Chiang Mai ja duracel pupuilu jatkuu.

Seuraavaksi meidän kanssa samassa guest housessa asuvat kaksi Hollantilaista naista saivat houkuteltua meidät viidakko trekille, koska siihen tarvittiin kuusi henkeä ja he olivatkin jo kaksi muuta saaneet mukaan. Seuraavana aamuna minä, Tommi, Irene, Heleanne, Anthony Australiasta ja Mathew Kanadasta (ollut reissussa ympäri maailman 4 vuotta) hypäsimmekin sitten jälleen pickupin lavalle ja suuntasimme kohti pohjoisen viidakoita oppaana guest housen työntekijä joka tuskin oli paljoa yli 20v. Ensimmäinen pysähdys oli Mork Fa vesiputous joka olikin ihan hieno näky ja sen viileässä vedessä pääsi pulahtamaan uimaan. Siitä matkamme jatkui kohti kuumia lähteitä jonne jätimmekin auton ja jatkoimme matkaa viidakkoon.

Edessämme oli kymmenen kilometrin vaellus ja jossain matkan varrella pysähdyimme oppaamme kotikylään jossa hän esitteli perheensä ja pääsimme maistelemaan hieman sapuskaa. Vaelluksen päätteeksi saavuimme pieneen viidakko "kylään" jossa käsittääkseni asui vain yksi perhe, ilta alkoi jo hämärtyä ja isäntäväen valmistaessa meille illallista me kävimme joessa uimassa. Erittäin mahtavan ja herkullisen illallisen jälkeen saimme ostettua viidakon marketista eli kylmälaukusta hieman olutta ja laitoimme nuotion pystyyn. Mikä olikaan mukavampaa kuin istua nuotion ääressä keskellä viidakkoa, nauttia kylmästä oluesta, hyvästä seurasta ja soitella kitaraa (tai ne soittivat ketkä osasivat)

Aamulla olikin sitten aikainen heräily ja bambulauttojen rakentaminen, ne saatuamme valmiiksi heitimme reppumme niihin ja oppaamme lähtivät niillä jokea alas, kun me taas kapusimme norsujen selkään joilla matkasimme muutamia kilometrejä (enempää ei perseeni olisi jaksanutkaan). Norsut vaihtuivat bambulauttoihin jotka kuljettivat meitä jokea alaspäin ties kuinka pitkään, kunnes saavuimme jonkinlaiseen isompaan kylään. Kylästä matkamme jatkui ruokailun jälkeen edelleen koskea pitkin mutta nyt koskenlaskun muodossa, eli kypärät päähän, pelastusliivit päälle, melat käteen ja eikun menoksi! Koskenlaskua todellakin suosittelen, enpä ole elämässäni tähän mennessä kokeillut mitään niin hauskaa aktiviteettiä. Koskenlaskun jälkeen matkasimmekin sitten takaisin majataloomme.

Seuraavan päivän aktiviteeteihin kuului benjihyppy 50metristä, ja minähän kun en tietenkään omista korkeanpaikan kammoa, mutta pienen suostuttelun jälkeen löysin itseni kopista 50 metrin korkeudesta ja eihän siinä sitten muu auttanut kun hypätä alas, kerran sitä vaan eletään. Selvisin kuivin housuin ja olut maistui hypyn jälkeen. Illan ohjelmaan kuuluikin viihtelle lähtö ja eipä mennyt aikaakaan kun löysimme itsemme jo vakiopaikaksi tulleesta Riverside baarista, erittäin mukava ja suosittu paikka paikallisten keskuudessa, suosittelen. Siitä matkamme jatkui paikallisten opastuksella ja kyydillä Chiang Mai yökerhoon, joten kosteissa tunnelmissa mentiin aamuauringon nousuun saakka. Yökerhossa sai muuten mahtavan niskahieronnan samalla kun seiskoli pisuaarilla kusella, suomalaiselle miehelle kyllä meinasi ensin kusilukko tulla kun toinen hieroo samalla niskoja kun siinä itse koitat tehdä tarkkaa suoritusta, mutta voisin suositella samaa käytäntöä suomen yökerhoihin! Enpä ole ikinä tuntenut niin autuasta ja helpottunutta oloa WC:eestä poistuessani.

Kaksi viikkoa Chiang Maissa kului kuin siivellä, pitempäänkin olisi viihtynyt ja tarkoituksena olikin käydä vielä pohjoisemmassa paikassa nimeltä Pai mutta sekin jäi ensikertaan, nyt alkoi kotimatka.

Next Destination Bangkok ja Suomi