensinnäkin jätin Maijulta lainaamani pistokeadapterin heti ensimmäisenä päivänä Kiotoon, kun kävin sillä nukkumassa yhden yön ennen kuin tulin tänne Hirakataan. En siis voinut käyttää konettani viikkoon, kunnes kävin Kiotossa hakemassa sen adapterin takaisin. Seuraavana viikkona pystyin siis käyttämään konettani, mutta en päässyt sillä verkkoon, sillä se piti ensin rekisteröidä yliopistolla. Sitä seuraavan viikon illat menivätkin sitten japania kerratessa, jotta en tippuisi tasoltani alemmas. Ja miksikö en käyttänyt täällä olleita yleisiä koneita? No, koska tykkään kirjoittaa ääkkösillä ;)…

No, oli miten oli, niin täällä ollaan ja kivaa on ollut. Olen siis tällä hetkellä Osaka-prefektuuriin kuuluvassa noin 400 000 asukkaan kaupungissa nimeltä Hirakata. Toistaiseksi en ole tästä kaupungista löytänyt mitään sen ihmeellisenpää juna-aseman ympärille muodostuneen keskustan lisäksi. Tämä on kuitenkin hyvä ja rauhallinen opiskelupaikka, sillä välimatkat paikasta toiseen ovat melko lyhyitä ja esimerkiksi Osaka ja Kioto ovat vain 20 minuutin junamatkan päässä. Junamatka kumpaan tahansa kaupunkiin maksaa noin 3-4 euroa / suunta. Junia menee pari minuutin välein jatkuvasti paitsi puolen yön ja aamuviiden välisenä aikana, jonka vuoksi Osakan baarireissut tuppaavatkin venymään varhaiseen aamuun.

Asun 60 hengen vaihtariasuntolassa ja jaan 20 neliön (tai 10 tatamin) huoneeni liettualaisen Vaidaksen kanssa. Olemme ainakin toistaiseksi kyenneet ihan mukavan harmoniseen yhteiseloon. Meillä on paperiliukuovien takana molemmilla omat työpöydät ja nukkuminen tapahtuu luonnollisesti futonilla. En usko, että tulen Suomessa edelleenkään vaihtamaan joustinpatjaani futoniin, mutta ei paikat ole olleet kertaakaan yön jälkeen kipeät, vaikka se kova onkin. Asuntolassa on yhteinen oleskelutila ja kaksi keittiötä, yksi tytöille yläkerrassa ja yksi pojille alakerrassa. Jokaisella on keittiössä oma kuiva-ainekaappi sekä kuuden hengen kanssa jaettava melko tilava jääkaappipakastin. Riisikeittimet ja kaasuhellatkin löytyy, mutta uuni puuttuu. Ruoan tekemiseen on siis ihan hyvät puitteet. Olen vain toistaiseksi ollut niin eksyksissä paikallisissa ruokakaupoissa, että en oikein tiedä mitä tekisin. Suurimmasta osasta kauppojen tarjonnasta minulla ei ole hajuakaan mitä ne ovat - en edes yleensä osaa sanoa onko se jotain suolaista vai makeaa. Muut vaihtarit meidän asuntolassa vaikuttavat olevan myös ihan hyviä typpejä. Suurin osa heistä on kuitenkin vasta 20, mutta on täällä melkein kolmekymppisiäkin.

Kouluni sijaitsee noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä asuntolasta. Olen ajatellut ostavani polkupyörän, kun niitä saa käytettynä noin kolmella kympillä, mutta en ole sitä toistaiseksi kuitenkaan ostanut. Osaksi siksi, että senkin hommaamiseen ja pitämiseen liittyy aika paljon byrokratiaa ja toisaalta siksi, että en ole varma tarvitsenko sitä niin paljoa. Ensimmäinen viikko meillä oli koulussa pelkkää orientaatiota. Kaikki oli kyllä hyvin mietitty ja moneen kertaan selitetty, jotta mikään ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi. Ja hyvä niin, kaikki sujui ilman suurempia ongelmia ja ihmettelyjä vaikka aikamoista paperisotaahan se välillä oli. Mieleenpainuvin tilaisuus oli ehdottomasti pankkitilin avaaminen paikalliseen pankkiin stipendirahoja varten. Avainsana oli "exactly the same". Ensimmäiset ongelmat syntyivät henkilötietojen kopioimisesta passista tilinavauskaavakkeeseen. Täällä kun ei niin noiden latinalaisten aakkosten päälle ymmärretä, niin kaikki kirjaimet tuli kopioida täysin samalla tavalla kuin ne ovat passissa. Esimerkiksi I:n ja J:n päissä olevat pienet poikkiviivat tuli myös kopioida tai pankkivirkailijat voisivat sekoittaa ne johonkin muuhun kirjaimeen. Suurin ongelma oli kuitenkin nimikirjoituksen kopioiminen. Japanilaiset itse käyttävät allekirjoittaessa hanko-leimasimia, jossa on heidän sukunimensä kanjimerkit. Hanko-leimasimella tehty allekirjoitus on siis aina identtinen, joten luonnollisesti he vaativat sitä myös meiltä. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa on yrittää jäljentää vajaa kymmenen vuotta sitten tehty allekirjoitus täydellisesti, vaikka se onkin omatekemä. Onneksi saimme sitten kuulla, että sen ei tarvitsekaan olla juuri se allekirjoitus mikä passissa on, mutta se on kuitenkin pystyttävä jäljentämään täydellisesti kaikkiin kaavakkeisiin sekä jatkossa pankin tiskillä, jos siellä joutuu asioimaan. Allekirjoitukseni täällä Japanissa on siis hyvin paljon yksinkertaisempi kuin se, mitä normaalisti käytän. Monet kävivät neljätkin kaavakesetit läpi ennen kuin saivat ne hyväksytysti täytettyä. Itse perfektionistina luonnollisesti tarvitsin kuitenkin vain yhdet kaavakkeet.

Koulu järjesti kaikille halukkaille myös paikallisista opiskelijoista "puhekaverin", jonka kanssa voi treenata japania. Vastavuoroisesti he taas odottavat oppivansa lisää englantia meiltä. Itse olen tavannut oman puhekaverini pari kertaa ja toistaiseksi hän on saanut kyllä enemmän englanninkielen harjoittelua kuin minä japanin, mutta eiköhän sekin muutu vähintään tasapuoliseksi, kunhan kartutan hieman sanavarastoani ja uskallan alkaa käyttämään japania aktiivisemmin. Täällä oli myös mahdollista asua koko lukukausi paikallisen perheen luona, mutta itselleni riitti vuoden kokemus isäntäperheessä asumisesta, joten valitsin asuntolan. Etenkin, kun koulu tarjosi mahdollisuutta saada eräänlainen paikallinen kummiperhe, jonka luona voi käydä aina silloin kuin sopii. Itse sain tällaisen perheen Kiotosta. En ole vielä tavannut heistä ketään muita paitsi heidän 20 vuotiaan poikansa, joka opiskelee samassa yliopistossa kuin minä. Tarkoituksena on kuitenkin löytää vielä tässä kuussa sopiva päivä, jolloin voisin mennä sinne ainakin syömään. Ohessa on heiltä saamani perhepotretti.

Tässä oli nyt pikainen yleispäivitys siitä mitä tähän asti on tapahtunut. Täytyy yrittää kirjoitella jatkossa vähän ahkerammin ettei tule näin raskaita kirjoituksia. Tekosyytkin kun alkaa jo loppumaan. Huomenna ei ole luentoja, koska silloin juhlitaan Japanin perustamisen muistopäivää, eli päivää, jolloin tarun mukaan Japanin ensimmäinen keisari Jimmu kruunattiin vuonna 660 eaa. Lähden heti aamulla Naraan, joka on noin tunnin junamatkan päässä, joten katsotaan, jos sieltä olisi vaikka jotain kerrottavaa. Kuvia nyt ainakin.

じゃまた！